Näytetään tekstit, joissa on tunniste shoppaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste shoppaaminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Shoppailusta

Koettiinpa sekin ihme viiden vuoden hotellinpidon jälkeen, että meiltä lähtivät asiakkaat aiemmin kuin olivat alunperin suunnitelleet, ja syy oli: täällä ei ole tarpeeksi tehtävää.

Me suorastaan häkellyimme kun kokemuksemme on ollut että ihmiset hämmästyvät siitä kaikesta mitä täällä voi harrastaa, riippumatta siitä mistä ihminen on kiinnostunut. Yleensä asiakkaillamme loppuu aika, ei tekemisen puute.Varovasti kyselimme, että minkälaisesta tekemisestä asiakkaamme olisivat kiinnostuneita, ja yksi seurueen miehistä naurahti: "Naisille ei ole täällä riittävästi shopattavaa."

Totta onkin, ettei Otepäällä ole suuria automarketteja, ei amerikkalaistyyppisiä shopping malleja, ei kilometreittäin jatkuvia marmorikäytäviä, joiden reunamille on ripoteltu kauppaa kaupan perään, ei hissimusiikkia, ei humisevia ilmanvaihtolaitteita, kiliseviä kassakoneita, kirskuvia ostoskärryjä eikä pamppu vyötäröllä saapastelevia turvallisuusmiehiä puhumattakaan hehtaarien kokoisista parkkipaikoista, jonne parkkeerata auto tuntikausiksi paahtavan auringon alle.


Asiakkaiden lähdettyä jäin miettimään shoppauksen käsitettä ja mietin miksi sanalla on minulle niin vastenmielinen sointi. Mistä shoppauksessa on kyse ja miksi minä en shoppaile? Ja mitä tapahtui vanhan ajan hyvälle kaupassa käymiselle, ostamiselle, tuliaisten hankinnalle tai heräteostoille? Miten ja milloin ostamisesta tuli shoppaamista?

Virossa on hinnat selkeästi alemmat kuin Suomessa, joten ostosten tekeminen täällä onkin järkevää. Niin minäkin tekisin, jos tulisin auton kanssa Viroon lomalle, hankkisin kaupasta sellaisia asioita, jotka Suomessa ovat kalliimpia tai joita ei Suomesta saa.

En jatkossa siis puhu asiakkaistamme, emme Viron ostoksista vaan yleisemmin käsitteestä 'shoppaaminen' ja siitä, miksi se minua niin ärsyttää.



Ostosten tekeminen on mielestäni yksi asia, muotisana shoppailu tarkoittaa minulle muuta, se tarkoittaa vapaa-ajan viettoa, kokonaisuutta, elämystä, joka perustuu siihen että mennään ostoksille, ilman että on suoranaista tarvetta ostaa mitään. "Mennään katsomaan mitä kivaa voisin tänään löytää."

Kun minä lähden kauppaan, on minulla selvä päämäärä hankkia jotain jota tarvitsen. On sitten kyse ruokatarvikkeista, tarve- tai työkaluista. Jos kahvinkeitin hajoaa menen kauppaan ostamaan uuden. Vanhan huonon maton vaihdan uuteen ja lähden sellaista kaupasta etsimään. Joskus kierrän useammankin kaupan ennenkuin löydän sopivan.

Nämä ovat ostoksia. Ei shoppailua. Shoppailuun kuuluu mielestäni päämäärättömyys, ellei päämääränä pidetä rahan kulutusta.

Shoppailu on kerskakulutusta pahimmillaan. Se merkitsee minulle tuhlailua, törsäystä. Turhuuden hankintaa. Ostamista ostamisen ilon vuoksi. Voiko ostaminen olla ilo? Minkä tyhjän aukon ihmisessä tällainen rahan tuhlaaminen täyttää, ihmettelen? Shoppailusta puhutaan  kuin kunnia-asiasta, moni pitää sitä suorastaan ihailtavana. Mitä siinä pitäisi ihailla? Sitä, että ihmisellä on niin paljon rahaa, että sitä pitää mennä ihan kuluttamalla kuluttamaan, vaikkei suoranaista tarvetta millekään olekaan?

Puhutaan shoppausterapiasta. Mitä se on? Tuleeko ihmiselle hyvä mieli kun hän saa tuhlata rahojaan? Mitä hän shopatessaan ostaa? Jotain tarvetyydytystä? Mikä voi sellainen tarve olla?

Ei ymmärrä. Ei.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Naisten päivä - etuaikaan

Olipa ihan mielettömän hulvaton päivä tänään!

Suu on vieläkin kaikesta nauramisesta ihan mykkyrällä, silmät sirrillään ja massussa lämmin olo.

Tällainen tyttöjen kanssa touhuaminen on minulle harvinaista huvia. Naisten kanssa vaatekaupoissa riehaantuminen. Pääsääntöisestihän minä vain Linkaman kanssa kotona nyhjään. Ei se ymmärrä huulipunista yhtään mitään. Ei meikkivoiteista tai edes kauden väreistä, saati uusimmista kankaiden grafiikoista; onko 70-luku in vai out. Turha sitä on Linkamalta kysyä.

Käytiin tänään siis tyttöporukalla vähän shoppaamassa. Tarkoittaa: Seija (=Rummukaisen mamma), Seijan virolainen ystävätär Valli ja minä.

Eikä me shopattu missä tahansa. Mielikuvituksettomat ja tietämättömät suuntaavat Tallinnan ja Tarton huippuputiikkeihin. Asiantuntijat taas osaavat etsiä Kanepin kylän käytettyjen vaatteiden kaupat. Kanepissa näitä second hand-puoteja on kaksi. Toinen sijaitsee sortumavaaran alaisessa ladossa. Toinen ihan oikean talon kellarissa.

Älkää, hyvät lukijat, nyrpistäkö nenäänne! Sillä nämä myymälät ovat mielettömiä merkkituotteiden, ihanien löytöjen aarreaittoja. Tuhnuisissa tiloissa, pinottuna, vaatepuille piiloitettuina on aarteita!!!

Ja niin vain kävi, että shoppaaminen karkasi käsistä. Ei riittänyt enää pienet ostoskassit tyttösille, tarvittiin järeämpää kalustoa kantamaan ostokset pois kaupasta.



En kerro fantastisen päivän löydöistä enempää, vain siksi, että koko päivä tarvitsisi niin paljon enemmän aikaa tullakseen aidosti todennettua. Vähän sentään täytyy teitä kiusata: Ostimme merkkifarkkuja 10 kruunulla (parit Dieselit, yhdet Levikset ja yhdet Miss Sixtyt, DKNY:t olivat mui bueno, vaan liian pienet, damn it), nahkatakkeja 10 kruunulla, villapaitoja 5 kruunulla... Ja mitä vielä ostimmekaan -- oi, sitä kaikka ei edes rohkene tässä kertoa. Kuva saattaa kertoa sekin jotain.



Ostaminen (järjettömän halvalla) oli yksi asia. Meidän hulvaton hyvä mieli, nauru ja kikatus oli toinen.

Ja miten me nauroimmekaan! Kaikesta mitä löysimme. "Katso! Katso! Hei, tää on just kuin luotu sulle, sovita! IIIhana! Ei ooooo tosi!!!!"

Parasta kaikessa oli se että kauppojen muut asiakkaat, Kanepin tädit nauroivat ja riehaantuivat meidän kanssamme! Jopa myyjä-täti, joka oli kuuro, nauroi tämäkin, kuulematta kaikkea. Tälle riitti meidän riehaantuminen.




Kerronpa tällaisenkin tarinan Kanepin second-hand-puodista: hyvä olo ja hilpeä tunnelma tarttuu.

Meidän riehaantumisen innoittamana yksi kaupassa olleista vanhemmista daameista nostaa poistomyyntilaatikosta valtavat, ruskeat polviin asti ylettyvät naisten puuvillaiset alushousut, kokoa XXXXL ja kovalla äänellä huutaa: "Naised, kuulge, ma leidsin endale stringid: Naiste päevaks!" (Käännös: Naiset, kuulkaa, löysin itselleni stringit. Naisten päiväksi!)

Meillä siis tosiaan oli hyvä päivä. Ja epäilemättä oli kaupassa muillakin.

Tässä kaksi onnellista naista, hyvinkin Naisten Päivän tunnelmissa, vaikka ehkä aavistuksen etuaikaa.



Huomatkaa turkit naisten päällä. Ehkä ostimme ehkä emme. Ehkä aidot, ehkä eivät.

Mutta hienot ovat naiset turkeissaan, joka tapauksessa! Vai ken julkeaa vastaan väittämään?!!!

Sitä paitsi, me vietimme nyt kunnolla Naisten päivää, vaikka hitusen etuaikaan.