lauantai 2. heinäkuuta 2011

Altjan kalastajakylässä kera 40 engelsmannin

Kerroin aiemmassa postauksessa, että tänään kävin Eskun kappelissa, joka sijaitsee keskellä metsää, suurten mäntyjen suojassa. Ja jatkoin sieltä matkaani. Annoin tien viedä, koska minkään valtakunnan kylttejä ei missään ollut. Päädyin Altjan kalastajakylään.

Altja on siinä mielessä tuttu paikka, että joka puolella Lahemaata, ainakin Võsun lähistöllä, on sinne ohjaavia ruskeita kylttejä. Eli kyse on nähtävyydestä. Ja aina mainitaan, että kyse on kalastajakylästä.

Sinne minä siis päädyin, ilman sen suurempaa tahtoa, kunhan annoin tien viedä. Huomasin tulleeni varsinaiselle turistirysälle. Jätin autoni parkkipaikalle, suurten bussien kylkeen. Oli heti selvää, etten ollut yksin paikalla.

Parkkiksen vieressä oli Altja kõrts, paikallinen hieno etno-ruokala, komeahan se oli, vaikkei ruoka ollut hintansa väärti, oli tainnut kokilla hulahtaa puolet suolapurkista annokseeni.


Jatkoin matkaa eteenpäin pitkin kylän raittia. Joka näytti, jos suoraan sanotaan, melko keinotekoiselta. Eli rantaan vievä kylätie koostui muutaman sadan metrin pätkälle rakennetuista ruokokattoisista taloista.  Hienoja, ei siinä mitään, osa varmaan ihan oikeasti vanhojakin. Oli vanhan malliset aidat ja hienot pihat.. Vaan ei ihmisiä paikalla. Ei elämää. Jotenkin en vaan saanut minkäänlaista aitoa tunnetta koko kylään.

Mutta toki Altja tarjosi muutamaisiakin hienoja kuvaamiskohteita. Voin vain arvata, että nämä samat kuvat löytyvät jokaisen Altja-kävijän kotialbumista:







En tiedä johtuiko vain omasta mielentilasta vai siitä, että samalla lyhyellä ns. kylänraitilla marssi montakymmentä huonotuulista brittiä (ukkonen oli tulollaan ja hyttyset ja kärpäset kiusasivat kaikkia), mutta en todellakaan saanut erityisempiä väristyksiä Altjan kalastajakylästä.

Hetkinen. Peruutetaan. Olihan tässä pysähdyksessä yksi hauska hetki. Kävelin turistien rantatietä aina loppuun asti, kun huomasin ihastuttavan virolaisen pariskunnan pulahtamassa mereen. Pariskunnalla oli selkeästi huumori pinnassa. Kun huikkasin heille: "Kas ma tohin teid pildistada (saanko ottaa teitä kuvan?)", sain vastauksesi iloisia heilutuksia.

Ja tämä taitaa olla Altja-kohteen paras kuva, vaikkei ehkä laadultaan, niin ainakin tunnelmaltaan:



Ettei sittenkään ihan iloton ollut pistäytymiseni Altjan ns. kalastajakylässä.

Loppuun laitan vielä linkin virolaiseen matkailusivuun, jossa yritetään hehkutella paikan ihanuutta. Kuten arvasin, ei täällä paljon ollut aitoa, mutta olipahan mukavaa jäljitelmää, joka vetää turistia puoleensa. Ja linkki tässä: Altjan kalastajakylä

Ei kommentteja: