perjantai 8. heinäkuuta 2011

Pilkottuja peltoja

Taas on se aika vuodesta, jolloin Etelä-Viron pellot alkavat vaihaa värejään, valikoimaa löytyy nyt kirkkaan keltaisista rypsipelloista raikkaan vihreisiin kumpuileviin peltomaisemiin. Pian kypsyvät viljapellot lisäävät palettiin kultaa ja pehmeää toffeen sävyä. Niityt alkavat nopeiten hakea värejään ruskan sävyistä, on tiilenpunaa, ruskeaa ja paahdettua keltaista.

Ei liene salaisuus että olen täysin hurahtanut peltomaisemiin, jotka usein näen suurina tauluina, joissa värit ovat kuin leveällä pensselillä vedettyjä.

Joten, eilen taas kuvailin peltoa poikineen, ajelin päämäärättömästi pieniä hiekkateitä ja pysähtelin aika ajoin kuvaamaan luontoa läheltä ja kaukaa.

Jotta en täysin teitä puuduttaisi suurilla peltokuvilla, päätin pilkkoa pari kuvaa hieman pienempiin osioihin, ikään kuin vaihtelun vuoksi. Hauskaa puuhasteluahan tämä kollaasin rakentaminenkin on, kunhan ensin siitä pääsee jyvälle:




Loppuun vielä pari hieman perinteisempää kuvaa niityistä ja niittykasveista:








9 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

En yhtään ihmettele hurahdustasi, itsekin olen hulluna tällaisiin peltoihin, jotka vaihtavat väriään vuorokaudenajan, valon ja pimeän keskellä viikosta toiseen.

Van Gogh olisi myös hurahtanut!

Tiina Linkama kirjoitti...

Ja niinhän se Höhhi (siis lausunta-asu van Goghista) taisikin! Täytyy itse liikkua näissä maisemissa ilman partaveistä tai ainakin korvasuojaimet korvilla. :)

Crane kirjoitti...

Van Goghista alkoi heti mielessä soida Don McCleanin "Vincent"..
Olen aina rinnastanut kumpuilevan peltomaiseman mereen; avaruus, aaltomainen liike, molemmat samalla tavalla tuulille, myrskyille ja auringolle alttiita .. ja yhtälailla alati vaihtelevat värivävyt...

Mannu kirjoitti...

Ruiskaunokki!!! Miksei Suomessa enää näy pelloilla ruiskaunokkia?

Travel France Online kirjoitti...

Lovely selection of photos and theme!

Marjattah kirjoitti...

Tänään kun taas ajelimme maalta kotiin läpi vehreiden maisemien, kukkivien piennarten ja lainehtivien peltojen ajattelin Tiinaa ja hänen upeita kuviaan :)

isopeikko kirjoitti...

Vautsi. Ruiskukkia!

Marjattah kirjoitti...

Kollaaseista vielä: Yksi näkee nättejä tilkkutäkkejä. Toinen huomaa, miten taitava valokuvaaja vaihtelee kuvakulmaa ja rajausta . Yhtäkaikki alkusoitto nautintoon, jonka yksittäiset kuvat tarjoavat.

Tiina Linkama kirjoitti...

Crane - kyllä, vertaus mereen on hyvä.

Mannu ja isopeikko - ruiskukka on muuten Viron kansalliskukka. (Onko Suomessa kansalliskukkaa, jäin miettimään?)

Marjattah - kollaasi on ennen kaikkea kokonaisuus, jonka onnistuessaan on enemmän kuin osiensa summa.

Varsinkin alemmassa kollaasissa yritin luoda tunnelman, jonka koin hukkuessani maisemaan. Kun silmä nopeasti näkee maiseman ja kymmeniä yksityiskohtia siitä: värien kokonaisharmonian ja toisaalta yksityiskohtien runsauden.