keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Otepään 10 ihmettä: vuorossa 4. ihme - Salaiset järvet

Jatkan eilen aloittamaani sarjaa Otepään Kymmenestä Ihmeestä. Ja ennen kuin asennan sulkakynääni roottorin, tai päästän sormet tanssimaan näppäimillä, teen muutaman tarkennuksen.

Tarkennus 1: Nämä kymmenen ihmettä ovat kesän, tai tarkemmin heinäkuun ihmeitä. Syksyllä on meillä aivan uudet ihmeet, kuten talvella tai keväälläkin.

Tarkennus 2: Kun puhun Otepäästä, en puhu Otepään kaupungista tai kunnasta. En edes Valgamaasta, eli maakunnasta, johon Otepää kuuluu, vaan puhun paikoista, jotka ovat helposti Villa Ottiliasta tavoitettavia. Jotkut ovat kävelymatkan päässä, jotkut n. 5 - 30 minuutin ajomatkan päässä kotoamme.

Tarkennus 3: Nämä listaamani ihmeet ovat minun omia löytöjäni, eivät matkailuvaltteja, joista matkailuesitteet kertovat. Mielelläni ne teidän kanssanne jaan.

Ja nyt vihdoinkin asiaan.

Hyvät ystävät, vuorossa on Otepään 4. ihme: Salaiset järvet.

Suomi on tuhansien järvien maa. Virossa järviä on vähemmän. Kartasta katsottaessa ei Virosta löydy esimerkiksi Saimaan kaltaista valtavaa vesialuetta - ellei Peipsiä lasketa, mutta Peipsi onkin sitten Peipsi, kuin meri. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö meillä täällä Etelä-Virossa olisi järviä. Toki on! Ja millaisia!

Suurimpana ja kauneimpana, tai ainakin kuuluisimpana, nousee yksi ylitse muiden: Pyhäjärvi, viroksi Pühajärv. Joka sijaitsee Villa Ottiliasta n. 2,5 km päässä.

Pyhäjärven rannat eivät kuitenkaan kuulu otsikon Salaiset järvet alle. Sillä Pyhäjärvi on kuulu upeasta hiekastaan, hyvistä palveluistaan, puhtaasta vedestään. Kesäpäivisin sen rannat täyttyvät kesälomalaisista, jotka sulassa sovussa lepäilevät ritirinnan omilla pyyhekaistaleillaan. Matkaradiot tai iPodit soivat. Lapset kirmaavat vesirajaa pitkin tai pulikoivat kirkkaiden uimarenkaiden kannattamina rantavedessä. Herttaisaa. Mutta ei sangen salaista.




En minä kuitenkaan Pyhäjärveä millään muotoa väheksy. Ensimmäisinä kesinä vietin itsekin pitkiä aikoja rannalla, lippalakki silmille vedettynä. Kuuntelin järven liplatusta ja ihmisten jutusteluja. Nautin keveästä kesätuulesta ja kaukaa kuuluvasta musiikista. Ja välillä pulahdin Pyhäjärven pehmeään puhtaaseen veteen.

Käyn minä vieläkin Pyhäjärvellä useasti, mutta eri aikaan kuin muut. Kuljen siellä sadepäivinä, myrskypäivinä tai aamuyön tunteina. Jolloin järven ihmeellinen lumo paljastuu. En oikeastaan tiedä montaa kauniimpaa paikkaa koko maailmassa kuin Pyhäjärvi heinäkuisessa aamuyössä tai aamussa.


Heinäkuun aamun ensi tunteina on rannalla vain muutama kalastaja.


Pyhäjärven pieni risteilyalus Helena on sekin nukahtanut kesäiseen yöhön, vetäen pressunsa silmilleen.


Minä en siis vieraile Pyhäjärven rannoilla helteisinä kesäpäivinä, vaikka haluaisin veteen pulahtaa. Sillä minä tiedän missä saan olla rauhassa, ylhäisessä yksinäisyydessäni niin halutessani. Minä tiedän tiet Otepään salaisille järville.

Ensimmäinen ja lähin on Pilkuse järv, joka on toki tuttu otepääläisille, vaan ei turisteille. Se on suopohjainen järvi, jonka väri on hieman rusehtava. Vesi tuoksuu kuitenkin raikkaalta eikä jätä jälkiä pyyhkeisiin.

Miten monen monta nautinnollista iltauintia olen Pilkusella tehnytkään!


Tiina pullikoi Pilkuse-järvessä.


Hyvä ystävämme Aatos äityy riehakkaaksi Pilkusella.

Pilkuse on ensimmäinen ja lähin salainen järvi Villa Ottiliasta katsottuna. Sen vieressä on Kaarnajärv, suurempi upea järvi, jonka rantamat ovat nekin lähes täysin rakentamatta. Kaarna-järvellä olemme vierailleet usein, eikä vähiten siksi, että perheessämme on Vesipeto, joka rakastaa uimista. Enkä nyt puhu itsestäni, vaan jopa minuakin intohimoisemmasta uimarista, Lattesta, jolta on pääsy kielletty esimerkiksi Pyhäjärven rannalle.


Latte syöksyy Kaarna-järveen.

Viime kesänä aloitti Latte oman projektinsa: 100 järveä, jolle antoi alkusysäyksen tuolloin Ilta-Sanomissa ollut Merja Mähkän matkablogi: 100 maata. Ja Latte kirjoitti omasta vinkkelistään lähistömme järvistä, juuri niistä salaisista. Niistä, joissa koira saa temmeltää riemurinnoin, ilman pelkoa ulkopuolisista. Suosittelen, että luet ainakin Latten ensimmäisen bloggauksen: Sata järveä tähtäimessä. 

Tuossa yllä olevassa linkissä on lueteltu monia meidän salaisia järviämme. Joiden rannoilla voi viettää vaikka koko päivän yksin. En siis lähde niitä enää tänne uudelleen luettelemaan. Sanonpa vain, että listaa voi jatkaa vielä pitkään, ja jatkammekin. Täytyyhän Latten saada kiintiönsä täyteen!

Tänään emme lähteneet etsimään Lattelle uutta järveä, vaan valitsimme suosikeistamme ihastuttavan Kooraste-järven. Latte sai toimia mannekiinina todistaakseen miten huisan hienoa voi olla omalla rauhallisella järvellä ilman ainuttakaan ulkopuolista.

Tässä hieman kuvasatoa tältä päivältä:

Hiihaa, täältä tullaan Kooraste-järv!


Ja taas!

Salaiset järvet ovat siis minun listani neljäs ihme. Ne saattavat kasvaa lumpeita tai ulpukoita, ne voivat sijaita keskellä suota tai metsää. Ne ovat kirkasvetisiä ja kauniita, ja niiden suurin ihme on niiden koskemattomuus. Eritoten ihmisille, jotka ovat tottuneet viettämään kesäpäiviään satojen tai tuhansien muiden rantalomalaisten kanssa.

Sanoisin: ei huono ihme lainkaan!  Vai mitä te sanotte?!!


Jälkikirjoitus: Eivät nämä minun salaiset järveni niin salaisia ole, ettenkö niistä asiakkaillemme kertoisi. Salaiset järvet ovat samalla yksi minun oma matkailuvalttini omille asiakkaillemme.

4 kommenttia:

Crane kirjoitti...

Ihan myyty!

aimarii kirjoitti...

Ei todellakaan ole huono ihme! Just pikkuisten järvien idyllisyys ja rauha on kokemisen väärttiä luonnossa viihtyvälle.
Onko vironkielellä lampi-sanalle omaa käännöstä, vai onko lampi vain väike järv?

Henrik kirjoitti...

Lampi on viroksi "tiik"

Tiina Linkama kirjoitti...

Crane - hyvä niin. Voisi sitä itsensä myydä huonompaankin hintaan. :)

Aimarii, Henrik ystävällisesti sinulle vastasikin. Eli tiik ja monikossa tiigid.