Viron lippu 125 vuotta

Viron lippu, sini-musta-valkea, viettää tänään 125-vuotisjuhlaansa.



Ja mistä alkaa lipun syntytarina – no Otepäältäpä hyvinkin.

Ja niinpä Otepäällä vedettiin tänään klo 10.00 sini-musta-valkea Viron korkeimpaan lipputankoon (jota vielä toissapäivänä kovalla kiireellä pystytettiin) Otepään kaupungintalon edustalla. Huomenna on lipun kunniaksi kaupungissa suuri juhlakonsertti, jossa presidentti Toomas Hendrik Ilves pitää puheen. Myös Tartossa, Viljandissa, Tallinnassa ja Pärnussa on seuraavina kahtena päivänä useita tilaisuuksia asian tiimoilta.



Valtion lippuun sisältyy aina tunteellinen ja isänmaallinen arvolataus – Virossa ehkä vielä enemmän kuin monessa muussa maassa. Sillä Virossa lipun historia on niin selkeästi verrannollinen kansan historiaan. Niin monia vuosia lippu oli kielletty, sen julkinen esittäminen oli rohkea ja vaarallinen teko niin 1800- kuin 1900-luvuilla.



Lipun historia

Palataan Otepäälle, vuoteen 1884, jolloin kesäkuun kolmantena päivänä 22 nuorta ylioppilasta nousivat Tartossa kahdeksan hevosen vetämiin vankkureihin ja aloittivat ajomatkan kohti Otepäätä. Mukana oli rouva Paula Hermannin ompelema lippu. Lipun värit olivat sininen, musta ja valkea, joiden sanottiin symboloivan Viron taivasta, vahvaa multaa ja puhtautta ja uskoa huomiseen. Värit oli ensimmäisenä ottanut käyttöön Viron ylioppilaiden seura (Eesti Üliopilaste Selts) salassa 1881.

Alkumatkan oli lippu piilotettuna vankkureihin, mutta kun Otepään kirkontorni alkoi häämöittää taivaanrannassa, otettiin lippu esiin ja sitä hulmutettiin loppumatka Otepäälle. Tämä oli lipun ensimmäinen julkinen esitys.

Seuraavana päivänä eli 4.6.1884 lippu siunattiin Otepään kirkossa, mistä kirkon kyljessä on tänäkin päivänä muistoreliefi. Pyhittäminen ei kuitenkaan antanut oikeutta lipun käyttöön ja se piilotettiinkin Tartossa Ylioppilasseuran toimistoon.



Viralliseksi valtionlipuksi sinimustavalkea julistettiin 21.10.1918. Ensimmäisen kerran uuden itsenäisen valtion virallinen lippu vedettiin salkoon 12.12.1918 Tallinnan Toompeanmäellä, Pitkän Hermannin torniin.

Lippu miehitysvuosina 1940 - 1991

Valloittajat, niin saksalaiset kuin neuvostovoimat kielsivät kansallistunnetta symboloivan lipun käytön. Pelkästä lipun omistamisesta, saati julkisesta esittämisestä seurasi ankarat rangaistukset, sodan aikaan jopa kuolemantuomio. Alkoi massiivinen lippujen piilottamisoperaatio.

Pikk Hermannin tornissa liehui 1940-luvulla vuoron perään punalippu, hakaristilippu ja jälleen punalippu. Vuonna 1953 – 1991 oli käytössä Viron sosialistisen neuvostotasavallan lippu.



Otepäällä juhlittiin vuonna 1984 lipun 100-vuotispäivää salassa, Pienen Munamäen metsässä, missä yön pimeydessä kokoonnuttiin kunnioittamaan lippua kaivertamalla Kalevipojan kiveen: 4. VI 1984.

Sini-musta-valkean paluu

Vaikka lippu oli kielletty, eli sinumustavalkea-symboliikka piilotettuna mitä erilaisimpiin muotoihin.



Kasvavan kansallistunteen ja rohkeuden ja perestroikan tuoman toivon myötä 1980-luvulla alkoi lippu näkyä yhä useammin monissa massatapahtumissa – kuten esimerkiksi 1988 yölaulujuhlilla ja Tallinnan vanhan kaupungin päivillä. Pikk Hermannin torniin se nostettiin ensimmäisen kerran, 45 vuoden tauon jälkeen, 24.2.1989.

20. 8.1991 loppui miehitysaika ja alkoi Viron toinen itsenäisyys. Sinimustavalkea sai jälleen virallisen itsenäisen tasavallan lipun aseman.

Ja tänään siis sitä juhlitaan Otepäällä.