torstai 11. kesäkuuta 2009

Kimmo kertoo: Kymmenen pisteen koira

Tämä seuraava kirjoitus on kaikille Latte Fan Clubin jäsenille. Poika oppii, poika on hieno poika.

Ja Kimmo on Latten Se Oikea Isäntä, ja alla olevan päivän seikkailun onkin kirjoittanut siis Kimmo.

Poistun takavasemmalle ja jätän lavan ja ruudun Kimmolle.

.....


......




Latte Fan Club -uutisia

Kun kaikki fanclubilaiset varmaan muistavat, miten säikky ja muutenkin neuroottinen Latte on nuorempana ollut, on ollut hienoa nähdä, miten jäpinkäinen alkaa vähitellen aikuistua. No, aina välillä tulee huteja, mutta noin ylipäätään älynystyrän toiminta on vilkastunut merkittävästi.

Tänään oli ajatus lähteä rymyämään vapaana metsään ja tekemään paikallapysymisharjoituksia. Ihan koulutuksen vuoksi otin lyhyen remmin (2 metriä 5 metrin flexin sijasta, jotta totutaan olemaan seikkailematta turhan kauas pusikkoihin) ja sitten liikkeelle.

Suunnitelman mukainen reitti oli lähimetsämme läpi Apteekkarinmäelle, jossa on valittavissa eri pituisia reittejä -- ja eri syvyisiä mutalammikoita, joita Eräs rakastaa intohimoisesti.

Lähimetsässä kuitenkin oli aivan tolkuttomasti hyttysiä ja minulla lyhythihainen paita, joten varsin pian tuli lasketuksi yhteen yksi ynnä yksi eli Apteekkarinmäen metsissä pisteliäitä inisijöitä olisi luultavasti vielä enemmän. Näin ollen nopeasti syntyi uusi koulutussuunnitelma.

Lähdettiinkin kaupunkiin harjoittelemaan vilinässä toimimista.

Kurvataan kaupungin laidalta katua pitkin kohti ostoskeskusta. Latte seuraa tosi hienosti, tiukasti jalastani parikymmentä senttiä sivulla (pluspiste). Tässä kohtaa tulee tosin pieni moka, kadunvieren ruohikossa on kirjava kissa, jonka kimppuun hyökätään salamana, hyvä etten keikahda itse kumoon (miinuspiste). Keskustellaan hetki siitä, ollaanko kävelyllä vai metsästämässä. Päähenkilö istuu korvat nipussa: no okei, ei sitten.

Matka jatkuu. Tullaan torin ohi ostarille ja ohitetaan penkillä istuva jäätelöistään nauttiva perhe, jolla on rotan kokoinen pienoiskoira. Tämä ohitetaan riehumatta, vilkaistaan vain, että kukas se sinä olet (pistetili aukeaa jälleen).

Tulee mieleeni kokeilu. Sidon Erään kiinni postin portaanpylvääseen ja lähden käymään kaupassa. Kurkin aulan ikkunasta, joko ulkona syödään ensimmäistä kohdalle sattuvaa postin asiakasta. Kas, jäpinkäinen on mennyt portaan alle varjoon. Viisas koira. Edes postiin sen ylitse portaita kiipeävät ihmiset eivät saa aikaan minkäänlaista riehuntaa (toinen pluspiste).

Matka jatkuu läpi keskustan ja linja-autoaseman viereisen marketin, jossa katonkorjaajien pellinrymistely vähän pelottaa. Kadunylitykset tyyliin Nyt tulee katu - Paikka - Yli. Ei yhtään möhläystä (kolmas pluspiste). Jopa liikennevaloissa istutaan rauhassa ja jaksetaan odottaa (neljäs pluspiste). Mennään yökerhon ohi kohti Nurga Pood -kulmakauppaa, jossa harjoitellaan odottamista uudestaan. Koira kiinni sähkötolppaan ja itse sisään jätskiostoksille. Ulos tullessa salakurkistelua tuulikaapista: shakkinappula istuu terhakkaasti pystyssä ja tarkkailee kaikessa rauhassa ohikulkijoita (viides pluspiste).

Hautuumaata ohitettaessa sieltä purkautuu juuri joukko ihmisiä, ilmeisesti hautajaiset juuri ohi. Autot tööttäävät, ihmisiä vilisee joka suuntaan. Mutta enpä hermostu (kuudes pluspiste).

Putkimies Aser asuu hetken matkan päässä, ja hänellä on ISO koira, jo kymmenkuisena 54-kiloinen ja nyt parivuotiaana vielä isompi. Kuten arvata saattaa, Aserin porttia ohittaessamme meistä kiinnostutaan oitis, ja jyhkeä haukku tasajalkahyppelyn kera saattaa meitä koko tontin mitalta. Eräs vähän hermostuu: eihän tuo hyppää aidan yli, eihän, mutta tienaa riehaantumattomuudellaan kepeästi seitsemännen pluspisteen.

Otepään Naisseuran naapuritontilla myllää kaivinkone. Ja lähtee vielä juuri kohdalla ollessamme kolistelemaan katua pitkin liikkeelle. ERITTÄIN arveluttavaa toimintaa, mutta muutaman pikaisen vilkaisun jälkeen havaitaan, että meidän kimppuun se ei näköjään ainakaan käy ja hipsitään kaikessa rauhassa katua eteenpäin (kahdeksas pluspiste).

Pian jo tullaankin vesilaitoksen tienhaaraan, josta käännytään pellon poikki kohti kotia. Vaikka on päästy katuvilinästä rauhaan, remmi pysyy edelleen löysänä (yhdeksäs pluspiste).

Vanhoille neukkuaikaisille autotalleille ehtiessämme Eräs saa korvat pystyssä ahaa-elämyksen: ai me ollaankin tässä! Ja kotikin jo näkyy! Pari riemuhyppäystä, mutta Seuraa-komennolla tullaan kiltisti polven vieressä kotiovelle saakka.

Eli kaiken kaikkiaan kymmenen pisteen suoritus!

Loppupäivä onkin mennyt kaikkea nähtyä ja koettua pohtiessa. Kellarikerroksen viileydessä onkin ollut rauhallista päivää sulatella. Kohta lähdetään koko jengillä päivälliskävelylle omaan metsään, onkohan siellä jäniksen hajuja?

16 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Todellakin, Lattehan on kympin arvoinen koira. Hienosti hän pärjäsi koko pitkän reissun.

Las Palmasin fani nostaa hellehattuaan!

marja p kirjoitti...

Hyvä Latte! Toteaa sinua aikanaan paimentanut koirapiika. Oletteko kokeilleet, pysyykö Eräs ruodussa myös emännän kanssa kulkiessa, kun oli aiemmin sitä kurittomuutta ainakin minun talutusnuorassani. Jos isäntäväki joskus vielä tarvitsee koirapiikaa, voisi jotkossakin koiranhoitajuutta harkita. Toivoo Latten kaveri Nuppulinnasta!

Sylvia kirjoitti...

Jäpinkäinen!!! Rakkaalla lapsella on tosiaan monta nimeä...
Mutta johan on Eräästä tullut viksu mies! En kyllä entisiä toilauksia lukiessani koskaan olisi uskonut! Hyvä kouluuttaja!

Tiina Linkama kirjoitti...

Marja p - Jäpinkäinen eli Eräs toimii myös naisulkoiluttajan hihnassa.

Ainoa heikkous on kotiin palatessa, yhdessä kohtaa, tuossa hirsitalon kohdalla, haluaa yhä alkaa riehua, en tiedä mikä siinä kohdassa on.

Mutta siitäkin selvitään, kun alan juuri silloin "kouluttaa". Istu ja sivulle ja seuraa, ja Jäpinkäinen on koulutuksesta niin innoissaan, että ei edes muista riehua.

Ihme juttu tuo hirsitalon kulma. Metsässä kun toimii kuin ihmisen ajatus ja tulee luokse heti ensimmäisestä kielen naksautuksesta, eikä vain luokse vaan myös sivulle.

Tiina Linkama kirjoitti...

Ihan vaan tiadoks että Poitsun pisteet on nollattu.

Ainakin siihen asti kun löydän toisen huopatossukkani.

*lähtee pihalle etsimään kaivuukohtaa*

Kimmo Linkama kirjoitti...

Hei, epistä. Ainakin puolet pisteistä pitää palauttaa -- tossu löytyi keittiöstä eikä maahan kaivettuna.

Tiina Linkama kirjoitti...

No joo, eikä kenkää oltu edes järsitty, siitä iloinen.

Mutta, minusta Tottelevaisuuskoulutus TOKO 1:ssä on korostettu, että jos kengät on nostettu yli pöydän standardikorkeuden (72 cm), niin ne ovat off-limit-alueella, ja niistä toisen kengän vohkiminen nollaa pointsit.

Onko muita mielipiteitä asiasta?

Onukoo kirjoitti...

Lattesta voi tosiaan olla ylpeä, ennen kaikkea Latte itse. Alkuhan oli aika hankala. Joskin Latte otti meikäläisen hienosti alkuhaukunnan jälkeen vastaan.
Vieläkö Latte arkailee uusia ihmisiä?
Ehkä kaikkien pisteiden vienti on kasvavalle teinille turhan rankka juttu. Puolen menetys on riittävän ankara rangaistus. Takaisin niitä saa esim. rauhallisella hirsitalon ohituksella.

Tiina Linkama kirjoitti...

OnuKoolla on selkeästi soft-spot sydämessä Lattelle.

OnuKoo on muutenkin, vaikkei itse sitä oikein vielä tiedä, ns. koiraihminen. Väität niitä pelkääväsi, pöh, sanon minä. Sinä olet oikeasti luotu koirien kanssa elämään.

En koskaan unohda sitä aikaa, mitä siitä on, 5-7 vuotta sitten, kun Malmin Poliisi, varsinainen MULK*U, vaati Ronjan lopettamista koska Ronja oli vaarallinen.

OnuKoo muistaa jutun? Taustana oli siis että muutama perhe Siltakylässä skabasivat pesutupavuoroista ja ties-mistä ja jossain vaiheessa Ronja joutui tulilinjalle. Naapuri väitti että Ronja on hengenvaarallinen tappaja tms... tämä ihana neito...

Ja minä olin tukka pystysuorana kauhusta, selitin Malmin Poliisille - joka sivumennen sanottuna ei ollut koskaan edes Ronjaa nähnyt, hänelle riitti kuulopuheet - että nyt on tapahtunuta suuri erehdys.

Ja silloin OnuKoo, sinä, soitit ja sanoit ihan vakavissasi, että jos oikeuteen mennään, sinä tulet luonnetodistajaksi.

Nyt tämä enää naurattaa, mutta silloin oli kovat paikat.

Onukoo kirjoitti...

Muistan kyllä. Tapaushan oli täysin tajuton ja niin kaukaa haettu, että eihän sitä olisi kukaan uskonut, jos Ronjan tuntee.
Itse asiassa olen itsekin epäillyt jo pidemmän aikaa, että olen koira ihminen. Toistaiseksi kerrostalo asuminen ja runsas matkustelu ovat pitäneet aisoissa...

Onukoo kirjoitti...

Edelliseen vielä. Koirapelkoni on tosiaan hälvennyt, kiitos ennenkaikkea Ronjan ja Latten.

Sylvia kirjoitti...

No Onukoo alkaa sitten semmoisella Paris Hilton-piskillä josta ei tiedä onko se koira vai rotta (mini-papillon). Ei ainakaan ole vaarallinen ja on niin pikkuinen että hyvin pistää takin taskuun tai pusekan alle kun johonkin matkoille on lähdössä! :-)

Onukoo kirjoitti...

Sylvia,
As I am a gentleman I will not comment... though I have a saying in my mind beginning with u

mm kirjoitti...

Olette te kyllä hauska kolmikko!!!

Oletko Tiina miettinyt, tekeekö sinunkin mieli alkaa riehua kotiin palatessa siinä hirsitalon kohdalla? Vai pystytkö peittämään mahdollisen riehumishalusi koiralta?

Tiina Linkama kirjoitti...

Tätä vaivaa minulla ei kyllä ole ilmennyt, mm.

En myöskään tunne tarvetta imeskellä 10 kruunun seteleitä, vaikka niissä onkin Otepään Oman Pojan eli Jakob Hurtin kuva.

Eilen illalla J.Ölli saapui makkariin outo virne naamallaan. Suunpielestä pilkisti jotain punaista, joka hetimmiten katosi poskipussien uumeniin.

Mutta nopea se olen minäkin. Ennen viimeistä nielaisua ehdin kaivaa hyyyyvin märän 10 kruunun setelin Jölperön kidasta.

Tässä erässä pisteet minulle kotiin.

Nimetön kirjoitti...

Hienoa Latte! Olen samaa mieltä että kaikkien pisteiden vienti on turhan ankara rangaistus - eihän Latte vienyt kuin toisen tossun! :-)
Terveisin Oulun_seudulta, Latten Fan Clubin Oulun alueen alajaostosta