Ja Kimmo on Latten Se Oikea Isäntä, ja alla olevan päivän seikkailun onkin kirjoittanut siis Kimmo.
Poistun takavasemmalle ja jätän lavan ja ruudun Kimmolle.
.....
......
Latte Fan Club -uutisia
Kun kaikki fanclubilaiset varmaan muistavat, miten säikky ja muutenkin neuroottinen Latte on nuorempana ollut, on ollut hienoa nähdä, miten jäpinkäinen alkaa vähitellen aikuistua. No, aina välillä tulee huteja, mutta noin ylipäätään älynystyrän toiminta on vilkastunut merkittävästi.
Tänään oli ajatus lähteä rymyämään vapaana metsään ja tekemään paikallapysymisharjoituksia. Ihan koulutuksen vuoksi otin lyhyen remmin (2 metriä 5 metrin flexin sijasta, jotta totutaan olemaan seikkailematta turhan kauas pusikkoihin) ja sitten liikkeelle.
Suunnitelman mukainen reitti oli lähimetsämme läpi Apteekkarinmäelle, jossa on valittavissa eri pituisia reittejä -- ja eri syvyisiä mutalammikoita, joita Eräs rakastaa intohimoisesti.
Lähimetsässä kuitenkin oli aivan tolkuttomasti hyttysiä ja minulla lyhythihainen paita, joten varsin pian tuli lasketuksi yhteen yksi ynnä yksi eli Apteekkarinmäen metsissä pisteliäitä inisijöitä olisi luultavasti vielä enemmän. Näin ollen nopeasti syntyi uusi koulutussuunnitelma.
Lähdettiinkin kaupunkiin harjoittelemaan vilinässä toimimista.
Kurvataan kaupungin laidalta katua pitkin kohti ostoskeskusta. Latte seuraa tosi hienosti, tiukasti jalastani parikymmentä senttiä sivulla (pluspiste). Tässä kohtaa tulee tosin pieni moka, kadunvieren ruohikossa on kirjava kissa, jonka kimppuun hyökätään salamana, hyvä etten keikahda itse kumoon (miinuspiste). Keskustellaan hetki siitä, ollaanko kävelyllä vai metsästämässä. Päähenkilö istuu korvat nipussa: no okei, ei sitten.
Matka jatkuu. Tullaan torin ohi ostarille ja ohitetaan penkillä istuva jäätelöistään nauttiva perhe, jolla on rotan kokoinen pienoiskoira. Tämä ohitetaan riehumatta, vilkaistaan vain, että kukas se sinä olet (pistetili aukeaa jälleen).
Tulee mieleeni kokeilu. Sidon Erään kiinni postin portaanpylvääseen ja lähden käymään kaupassa. Kurkin aulan ikkunasta, joko ulkona syödään ensimmäistä kohdalle sattuvaa postin asiakasta. Kas, jäpinkäinen on mennyt portaan alle varjoon. Viisas koira. Edes postiin sen ylitse portaita kiipeävät ihmiset eivät saa aikaan minkäänlaista riehuntaa (toinen pluspiste).
Matka jatkuu läpi keskustan ja linja-autoaseman viereisen marketin, jossa katonkorjaajien pellinrymistely vähän pelottaa. Kadunylitykset tyyliin Nyt tulee katu - Paikka - Yli. Ei yhtään möhläystä (kolmas pluspiste). Jopa liikennevaloissa istutaan rauhassa ja jaksetaan odottaa (neljäs pluspiste). Mennään yökerhon ohi kohti Nurga Pood -kulmakauppaa, jossa harjoitellaan odottamista uudestaan. Koira kiinni sähkötolppaan ja itse sisään jätskiostoksille. Ulos tullessa salakurkistelua tuulikaapista: shakkinappula istuu terhakkaasti pystyssä ja tarkkailee kaikessa rauhassa ohikulkijoita (viides pluspiste).
Hautuumaata ohitettaessa sieltä purkautuu juuri joukko ihmisiä, ilmeisesti hautajaiset juuri ohi. Autot tööttäävät, ihmisiä vilisee joka suuntaan. Mutta enpä hermostu (kuudes pluspiste).
Putkimies Aser asuu hetken matkan päässä, ja hänellä on ISO koira, jo kymmenkuisena 54-kiloinen ja nyt parivuotiaana vielä isompi. Kuten arvata saattaa, Aserin porttia ohittaessamme meistä kiinnostutaan oitis, ja jyhkeä haukku tasajalkahyppelyn kera saattaa meitä koko tontin mitalta. Eräs vähän hermostuu: eihän tuo hyppää aidan yli, eihän, mutta tienaa riehaantumattomuudellaan kepeästi seitsemännen pluspisteen.
Otepään Naisseuran naapuritontilla myllää kaivinkone. Ja lähtee vielä juuri kohdalla ollessamme kolistelemaan katua pitkin liikkeelle. ERITTÄIN arveluttavaa toimintaa, mutta muutaman pikaisen vilkaisun jälkeen havaitaan, että meidän kimppuun se ei näköjään ainakaan käy ja hipsitään kaikessa rauhassa katua eteenpäin (kahdeksas pluspiste).
Pian jo tullaankin vesilaitoksen tienhaaraan, josta käännytään pellon poikki kohti kotia. Vaikka on päästy katuvilinästä rauhaan, remmi pysyy edelleen löysänä (yhdeksäs pluspiste).
Vanhoille neukkuaikaisille autotalleille ehtiessämme Eräs saa korvat pystyssä ahaa-elämyksen: ai me ollaankin tässä! Ja kotikin jo näkyy! Pari riemuhyppäystä, mutta Seuraa-komennolla tullaan kiltisti polven vieressä kotiovelle saakka.
Eli kaiken kaikkiaan kymmenen pisteen suoritus!
Loppupäivä onkin mennyt kaikkea nähtyä ja koettua pohtiessa. Kellarikerroksen viileydessä onkin ollut rauhallista päivää sulatella. Kohta lähdetään koko jengillä päivälliskävelylle omaan metsään, onkohan siellä jäniksen hajuja?
