lauantai 27. kesäkuuta 2009

Seikkailulla Setomaassa

Eilen oli jälleen matkapäivä. Linkama jäi kotiin ja minä lähdin kahden mukavan asiakkaamme kanssa ajelulle Setomaalle. Kohteet olivat Beresjen kylä ja siellä sijaitseva talomme. Ja sitten Värskaan setomuseoon.

Ilmat olivat vähintäänkin vaihtelevat, mutta toisaalta pieni sade ja hämy vain parantavat Peipsin maisemien jykevyyttä ja salaperäisyyttä.

Ensimmäinen pysäkkimme oli kuitenkin pieni Räpinan kaupunki.

Tässä vanha paperitehdas - jossa aikanaan painettiin tsaarin ajan ruplat ja Viron ensimmäisen itsenäisyyden ajan kruunut.



Sillapään kartano on ehdoton pysähtymiskohde. Nyt kartanoa remontoidaan entiseen upeuteensa.



Sillapään suurin attraktio on sen kolme puutarhaa, ranskalainen ja englantilainen kartanopuutarha ja suuri luonnonpuutarha.

Tässä ranskalaista mallia:



Ja sitten englantilainen näkymä:



Kartanon vieressä on Räpinan puutarhakoulu ja sen näytöspuutarhat. Täällä voisi viettää aikaa vainka kuinka kauan, kaikkiin eri lajikkeisiin tutustuen:



Käymme paikallisessa Puuriida pubissa syömässä mielettömän hyvät omena-kaura-pannukakut ja sitten onkin hyvä jatkaa matkaa Beresjen kylään.

Vanhan, hyy-yvin vanhan kylän edustalla on nyt sipuliviljelyksiä. Taustalla olevista taloista on yksi meidän:



Beresjen vanhauskoisten hautausmaa on tietenkin vieraille esiteltävä. Tämä on jotenkin niin sadunomainen paikka:





Ja sitten vanhalle talollemme. Ensin talon edessä olevalle rannalle, jonka vastarannalla siintelee Venäjä:



Taloomme kuuluu myös vanha kivistä rakennettu varasto, josta saisi mainion viiniravintolan! Mutta mitä sanoisivat siihen Beresjen kylän vanhauskovaiset?



Ihmettelemme tovin talon mukana tulleita ihmeellisiä asioita, kuten aiempien asukkaiden muotokuvia:



Beresjestä jatkamme matkaa naapurikylään: Lüübnitsaan, sekin on setukaiskylä. Peipsi kuohuu Lüübnitsassa, tuuli nousee ja ukostaa:



Beresjestä matka jatkuu Värskaan ja sen Setomuseoon. Portinvartijoina toimivat vuohet:



Kun setojen ihmeelliset tavat, käsityöt ja savityöt on ihmetelty, lähdemme seuraavaan kohteeseemme. Jätämme Setomaan ja saavumme Vanale Võromaalle, Võruun.

Katariinan kirkko kaipaa uutta väriä pintaansa:



Päivä alkaa olla pulkassa. Paljon on nähty ja koettu.

Viimeinen ohjelmanumero on ruokailu suosikkipaikassamme Sudentassussa, jossa pihvit paistetaan asiakkaiden edessä. Voin taata, että tätä katsellessa ruokahalu kasvaa potenssissa kymmeneen:



Tällainen seikkailu siis Setomaalla, Kaakkois-Virossa.

Valokuvia otin arvatenkin jälleen runsaasti ja laitan linkin tänne galleriaan. --

Ja kuvagalleria löytyy kun klikkaa tästä

Apropos, siellä kuvagalleriassa on joka kuvassa mahdollisuus zoomata kuvaa, eli kuvan saa isommaksi painamalla kohtaa: zoom. Eikä tässä vielä kaikki. Ne zoomatut kuvat aukeavat myös isoimmiksi kun vie kursorin kuvan oikeaan alareunaan ja odottaa hetken. Ilmestyy suurennuslasin kuva jossa plus (ainakin minun selaimessani - IE7). Sitä klikkaamalla kuvat suurenevat tästäkin. Joissain kuvissa niiden juju selkenee vasta kunnon täyskokoisena suurennoksena.

Ja apropos kaksi: olisi kiva kuulla kommentteja kuvista. Minähän yhä vaan opettelen valokuvausta - vasta ensi viikolla olen valokuvannäyttelyn pitänyt valokuvataiteilija. Ja perään IISO HYMIÖ!

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Hei Tiina! Ihania todentuntuisia kuvia. Tulee pakkomielle päästä käsin koskemaan tuota Peipsjärven rannan vehreyttä, ja tietysti Sillapäähän käyskentelemään turnyyripuku päällä, herkkä hipiä pitsisen aurinkovarjon alla suojassa. -heljä-