Koin eilen illalla jotain perin outoa ja ihmeellistä.
Olin yksin Võsulla, suuressa salissamme ja ajatuksissani pysähdyin ikkunan ääreen. Ja näin miten taivaalta leijaili suuri lumivalkea höyhen alas. Hiljalleen se tanssi tuulessa, leijaili rauhallisena alas. Ja äkkiä taivaalta lejaili toinen ja kolmas ja neljäs ja viides untuvanpehmeä, suuri ja kirkkaan valkoinen höyhen. Näky oli rauhoittava, uskomattoman kaunis.
Kurkistin taivaalle, joka oli kirkas, enkä nähnyt linnun lintua siellä. Jäin ajattelemaan näkyä ja mietin, että tuntuu kuin enkeli olisi lentänyt talon yli. -- Voisiko, voisiko tämä olla merkki, mietin. Vaikken ole taipuvainen näkemään merkkejä, taikauskoisuudesta puhumattakaan.
Illalla sain sähköpostin, joka saattaa muuttaa koko elämäni tai ainakin tilanteen Võsulla. Juuri kun olin jo menettämässä toivoni, kuljin unelmien puutarhassa, sille hiljaa jo hyvästejä sanoen, kyynelsilmin, tulee viesti, joka saattaa muuttaa kaiken.
Ei saa mennä asioiden edelle, mikään ei ole vielä selvää. Mutta nyt minulla on jälleen toivoa. Jännittävää on elämä. Aivan ihmeellistä.
Minua on useasti pyydetty panemaan ajatuksiani, kirjoituksiani yksien kansien väliin. Kirjoita kirja! on moni minua kannustanut. Luulen, että Võsun seikkailusta, Huvikummusta saisin sellaisen aikaiseksi. Sillä matkan varrella on ollut niin paljon, mistä en ole täälläkään kirjoittanut, aivan ihmeellisiä käänteitä. Hurmioitumisen hetkiä ja epätoivoa. Ei puutu tarinasta käänteitä. Viimeiset metrit näyttävät olevan jo suoranaiista vuoristorataa.
En nyt lupaa, mutta melkein kuitenkin, että jos tällä seikkailulla on onnellinen loppu, kirjoitan sen ylös, jos ei muille niin ainakin itselleni muistoksi. Olkoon sen työnimi: Vuosi Võsulla, ikäänkuin kunnianosoituksena Peter Maylelle ja hänen iki-ihanalle romaanilleen: Vuosi Provencessa.
Nuo taivaasta sataneet höyhenet velvoittavat sitä. Ei taivaalta joka päivä höyheniä sada!
---
Jälkikirjoitus: Hetki sitten menin etsimään höyheniä. En löytänyt ensimmäistäkään. Vaikka illalla näin kuinka ne laskeutuivat ikkunan alle, koristekatajien oksille ja juureen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Tää on sellainen juttu, jota pitäisi voida peukuttaa :) Hengessä mukana ja tsemppiä!
Täälläkin ollaan peukut pystyssä, ja vaikka isovarpaatkin. Toivotaan, että nyt onnistaa !!!!
Sormet ristissä, ukkovarpaat pystyssä täällä LaPassa!!!!
Sitä kirjaa olen minäkin odottanut jo kauan...
Eikun Peter Maylen jälänjälkiin vaan, olen lukenut tuon Vuosi Provence´ssa kirjan usempaan kertaan ja aina nauttinut tunnelmista ja kerronnasta.
Lukisin varmaan sinunkin kirjasi
samalla innolla.
Sinulla on sellainen kynä, että olisi synti ja häpeä, ellet sitä kirjaa kirjoittaisi.
Ja ennenkaikkea ONNEA projektiin ja toivon, että höyhenillä oli viestinsä sinulle Tiina.
Halaus LaPasta.
Kiitos ystävät rakkaat. Niiaan ja jatkan Võsu-päiviäni. Päätin olla täällä siihen asti kun heinäkuun vieraat saapuvat - talo siis on vuokrattu perheelle, Annalle ja Annan perheelle, jonka iso-iso-isoäiti perheineen lomaili Võsulla jo edellisellä vuosisadalla. Ja jonka jälkeläiset ovat tehneet niin neljän sukupolven ajan.
Tänään ei ole höyheniä näkynyt, mutta aurinkoa sitäkin enemmän!
Halaus takaisin OnuKoo, aare ja Helena!
Seuraan henkeä pidätellen. Enkeliin tahdon uskoa.
Pitkästä aikaa minäkin kävin lukemassa blogiasi. Toivon sydämestäni, että asiat järjestyvät!
T. Raija Juhannusvieras
Voi ihanuus sentään!!! Tartu hetkeen, tai höyheneen tässä tapauksessa!
Kuulostaa ihanalta ja lupaavalta ja ihmeelliseltä. Toivon parasta! Kirjaa odotellessa... juuri olenkin (taas kerran) lukemassa Peter Maylen Provence-kolmoisnidettä. Ihana!
Lähetä kommentti