Ilma oli todella lämmin, mittaria en katsonut, mutta uskon lämpötilojen hiponeen +30c astetta. Kimmo soitteli Otepäältä ja kertoi että siellä oltiin päästy yli kolmenkympin rajan. Ukkonenkin oli Otepäätä kurittanut, täällä vaan aurinko paistelee siniseltä taivaalta, illan suussakin.
Lähdin rannalle kävelemään ja totesin, että merituuli mukavasti helpottaa kuumuutta. Toisaalta, merenranta on näin kovilla keleillä, kun UV:takin on ilmassa runsaasti, aika petollinen. Näkyi siellä rannalla köllöttelevän muutava melko punainen kansalainen.
Minä en rannalle jäänyt löhöilemään, kunhan otin vain muutamaisen kuvan suven letkeistä tunnelmista. Jotenkin herttaista, sellaista mitä talvella muistellaan taivaana.
Ja lapset, jotka rannalla leikkivät, heille jää Võsun rantalomat muistiin niinä ainoina oikeina lomina. Niinhän lapsuudenmuistoille tapaa käydä. Niissä ei ole pilviä, on vain kuumaa hiekkaa, meri, jäätelö, eikä huolen häivää elämässä. Ja näitä muistoja vasten peilaamme kaiken myöhemmin kokemamme. Eikä mikään vedä niille vertoja.
Rannalta kurvasin takaisin Võsun pääkadulle ja pistäydyin kaupassa. Ja huomasin, että paikalla oli myös puolalaisia off-road-miehiä kahdella maasturilla. Tämä kuva on otettu ja omistettu Otepään off-road-miehelle:
Kaupalta jatkoin matkaani kohti O-kõrtsia, Võsun parasta ruokapaikkaa, jossa minut jo tunnetaan. Tarjoilijat, jotka ovat tottuneet päivittäin vaihtuviin turisteihin, tervehtivät minua kuin vanhaa ystävää. Se tuntuu hyvältä.
Matkalla kaupalta O-kõrtsiin pysähdyn hetkeksi kukkakaupan edustalla:
Kyllä Võsu vaan on niiiiin idyllinen ja herttainen. Pieni mutta viehättävä.
Ravintolaan saavuttuani tilasin itselleni nautinnollisen päivän kunniaksi jotain spesiaalia, O-kõrtsin kesäerikoisuuden, pienen kannun sangriaa. Ja että se olikin raikasta!
Söin pitkän kaavan mukaan, alkuun tonnikalasalaatti, joka oli erinomaisen raikas ja maukas. Juuri oikeaa ruokaa tällaisena kuumana kesäpäivänä:
Pääruuaksi valitsin supersuosikkini, thaimaalaisen Tom kah -kanakeiton, jossa maistuu voimakkaasti kookosmaito, sitruuna ja itämaiset mausteet. Se on raikas ja vahva samaan aikaan, siis todella namia!
Melkomoista herkuttelua ja itsensä palkintaa - vaikken oikein tiedä mistä edes itseäni tässä nyt niin kovasti palkitsen. Kimmoa tässä pitäisi palkita - mies kun tekee Otepäällä hotellihommia, omien töidensä ohensa. Sangria-lasin yli lähetän miehelle kiitollisen ajatuksen ilmojen yli. Poden hienoista huonoa omaatuntoa, mutta vain hienoista ja vain hetken. Päivä on liian hieno pahoille fiiliksille.
Saapi näkee, tuleeko tännekin ukkonen, kuten on povattu. Kello lähenee nyt 22.00 ja taivas on yhä kirkas. Ainoastaan iltaa kohti nouseva hieman painostava kuuma seisova ilma vihjailee mahdollisesta ukkosmyrskystä.
Jään seurailemaan säätilannetta ja menen istumaan terassille ilta-auringosta nauttimaan. Näistä ihmeellisistä Võsu-päivistä, joiden tulevaisuudesta tai jatkosta en osaa vieläkään kertoa mitään varmaa, täytyy ottaa kaikki irti kun voi!
4 kommenttia:
No kas, Nissanhan on modifioitu ihan tositoimiin. Ovat pojat tainneet käydä Ruhjan vanhalla sotilaslentokentällä mylläämässä.
Tonnikalasalaatti näyttää todella herkulliselta, ja voin vain arvata, miltä tuo hedelmäinen sangria maistuu. (Lurps.) Tom Kahia olen onneksi itsekin päässyt maistamaan.
Lupaan, että kun tulet tänne syödään niin tonnarisalaattia kuin Tom Kah'ta ja sangriaa saat niin paljon kuin napa naukuu! Tervetuloa siis heti kun vain pääset sieltä irtautumaan!
t. Tiina ja O-kõrtsin väki
Kesäkuusi päättyi hienoon päivään. Houkuttelevan rauhallinen ja herkullinen( Tonnikalasalaatti/Tom Kah ja Sangria, varsinainen fuusiokeittiö) paikka tuo Võsu. Oli mukava piipahtaa siellä, kiitos Tiina.
Terveiset vielä LaPasta, mutta vain 12 päivää niin kirjottelen jo Suomesta..:)
Nonniin, nyt mulle tuli nälkä, mutta en syö enää tänä yönä mitään, en syö mitään...
Lähetä kommentti