Tartto on Otepään lähin iso kaupunki ja siksi tietenkin luonteva valinta kun pitää kerralla ostaa monenlaista. Tarton suurin kauppakeskus on Lõunakeskus, joka juuri viettää 10-vuotisjuhliaan. Vuosi takaperin aloitettu laajennus on nyt valmis ja kauppakeskus on yksi Viron suurimpia, ellei suurin. Sisälle mahtuu mm. luistelurata, joka onkin jatkuvassa käytössä.
Itse asiassa Lõunakeskus oli eilen yllättävän miellyttävä ostopaikka, vaikkei se minusta vieläkään suoranainen paratiisi ollut. Ilmastointi oli ihastuttavan viileä ja ihmisiä oli vähän. Ei tungosta missään. Ja todellakin, lähes kaikki mitä ihminen voi tarvita yhden katon alla.
Lõunakeskuksen eteen on pyritty eri sesonkeina järjestämään kaikenmoista oheistoimintaa. On kesä- tai joulutoria, välillä paikalla saattaa olla pieni huvipuisto karuselleineen tai suurine trampoliineineen. Nyt näytti olevan taiteen vuoro.
Valitettavasti en ostokiireessäni ehtinyt ottaa selville kenen teoksista oli kyse, mutta ehkä joku lukija osaa senkin kertoa. Kyse oli joka tapauksissa aika erikoisista materiaaleista kuten polyuretaanista tehdyistä suurista patsaista:
Vihreä polyuretaanitaideteos kauppakeskuksen edessä. Takana vasemmalla suuri painijapatsas.
Voimamiehen pullistelu heijastuu kauppakeskuksen ikkunoista.
Jawaharlar Nehru?
Lõunakeskuksen karhuperhe musisoi kauppakeskuksen 10-vuotisen taipaleen kunniaksi.
Kun ostokset Lõunakeskuksessa oli saatu tehdyiksi jatkoin minä matkaani Tarton keskustaan ja siellä sijaitsevaan Kaubamajaan, joka on sisarkauppakeskus Tallinnan Kaubamajalle. Kimmo jatkoi matkaansa rakennus- ja lvi-tarvikemarketteihin.
Kaubamaja koostuu Stockmannin tyyppisestä Kaubamaja-nimisestä tavaratalosta ja sen ympärille sijoittuvista pienistä vaate-, lahjatavara-, käsityö-, urheilu-, lastentavara- ja elektroniikka-alan myymälöistä. Yläkerrassa on iso terassiravintola ostokiihkossa nälkiintyneille.
Kaubamajassa oli jo enemmän liikettä ja väkeä kuin mitä Lõunakeskuksessa. Sijaitseehan kauppakeskus kaupungin ytimessä ja minä olin paikalla ruokatuntien aikaan. Kyllä Kaubamajassakin pääsi etenemään, ja kun tiesin minne siellä halusin mennä, sain nytkin ostokset tehtyä ilman sen suurempaa ahdistusta tai tuskailua.
Tiedä sitten oliko kyseessä sattuma vai onko Tartossa menossa nyt joku suurten tilateosten esittely julkisissa tiloissa, mutta heti sisään tullessa kohtasi ostajaa jälleen erikoisesta materiaalista valmistettu taideteos, valtava Hummer-auto, joka näytti olevan tehty mosaiikista:
Olimme juuri Lõunakeskuksessa törmänneet vastaavaan menopeliin, joka oli pysäköity meidän viereiseen parkkiruutuun niin piittaamattomasti, että oikein harmitti. Hummer oli kiilattu automme kylkeen niin tiukasti että Hummerin puoleista ovea ei saanut millään auki. Tuijottelimme kiukkuisena tätä valtavaa hirviötä, mutta sen musta kiiltävä panssaripinta ei tuijotteluistamme sanottavammin värähtänyt.
Siinä autoa mulkoillessamme sattui paikalle tuttavamme Priit, joka nauroi, että ihme, ettei Hummer-kuski ollut ajanut autoaan samalla suoraan kauppakeskuksen liukuovista sisään. Hummer-kuskit kun tuntuvat olevan siinä luulossa, että omistavat koko maailman.
En tiedä kirvoittiko miesten kipakat kommentit kateus, olihan Hummer suuri ja kiiltävä, mutta minä voin käsi sydämellä sanoa, että minusta se oli vain ja ainoastaan ruma.
Nyt kauppakeskuksessa oli sen identtinen kopio. Sitähän täytyi tutkia tarkemmin. Lähemmässä tarkastelussa selvisi, ettei autoa oltu rakennettu mosaiikista vaan postimerkin kaltaisista liimamerkeistä:
Liimamerkkimosaiikkia
Ja kun katsoi vielä lähemmin liimamerkkejä, huomasi niiden olevan World Oxygen Fundin ja Green Crossin merkkejä vuodelta 1997 ja ilmaisevan huolensa metsien tuhoutumisesta ja ilmansaasteista. Haa, totesin minä, selvästi tiedostava taideteos!
Tiinalle syttyi lamppu kun hän tutki merkkejä hieman tarkemmin.
Enpä minä ehtinyt kauaa mosaiikki-Hummeriakaan ihastelemaan vaan suuntasin kauppakeskuksen uumeniin.
Kotiin palatessamme pohdin, että onhan se mukavaa, että näitä kaupallisia suuria tiloja voidaan joskus käyttää myös muuhunkin kuin tavaran kaupitteluun ja markkinointiin.
Vaikka kyllähän minä silti mieluummin keskityn taiteeseen hieman seesteisemmässä ympäristössä.
1 kommentti:
Kiitos vinkistä, pitää käydä Lõunakeskusessa katsomassa noita taideteoksia. Kuumana päivänä siellä on tosiaan mukava vaellella, viileää ja miellyttävää.
Postimerkki Hummerin olen nähnyt, sekin on hieno.
Noita isoja autojahan Tartossa on jo aika monta-yäk!
Lähetä kommentti