sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Ajelulla asiakkaiden kanssa - Taevaskoda ja Võru

Upeat lämpimät kesäpäivät jatkuvat. Aurinko killittelee taivaalla ja kesä röyhähtää täyteen kasvuvoimaansa ja esittelee vahvoja värejään. Keltainen on niin keltaista että silmiin sattuu. Ja veden sinessä on upea kesän ainutlaatuinen vivahde.



Kaiken kokoista pörisijää ja pärisijää on nyt liikkeellä.

Meillä on ollut viime torstaista lähtien luonamme mukava pariskunta, myös blogissa kommentoinut Aare ja hänen viehättävä vaimonsa Seija. Aare on tuttu meille jo Võsun talkoista. Seijan tapasimme nyt ensimmäistä kertaa.

Niin Aare kuin Seija ovat innokkaita Viron-kävijöitä, jotka iltaisin tutkivat karttoja ja suunnittelevat ajoreittejä ja päivisin seikkailevat pitkin Etelä-Viron maanteitä, pölyisiä pikkuteitä ja lähes läpiajamattomia kinttupolkuja etsien uusia näkymiä ja mielenkiintoisia matkakohteita. Ja kyllähän he ovat ehtineetkin vaikka minne.

Toissapäivänä liittyi meidän perhekuntamme Aaren ja Seijan päiväreissuun ja lähdimme kahdella autolla ajelemaan ensin luonnonkauniille ja punaisista kallioistaan tunnetulle Taevaskodalle ja sitten Võruun. Mukana myös matkakoira Latte.

Taevaskoda oli yhtä ihana kuin aina ennenkin, Ahja-joki pulputteli ja virtaili välillä hitaammin, välillä nopeammin puikkelehtien vehreiden puiden reunustamassa joenuomassa. Aurinko paistoi. Ja elämä olisi ollut kuin silkkiä vaan, ellei seuranamme olisi ollut sen seitsemänsataa hyttystä, joiden mielestä Suomi-tytön ja -pojan veri on parasta A-luokkaa. Huitomiseksihan se kävely vähän meni, ja paras terä maisemien nauttimisesta oli ikäänkuin katkennut.

Tässä kuitenkin muutamainen kuva tältä iki-ihanalta luontokohteelta:


Lapset kanoteeraavat Ahja-joella.


Neidon luolassa ihana impi kutoo kultaseittiä ja odottaa pelastajaansa, jonka täytyy tuoda hänelle kukkiva saniainen.


Saniaisia joen varrelta kyllä löytyy, mutta kukkia ei.


Joen rantamat ovat vehreät ja kauniit.

Matkakoira Latte taisi nauttia retkestä kaikkein eniten. Kyllähän sitäkin hieman hyttysen kiusasivat, mutta Latte ei antanut niiden häiritä. Se päätti pulahtaa jokeen ja näin laajentaa viime kesän järvibongailujaan ottamalla nyt mukaan myös joet ja meret.

Joen vesi on ihanan viileää kuumana päivänä, tietää Latte kertoa.

Taevaskodalta jatkoimme Võruun, missä ensin pysähdyimme Karma-antiikkimyymälään, joka on varsinainen historiasta kiinnostuneiden aarreaitta. Myymälä on jaettu kahteen osaan, joissa toisessa on esineitä ja huonekaluja kaupunkilaisesta elämänpiiristä, toisessa taas tarvekaluja ja tykötarpeita maalaiselämästä. Voin suositella Karmaa vilpittömästi, vaikkeivat hinnat olekaan mitään super-edullisia. Karma ei ole kirpputori, mutta se ei tarkoita etteikö sieltä onnistuisi tehdä todellisia löytöjä. Ja vaikkapa ei olisi kiinnostunut hankkimaan itselleen antiikkiesineitä, voi myymälää kierrellessä sukeltaa Viron historiaan tutustumalla esineisiin, jotka ovat osa tämän maan menneisyyttä. Kierros Karmassa vastaa siis museokierrosta, ja paljon Karmassa käykin esimerkiksi koululuokkia puhtaasti opetusmielessä.
Syödä täytyy myös ihmisen. Valitsimme ruokapaikaksi suosikkimme Hundijalan, joka ei tälläkään kerralla pettänyt odotuksiamme.

Lopuksi teimme vielä pienen kävelyretken Tamula-järven rannalle, missä rantabulevardia on korjattu ja rantaa siistitty niin, että siitä on tullut suoranainen matkailuvaltti. Vaikka lämpimiä päiviä ei vielä olekaan ollut niin paljon, että järvi olisi suuremmalti lämmennyt, oli rantaelämä jo Tamulan rantamilla selkeästi alkanut:


Kivetty rantabulevardi seurailee rantaviivaa ainakin kilometrin verran.


Rantalentopallolle on rajattu oma alue Tamulan rannalta.

Lisääntynyt hyvinvointi Etelä-Virossa ja Võrussa näkyy hyvin Võrun kaupunkikuvassa ja rannalla. Toisaalta vauraus on saanut myös muotoja, jotka eivät ole aina niin toivottavia. Koskaan aiemmin en ole nähnyt idyllisessä Tamula-järvessä korkeita vesikaaria syökseviä vesiskoottereita. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta mielestäni ne eivät kuulu Tamulaan.

Olen iloinen siitä, että Otepään Pyhäjärvessä on kaikkinainen moottoriliikennöinti kielletty pelastuslaitosta, hengenpelastajia ja hiljaista ja verkkaasti etenevää sightseeing-vene Helenaa lukuun ottamatta. 


Vesiskootteri heittelee korkeita vesikaaria päristäessään ympyrää Tamula-järvellä.



Ei kaikkein ympäristöystävällisin ajokki: yhden hurjastelu rikkoo kymmeniltä muilta  rauhan ja hiljaisuuden.


3 kommenttia:

Vee kirjoitti...

Muutama vuosi sitten istuttiin Tamulan rannalla ja katseltiin läpi järven uinutta joutsenperhettä. Siellä ne koneellisten menopelien seassa tyynesti menivät, uljaina ja kauniina. Saivat kyllä ne koneet näyttämään entistä kamalammille. Sillon rantaa kovasti rakennettiin, kiva kuulla sen valmistuneen.

OnuKoo kirjoitti...

Suvi on siin! Kivoja kuvia.

Tiina Linkama kirjoitti...

Vee, yksi joutsen löytyi järvestä tänäkin vuonna, läheltä Roosisaaren riippusiltaa. Eikä sekään hätkähtänyt näitä yhden miehen pikaliippareita.

OnuKoo - suvi on todella siin!