Kimmo lähti aamutuimaan Võsulle vastaanottamaan sänkykuormaa ja minä jäin pitämään taloa pystyssä. Kun asiakkaat lähtivät päiväretkelle huomasin minä, että kyllä se talo pysyy pitämättäkin pystyssä. Ja pakkasin kameran laukkuun ja lähdin etsimään sumuisia tai dramaattisia peltomaisemia. Välillä aurinko paistoi, välillä satoi, mutta maisemat olivat koko ajan salaperäisiä ja dramaattisia juuri tässä ukkosta ja sadetta enteilevässä valossa.
Olen pitkään epäonnistunut kuvissani, tai sanotaan paremminkin näin, en ole saanut aikaiseksi sitä mihin pyrin. Ikäänkuin kuin kamera ei tottelisi silmää. Jossain vaiheessa alkoi jo suorastaan kyrsiä. Kun sitä äheltää ja säätää ja yrittää ja tuloksena tulee vain suttua.
Tänään oli hyvä päivä valokuvauksen suhteen. Kuvista tuli juuri sitä mihin pyrin ja vaikka itse sanon, olen päivän saaliiseen enemmän kuin tyytyväinen.
Tässä näitä peltomaisemia, jotka kaupunkilaistyttöä jaksavat aina vaan kiehtoa, kaikkina vuodenaikoina:
Rypsipellot lainehtivat ja muodostavat raitoja kumpuilevassa ylänkömaisemassa.
Keltaisen vastapainoksi vihreitä peltoja.
Vuohenputket taustanaan vehreä usvainen maisema.
Taivas vaihtelee ja muuttaa maaston värejä epätodellisen kirkkaiksi ja vahvoiksi.
Välillä ukkosmyrksy uhkaa tulla päälle.
Otepään kirkko taustanaan sadepilvet.
Sarjan suosikkikuvani: näkymää Otepään kirkkomäeltä yli laakson lähikukkuloille.
Viimeisenä kuvana kaisloja Pyhäjärven rannalla.
3 kommenttia:
Hienoja kuvia toi sadepäivä tullessaan.
Rypsipellot jännän juovaisia ja vihretä riitti. Eniten ihastuin kuviin, joissa taivas oli niin jännittävän näköinen pilvineen. Olen jostain syystä itsekin viimeaikoina kuvaillut pilviä..
Sieluni silmissä näen kuvan, mutta sitten kun tulen kotiin ja nipsautan muistikortin koneeseen ja alan tutkia ja picasoida..hmm.. ei tyytyväinen.. Mulla ehkä joka sadas kuva on sellainen josta tulee tunne, et NYT se onnas.. Mutta räpsyttelen ahkerasti, se on vaan niin mukavaa. Huomaan, että vaikka ei ole kameraa mukana, niin tarkastelen jänniä kuvauskohteita ja sitten merkkaan ylös ja palaan myöhemmin räpsimään. Nuo sinun kuvasi olivat kaikki hienoja ja innostavat minua jatkamaan kuvausharrastusta. Kiitos Tiina!
*peukku ylöspäin*
...vähän vaatimaton tuo hymijö ilman hymijötä...
Seppo
ja samalla ihastelut edeltäneistä kukkakuvista
Helena - mukavaa jos onnistuu innostamaan muitakin jatkamaan kuvausharrastusta. Onhan se kivaa. Ja sama jutu, että nykyisin sitä katsoo maailmaa aina kameran silmän kautta, sommittelee ja rajaa, vaikka kamera ei olisi edes mukana.
Kiitos Seppo peukusta. Kyllä se näkyi ihan selvästi.
Lähetä kommentti