sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Võsulle violetin taivaan alla

Kirjoittelen tätä postausta Huvikummun suuresta salista, läppäriltä. Aurinko alkaa vihdoinkin sammutella viimeisiä säteitään; Võsun lahdella on vielä muutama kultainen valoviiru nähtävissä meren pinnalla, mutta hiljalleen yö saapuu ja kietoo kaiken mustaan vaippaansa.

Minulla palaa muutama kynttilä salin pöydällä. Laitoin takkaankin muutaman puun, sillä sali oli aavistuksen kylmä tullessani; Võsulla on ilmeisemmin viime päivät sadellut ja tuullut. Salin seinät ja katon suuret parrut heijastelevat kynttilänvaloa punasävyisinä. Radiosta tulee hyvää musiikkia ja minulla on todella hyvä ja rauhaisa olo.

Tulin tänne siivoilemaan ja järjestelemään paikkoja ensi kuun vieraille. Koska meillä on Ottiliassa vieraita, jäi Kimmo hoitelemaan taloa ja minä lähdin yksin liikkeelle.Ja tiedättekö, minä nautin ajomatkasta, vaikka ilma oli enemmän kuin epävakainen. Välillä satoi, välillä ukosti, välillä aurinko paistoi ja maailma oli pelkkää draamaa ja väriä! Hyvä etten ajanut välillä tieltä ulos kun silmä upposi mielettömän kauniisiin maisemiin, ja ennen kaikkea peltojen huimiin väreihin ukkospäivänä.

Koska minulla ei ollut kiire minnekään pysähdyin useamman kerran ja kuvailin näitä ihmeellisiä dramaattisia peltoja violetin taivaan alla.

Tässä on vain pienoinen otos matkan varrelta kuvaamaani, mutta ehkä saatte käsityksen millaisen ihmeellisen taivaan alla minulla oli tänään ilo ja onni matkaa taittaa.














Ei siis ihme, että olen vieläkin kaiken kauneudesta ja Võsun omaperäisestä rauhasta yhä ihmeen hyvällä ja harmonisella mielellä. Ja voin todeta, että onnellinen olen kun saan aika ajoin nauttia tällaisista näkymistä: laajoista peltomaisemista, niiden poimuista ja syvänteistä, niiden vaihtuvista väreistä ja upeista muodoista.

Hyvää yötä, kauniita unia kaikille!

7 kommenttia:

Maris kirjoitti...

Ensimmäinen kuvista on suosikkini, hienot värit. Hyvin kesäisiä ja virolaisia maisemia. Aloin jo odottamaan omaa reissuamme Etelä-Viroon parin viikon päästä!

Mannu kirjoitti...

Minäkin kuulun Anonyymeihin Peltoihailijoihin! Ajan joka viikko Toholammille töihin ja näen upean Lestijokilaakson eri vuodenaikoina. En jotenkin totu siihen ikinä- vielä vuosien jälkeen, varsinkin keväällä auringonnousun aikaan, tuntuu että henki salpautuu.. Se vihreys, kumpuilevat jokirantapellot, sininen joki, taivas...

Huvittavaa, että kun olen joskus käynyt ulkomailla kohteissa, joista olen etukäteen haaveillut ja arvellut, että olen varmaan ihan lumoutunut nähdessäni ne livenä, niin sitten saattaakin tulla puolittain pettynyt olo, että tuommoinenko se nyt on..Hengitys kulkee ihan normaalisti eikä mitään järisyttävää tunne-elämystä synny... Eli aina ei tarvitse lähteä kauas kokeakseen jotain ihanaa- kauneus saattaa yllättää lähelläkin..

Maikki kirjoitti...

Kaunista ja niin harmonista!

OnuKoo kirjoitti...

Hyvä kuvasarja. Myös minua miellytti entiten se eka kuva. Hyvät värit ja tunnelma.

marita kirjoitti...

Pelkästään sinun tekstiä lukemalla tulee levollinen olo.Juuri noin,ihan pienistä tunteista ja luonnon kauneudesta sen sen hyvän olon saavuttaa.kiitos.

DeeBee L. kirjoitti...

Superb shots, in particularly the 1st one has got these amazing colours.
DeeBee

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kaikille kommentoijille. Itse asiassa hyviä ja dramaattisia kuvia oli vielä runsaasti, mutta väsähdin illalla niiden järjestelemisessä pienellä läppärillä. Joten kotiin päästyäni saattaa tulla lisääkin!

And the same in English - actually there were quite a selection of good and dramatic shots, but I just got too tired to sort them out on the small laptop last night. So perhaps there will be more as soon I return home!