keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kesäkuun kukkijoita

Kesä tuli Villa Ottiliaan tänä vuonna valtavalla rytinällä tuoden mukanaan kaksiviikkoisen helleaallon. Siitä johtunee, että kaikki pihan kasvit tuntuvat puhjenneen kukkaan samanaikaisesti. Mikä on tietenkin yhdellä tavalla hienoa, mutta toisella surullista - ei jää heinäkuulle tai elokuulle enää niin paljon kukittavaa.

Nyt ovat kukassa niin sireenit kuin pionit ja unikot ja kelta-alpit. Juhannusruusun kukinta jäi erityisen lyhyeksi koska nopean helleaallon perään tuli muutama rankka sade, jotka piiskasivat hennot ruusun terälehdet maahan.

Kiertelin tänään pihalla sateen jälkeen ja napsin kuvan sieltä ja toisen täältä. Eli tiedossa on kukkivien kasvien kuvakavalkadi. Iloitaan näistä nyt, kun niitä on. Ja kaivetaan kuvat esille taas talvella kun maisema on valkea ja väritön.

Ensimmäisenä vuorossa pionit:


Pinkki


Lilaan vivahtava vahva punainen


Valkea, vahva hieman kielontuoksuinen


Minulle tulee näistä valtavan suurikukkaisista valkeista pioneista mieleen jostain syystä aina joutsenet.

Seuraavana sitten unikot, joita kukkii tällä hetkellä vaikka minkä värisiä, tässä pari eksemplaaria, pinkki ja tummanpunainen:




Kukka kuin suuri ropelli


Sama kaksikko hieman eri suunnasta

Sitten muita kesän kukkijoita, joista osaa en muista edes istuttaneeni:


Iiris


Weigela on myös kukassa


Sormustinkukka on löytänyt pihalta paikan, vaikka en muista sitä istuttaneeni. No, muistini on tunnetusti hieman heikko.


Akileijoja on kaikkialla; ei minulla muita ole kuin näitä tavallisia maatiaissortteja.


Pensasruusun kukat ovat vaatimattomat mutta omalla tavallaan herkät.


Lisää akileijoja etupihalla


Sisäänajotien reunamalla on luonnonkukkia. Olen kuullut tämän yleisen niittykasvin nimen, mutta autuaasti unohtanut sen.


Taustalla juhannusruusun viimeiset kukat, sen edessä töyhtöangervo ja lisää akileijoja. Löytyvät takapihalta,  terassin sekalaisesta reunamapenkistä.


Päivänlilja takapihan terassin penkissä.


Kelta-alpi on myös aloittanut kukinnan.

Lopuksi laitan vielä pari tilannekuvaa vastauksena siihen, mitä kuuluu parvekkeelle istutetuille krasseille. Hyvää kuuluu, terhakkoina räpyläjalat kuikuilevat parvekelaatikkojen yli kurkkien avaraa maailmaa samaan tapaan kuin kesäkuussa tapaavat haikaranpoikaset tehdä:


Jonain päivänä tässä on kukkameri - tai ainakin toivon niin.


Viimeisenä kuvana vielä parvekkeen saviruukut ja karvainen puutarhapatsas, lempipaikallaan.

6 kommenttia:

Vallaton kirjoitti...

Kylläpä teillä kukkii. Tuota punaista iristä mulla ei vielä olekaan :) Aika makee sekin. Aikaisemmin en erikoisemmin välittänyt iriksistä, mutta niin se maku vain muuttuu ajan saatossa.

Sylvia kirjoitti...

Ei yhtään pässimpää!!
Se niittykukka = blåeld, Echium vulgare.

Nanna kirjoitti...

Ja suomeksi neidonkieli.

Marjattah kirjoitti...

Melkein mahdotonta on kulkea noiden kukkien keskellä ilman kameraa :) Joka kesä ne ovat uusia ihmeitä.

Mannu kirjoitti...

Olen luullut inhoavani puutarhapatsaita, mutta nyt tajuan, etten ole vielä nähnyt kaikkea siltä rintamalta... Karvaiset puutarhapatsaathan ovat SÖPÖJÄ! Terveisiä Kokkolan Latte-fan-clubilta!

Tiina Linkama kirjoitti...

Valalton - nyt tosiaan kukkii kaikki samaan aikaan. Iiriksistä olen minä kyllä tykännyt aina.

Sylvia ja Nanna - kiitos tunnistuksesta.

Marjattah - ihmeitä varsinkin minulla, että kukkivat, olenhan aika sinne-päin-puutarhuri.

Mannu - Latte kiittää ja kumartaa ja lähettää terveisiä Kokkolan faneilleen.