Nyt ovat kukassa niin sireenit kuin pionit ja unikot ja kelta-alpit. Juhannusruusun kukinta jäi erityisen lyhyeksi koska nopean helleaallon perään tuli muutama rankka sade, jotka piiskasivat hennot ruusun terälehdet maahan.
Kiertelin tänään pihalla sateen jälkeen ja napsin kuvan sieltä ja toisen täältä. Eli tiedossa on kukkivien kasvien kuvakavalkadi. Iloitaan näistä nyt, kun niitä on. Ja kaivetaan kuvat esille taas talvella kun maisema on valkea ja väritön.
Ensimmäisenä vuorossa pionit:
Pinkki
Lilaan vivahtava vahva punainen
Valkea, vahva hieman kielontuoksuinen
Minulle tulee näistä valtavan suurikukkaisista valkeista pioneista mieleen jostain syystä aina joutsenet.
Seuraavana sitten unikot, joita kukkii tällä hetkellä vaikka minkä värisiä, tässä pari eksemplaaria, pinkki ja tummanpunainen:
Kukka kuin suuri ropelli
Sama kaksikko hieman eri suunnasta
Sitten muita kesän kukkijoita, joista osaa en muista edes istuttaneeni:
Iiris
Weigela on myös kukassa
Sormustinkukka on löytänyt pihalta paikan, vaikka en muista sitä istuttaneeni. No, muistini on tunnetusti hieman heikko.
Akileijoja on kaikkialla; ei minulla muita ole kuin näitä tavallisia maatiaissortteja.
Pensasruusun kukat ovat vaatimattomat mutta omalla tavallaan herkät.
Lisää akileijoja etupihalla
Sisäänajotien reunamalla on luonnonkukkia. Olen kuullut tämän yleisen niittykasvin nimen, mutta autuaasti unohtanut sen.
Taustalla juhannusruusun viimeiset kukat, sen edessä töyhtöangervo ja lisää akileijoja. Löytyvät takapihalta, terassin sekalaisesta reunamapenkistä.
Päivänlilja takapihan terassin penkissä.
Kelta-alpi on myös aloittanut kukinnan.
Lopuksi laitan vielä pari tilannekuvaa vastauksena siihen, mitä kuuluu parvekkeelle istutetuille krasseille. Hyvää kuuluu, terhakkoina räpyläjalat kuikuilevat parvekelaatikkojen yli kurkkien avaraa maailmaa samaan tapaan kuin kesäkuussa tapaavat haikaranpoikaset tehdä:
Jonain päivänä tässä on kukkameri - tai ainakin toivon niin.
Viimeisenä kuvana vielä parvekkeen saviruukut ja karvainen puutarhapatsas, lempipaikallaan.
6 kommenttia:
Kylläpä teillä kukkii. Tuota punaista iristä mulla ei vielä olekaan :) Aika makee sekin. Aikaisemmin en erikoisemmin välittänyt iriksistä, mutta niin se maku vain muuttuu ajan saatossa.
Ei yhtään pässimpää!!
Se niittykukka = blåeld, Echium vulgare.
Ja suomeksi neidonkieli.
Melkein mahdotonta on kulkea noiden kukkien keskellä ilman kameraa :) Joka kesä ne ovat uusia ihmeitä.
Olen luullut inhoavani puutarhapatsaita, mutta nyt tajuan, etten ole vielä nähnyt kaikkea siltä rintamalta... Karvaiset puutarhapatsaathan ovat SÖPÖJÄ! Terveisiä Kokkolan Latte-fan-clubilta!
Valalton - nyt tosiaan kukkii kaikki samaan aikaan. Iiriksistä olen minä kyllä tykännyt aina.
Sylvia ja Nanna - kiitos tunnistuksesta.
Marjattah - ihmeitä varsinkin minulla, että kukkivat, olenhan aika sinne-päin-puutarhuri.
Mannu - Latte kiittää ja kumartaa ja lähettää terveisiä Kokkolan faneilleen.
Lähetä kommentti