sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Otepää tänään - lunta ja auringonkukkia

Lupasin kertoa blogissani Otepään lumitilanteesta. Ja säästä. Ja nyt kerron tästä menneestä päivästä: se oli sanalla sanoen UPEA.

Voiko päivä olla parempi! Aurinko paistaa täydeltä terältä, linnut sirkuttavat kuin keväisin vain osaavat, rinnat rottingilla: tule tule tyttö nuori, jakamaan se (pesä) mun kanssani!

Ensimmäiset perhoset lepattelevat ilmassa – lumi loistaa niin että silmiin sattuu. Ihmeellinen ihana potpourri, kevättä ja talvea suloisesti sekaisin.

Minulla on uskomus, että ensimmäinen perhonen, jonka keväällä näkee, ennustaa tulevaa kesää. Jos se on sitruunaperhonen, tietää se hyvää kesää. Jos se on nokkosperhonen, hmh, kesä ei ole niin hyvä.

Tänä aamuna Kimmo ryntäsi aamulla koirien ulkoilutuksen jälkeen kotiin hihkuen: ”Näin sitruunaperhosen!” Tuntia myöhemmin näin sellaisen itsekin. Hyvä kesä siis tulossa meille molemmille!

Mutta minun piti kertoa Otepään lumesta. Ja kerron: lumipeite on uutisten mukaan tällä hetkellä 25 cm paksu, ja ilmatieteilijät lupaavat kunnon hiihtohankia Otepäälle ja Tehvandin hiihtostadionin laduille kuun puoliväliin asti.

Kimmo kävi aamulla kaupassa ja törmäsi siellä Jaak Maeen, joka kertoi eilen hiihtäneensä Tarton maratonin ladun koko pituudeltaan. Uskomatonta. Aurinko paistaa, hanget hohtavat, ladut pitävät, ja ulkona lepattelevat sitruunaperhoset.

Eihän tällaista päivää voi jättää kuvaamatta. Lähdimme liikkeelle. Ensimmäiseksi Otepään hyppyritornin näköalatasanteelle.

(vinkki: kaikki kuvat aukeavat isommiksi niitä klikatessa)





Kuten kuvista näkyy, täällä ON lunta ja täällä tosiaan yhä hiihdetään.

Aurinko paistoi ihanasti näköalatasanteelle ja olisin voinut jäädä sinne koko päiväksi, tuulen suojaan, aurinkoa ottamaan.

Äitini, joka on yksi blogini vakiolukijoita, valitti yksityispostissa, että minusta ei ole riittävästi kuvia blogissa. Minä kun tapaan olla aina kameran takana, joten äidilleni tässä kuva tyttärestään poseeraamassa Otepään hyppyritornissa.



Hyppyritornista jatkoimme seuraavalle näköalatornille, eli Harimäelle.






Tornin juurella, yleisellä laavu-terassilla oli menossa perheen piknik.



Harimäen tornista aukeavia maisemia olen kuvannut useasti, Harimägi on yksi lempikohtiani Otepäällä, ja tästä linkistä pääsee katsomaan maisemia syksy/talvi. (Ajatuksena oli ottaa samasta kohtaa kuvat syksyllä ja talvella ja vertailla miten maisema muuttuu vuodenaikojen mukaan)

Tänään katselin tornista miten reipas hiihtoseurue saapui tornille – huomatkaa vaatetus! Tai paremminkin sen puute!





Harimäeltä kiipesimme vielä viimeiseen torniin. Pyhäjärven kartanon uudistettuun lasitorniin, joka toimii kahvilana.



Perin suloista oli istua korkealla tornissa, ulkoterassilla ja katsella pitkälti yli Pyhäjärven. Aurinko hehkui kasvoilla, posket punottivat, ja mieli oli parempi kuin erinomainen. Tiedättehän kissat kermakupilla jne.

Eli, pitkästä tarinasta loppuunveto: tällä hetkellä ilmat suosivat Otepäätä. Lunta on hiihtää, mutta aurinko lämmittää niin ihmisiä kuin luontoa ja kieputtaa sitruunaperhosia sinisellä taivaalla. Väki nauttii upeasta ilmasta, tuntuu kuin me kaikki olisimme kuin auringonkukat, kasvot kääntyneinä aurinkoon päin.



Toivon mukaan tämä ilma jatkuu vielä pääsiäiseen, ja miksei jatkuisi.

Ja vinkkinä, pääsiäiseksi meillä on vielä tilaa 10 vuodepaikan verran… eli jos innostutte, pistäkää varausta tulemaan: reservation@villaottilia.ee

Tervetuloa hiihtämään sitruunaperhosten sekaan!

4 kommenttia:

marja p kirjoitti...

Ei nyt päästä sinne hiihtämään, mutta tiedoksi, että kevät tulee pikkuhiljaa Suomeenkin, vaikka epävakaisia säitä on pidellyt. Bongasin ensimmäiset leskenlehdet aprillipäivänä Karkkilassa aurinkoiselta tienpenkalta. Linnut laulavat iloisesti meilläkin ja tikka rämpyttää epätoivoisesti sähkötolpan peltihattua! Lähipäiviksi lienee luvassa jo aurinkoisempaa säätäkin! Siispä ulos nauttimaan kevätsäästä.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Onpas teillä siellä ollut hieno päivä.
Minä pääsin tänään vähän jo rapsuttamaan pihaa ja siistimään kukkapenkkejä. Jäi syksyllä haravoimatta. Ulkoilutin kokeeksi tomaatteja.

Onukoo kirjoitti...

Tosi makeeta! Hiihtotaidon olen kai jo kadottanut, mutta tuollaisen "kesähiihdon" vuoksi opettelen sen uudestaan! Kokemus se on tuokin:)
Joo - kai se kevät on tulossa tännekin. Lumet ja loput jäätkin sulavat kovaa vauhtia. Aurinko on paistellut aikalailla säästöliekillä, mutta kylläse tästä:)

Kari + Johanna kirjoitti...

Kylläpä Suomessa säät vaihtelee lyhyellä matkalla. Vallaton M jo pihaa rapsuttaa, täällä ei näy vielä maata mistään ja lunta satanut koko päivän...höh

kari