... ja minulla kynsien alla.
Tarkoittaa, arvatenkin, että tämäkin päivä on mennyt pihatöissä.
Mutta mikä sen mukavampaa: aurinko paistoi ja se pahin tuulikin oli jo laantunut. Ja sainpa avukseni jossain vaiheessa päivää myös Rakkaan Mieheni (huomatkaa termi, ei mikään Posseli tai Napiseva Äijä! Niin se puutarharaataminen sulattaa naisen sydämen) ja yhdessä käännettiin maata ja revittiin varmaan sata kilometriä nokkosen juuria.
En muista laittaneeni pihakuvaa tänne blogiin lumien täysin sulettua. Tämä on otettu tänä iltana, jo vähän hailakassa valossa, mutta siitä näkyy ainakin tuo meidän kääntämämme osio. (Se käännettiin jo ekan kerran syksyllä, ja nyt jatkuu sama homma. Ehkä, ehkä jonain päivänä mustan kohdalla on nurmikko. Juuri nyt en ole asiasta aivan varma.)
Ja sitten kun pihaa näytän, niin tässä on toiselle puolelle kuvakulmaa. Kaikki tuijat etc. jotka istutin viime syksynä ovat säilyneet hengissä. Lumi on osaa vanhemmista Hoveyi-tuijista (myös Latten kusipuina tunnetut) painanut hieman lysyyn, mutta olen vahva uskossani: ne nousevat.
Muistattehan, että kuvat suurenevat katsottaviksi kun niitä klikkaa.
Hakettamaankin ehdin vaan materiaali loppui kesken. Hain vanhoja risuja luonnonpuiston alueelta, mutta aika heikko oli tämänpäiväinen saalis. Yksi aronia sai näistä hakkeista katteen.
Sitten olikin jo päivä aika pulkassa - silmät harottivat ja joka lihasta särki. Siirryin hetkeksi sisätiloihin.
Vaan kauanko maltoin siellä olla.
Päätin pinnistää ja tehdä jotain luovaa - kaiken repimisen jälkeen - eli istuttaa niitä kasvihuoneessa kasvatettuja pikkukrasseja isompiin ruukkuihin. Linkama tuli valokuvaamaan rouvaa + tarjoili kasvariin yhden oluen. On se hyvä mies! (Pienellä on tämä täti huvitettu)
Tässä päivän viimeinen kuva: rouva vääntää pientä krassia purkkiin.
Ja alkaa katsoa telkusta Kurjuse kannul -sarjaa (= en tiedä pyöriikö sarja Suomessa, käännös on: kurjuuden kannoilla, englanniksi Criminal Minds; eli sellainen tyypillinen jenkki sarjamurhaajasarja, jossa vakavamieliset hyvät poliisit viikko toisensa perään jahtaavat synkeitä massamurhaajia.) En muuten olekaan telkkua avannutkaan ainakaan viikkoon, jos en pariin... että eiköhän se viihdytä ihan tarpeeksi.
Hasta la vista ja huomiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No niin on näköjään kesäkausi alkanut ja vienyt Tintsen täysin mukanaan maataloushommiin. Mikäpä sen parempaa. Keskitytkö pelkästään esteettisiin juttuihin vai aiotko kasvattaa myös suuhun pantavaa? Vaikka kyllähän krassinkukkiakin voi salaattiin laittaa!
Tonkimisintoa toivottelee
Jussi
Unohdin vastata tähän: en taida kasvattaa mitään suuhun pantavaa. Toissa vuonna kasvatin kasvarissa tomaatteja, mutta ei niistä oikein mitään tullut. Tai siis tomaatteja tuli, mutta olivat paksukuorisia.
Kasvarin multalaatikot ovat onnettoman matalat. Ei niissä voikaan oikein mitään kasvattaa.
Mutta tällaiseen purkkien säilytykseen ja kasvien taimikasvatukseen se sopii mainiosti.
Lähetä kommentti