Samaan aikaan kun puoli Suomea on valmistautunut hankkimaan itselleen huomiseksi janon, horkan ja Nasse-sedän nenän, muistuttaa Otepään Suomalainen Siirtokunta vapun syvimmästä sanomasta: Työn Juhlasta.
Väärinkäsitysten välttämiseksi: en tarkoita, että olisimme virittelemässä punalippuja pihalle. Ehei. Me juhlistamme Työn Juhlaa tarttumalla talikkoon, haravaan ja Antsun vanhaan jakkaraan.
Tahtoo sanoa: aloitimme tänään nurmikkoprojektin. Ja Kimmo aloitti samalla Tanhulava-projektin, jota hän mielii kutsua helikopterin laskeutumiskentäksi. Hyvin pienen helikopterin, arvioisin minä.
Taustaa:
Viime syksynä, aivan viimeisinä töinämme käänsimme etupihan pahimmat viidakkoalueet, jotka sitä ennen olivat kasvaneet lähinnä rikkaruohoa.
Keväällä, lumien sulettua odotti meitä iso muhkurainen, ja täynnä rikkaruohoja oleva möykkymantere.
Sitä olemme nyt pari päivää siivonneet ja onhan sitä siivottavaa ollutkin. Tässä kuva rikkaruohokasasta, joka nousi tänään maasta. Samanmoisia kekoja on maasta kaivettu jo tämän kevään aikana monen monta.
Aamu alkoi siitä, että minä ryhdyin hommista pienimpään eli käänsin aidanvieruspenkin edustan pienen nurmikkoalueen. Sitä tehdessäni lauloin huomaamattani Madonnan: Like a Virgin-piisiä, erityisellä ponnella kohtaa: ...touched for the very first time.
Nimittäin, vaikka olen samaa onnetonta pientä aluetta kääntänyt uudelleen ja uudellen, niin vieläkin sieltä nousi yhä ja aina vaan vuohenputken juuria, niitä ärsyttäviä valkoisia makaronimatoja. Tuntui kuin maahan ei olisi koskaan aiemmin talikolla koskettu. Tästäkö se Madonna lauloi?
Vaan lopulta sain mielestäni alueen valmiiksi, ja Marja P:n ohjeiden mukaisesti harasin sen vielä kerran, levittelin ruohonsiemenet ja tamppasin ja kastelin.
Ja nyt astui kuvaan tämän tarinan toisessa kappaleessa mainittu Antsun vanha jakkara, joka on tosiaan taipunut moneen. Istuimen lisäksi se on ollut milloin Kimmolla porauspenkkinä, milloin minulla kasvien istutuspöytänä – ja nyt siis nurmikkojyränä eli tampparina. Tuoli nurinnarin ja ei kun maata tamppaamaan.
Ja homma jatkuu. Alapihan maata möyritään ja muhennettaan, ja minä levittelen pienissä erissä nurmikonsiementä, hakkaan maata jakkaralla (naapurien ihmetykseksi ja riemuksi) ja kastelen.
Linkama aloittaa operaation Tanhulava alias Helikopterin laskeutusmisalusta.
Ja tässähän mies jo tanhuaa täydessä vappufiilingissä:
Välillä, tanssin lomassa, mallailee ritilöitä kohdilleen:
Monen tunnin kuluttua näyttää jo tältä:
Ja ennen kuin kukaan asiaa vähänkin ymmärtävä ehtii huomauttaa – tänään on vasta mallattu levyt paikoilleen. Ei se tällaiseksi jää.
Tanhulavan ympärille tulee laudat, jotka pitävät ympäröivät mullat paikoillaan (ongelma lienee lähinnä siinä, että koko tonttimme on mäessä).
Joitain erikoisempiakin insinöörityyppisiä ja neromaisia ajatuksia on Linkamalla ollut, viimeisten ajatuksenjuoksujen kanssa en ole pysynyt kärryillä, ymmärtääkensi jotain pölkkyä ja tukilautaa pitäisi tulla.
Perusajatus on silti, että laattojen alle tulee vielä kasa sanomalehteä pitämään rikkaruohot pois ja sitten iso kerros soraa tasaamaan pintaa ja siihen päälle sitten lopulta laatat, kuten nyt ne ovat kuvissa aseteltu.
Minäkään en ole tänään ollut täysin toimeton, vaan samalla kun Kimmo puuhaili Tanhulavan kanssa olen minä siinä välissä, paitsi kylvänyt nurmensiementä ja paukuttanut Antsun jakkaraa pitkin pihamaata, istuttanut muutamaisenkin kasvin: tässä uudet rhodot:
Ja tällaisenkin pienen istutusalueen tein: paljon matalia havuja. Katteet loppuivat kesken, joten kesken jäi tämäkin penkki.
Ja tähän sitten päätänkin raporttini tältä päivältä.
Samalla toivotan kaikille vapun juhlijoille Suurenmoisen Hauskaa Iltaa ja Vielä Parempaa Vappupäivää.
Outille terveisiä – tänä vuonna emme päässeet Tasavallan Parhaisiin Kekkereihin. Valitettavasti. Mutta pitäkää te hauskaa meidänkin puolesta, ja senhän te osaattekin!
Fasaanin kevättunteet
2 vuotta sitten
8 kommenttia:
Joitain erikoisempiakin insinöörityyppisiä ja neromaisia ajatuksia on Linkamalla ollut - -No, ei mitään käsittämättömän kummallista. Tuo multakeko vain tuppaa kuivuessaan sortumaan reunoilta, joten sille täytyy rakentaa kolmelle sivulle ikään kuin hiekkalaatikon reunat.
Tämä tietysti olisi pitänyt tehdä ensin, mutta kun ei ollut materiaaleja. Nyt sitten pitää korjailla jälkiä perästäpäin, mutta onneksi savotta ei ole ihan sietämätön.
Eli alakulmiin tukitolpat, molemmille sivuille ja eteen pari lautaa kantilleen pitämään multakasan kuosissa. Lankut ruuveilla kiinni tukitolppiin. Voilà. Jos parempia ehdotuksia on, otetaan mielellään vastaan.
Kuten edellisessä piharaportissa tulikin jo mainituksi, maan kääntäminen ja vuosien rikkaruohonjuurien poistaminen on viheliäistä puuhaa. Mutta nyt on hyvä mieli: pirulaiset siirretty maasta häiritsemästä kasaan odottamaan hävitystä ja pienen möykkyjen tasoittelun jälkeen nurmikonsiemeniä kehiin.
Olinkin jo tarinan edetessä huolissani, että eikö laattojen alle ole tulossa mitään. Tulossa siis on ja reunalaudoituksen tekniikka on mielestäni kunnossa.
Koska olette kohta kolunneet koko ala-pihanne läpi, kutsun teidät suunnittelemaan erästä pihaa Haapsalun lähettyvillä. Lähinnä kivetyksiä. Ja sitä rhodopenkkiä - jonkun pitäisi tehdä ne perustustyöt. Olen huomannut, että jos siihen on kenelläkään puhtia, niin se on epäilemättä Tiina.
Olen itseasiassa varma, että ellei Tiina siihen puutu, jää koko homma keskustelun asteelle.
Mutta takaisin Ottilian pihaan. Nyt alkaa minullekin selvitä miten hieno suunnitelma tässä kaikessa on takana. Odotan kiinnostuneena uutisia siitä, minkälainen terassi-piha on nousemassa takapihan rinteeseen.
Hyvältäpä alkaa jo näyttämään, sekä piha että tanssilavan tekele!
Oikein hyvää Työn Juhlaa vaan eteenkin päin!
Hyvin arvasi OnuKoo - eikä tässä vielä kaikki.
Kun tämä alapiha saadaan valmiiksi siirrytään tosiaan yläpihalle eli takapihan rinteeseen... ja sinnekin on suunnitelmat muodostumassa.
Ainoa ärsyttävä asia on, että rahavirrat eivät seuraa innostuneen puutarha-arkkitehdin laajoja suunnitelmia.
Nyt onkin ohjenuorana tehdä vain sitä mihin kädet, jalat ja vanhat roippeet riittävät.
Gazebo, huvimaja ja hervoton tilattu multakuorma siis odottavat kukin päivää tulevaa.
Keskeneräistä työtä ei pitäis näyttää hulluille eikä herroille, sanoi aikanaan mummovainaa. En ymmärrä enää tässä vaiheessa mitään muuta, kuin että sanomalehdet tulee oikein hyvään käyttöön laattojen alla.
Asiasta toiseen, mun pyöreähkö klapipino sortui vaihteeksi toiselta puolelta, mutta olen saanut sen jälleen entistä ehommaksi. Näin kuluu aika rattoisasti.
Hauskaa Työn Juhlaa toivotan Teille!
Vallaton mummeli,
-- varmaan muistat ihan oikein mummovainaan puheet. Ei pitäisi koskaan mitään keskeneräistä esitellä.
Mutta kertoiko mummovainaa koska puutarha on valmis esiteltäväksi? Tai edes patiokonstruktio?
Tällä pihalla on kaikki koko ajan muutoksessa johtuen siitä, että muutokset vaativat myös rahaa - multaa, puuta ja vaikka mitä.
Siis, kaikki on enemmän kuin paljon keskeneräistä.
Toivottavasti VM ja tämän mummovainaa kestävät tämänkin vaiheen, sillä ajattelin jatkossakin laittaa kuvia tästä projektista nettiin.
Kyllä teitä kovasti kaivattiin Työn Päivän Brunssille! Hauskaa oli jälleen kerran, sellaista leppoisan hyväntuulista.
Ja hienolta näyttää teillä. Tanhulava/helikopterkenttäkin tulossa. Mahtavaa. Aina kun päräytetään teille kopterilla, voidaankin parkkeerata se teitin pihalle ja sitten vetäistä jortsut päälle!
Outille - ei kai sinua turhaan Tanhu-Leenaksi olekaan tituleerattu!
Ja tottahan täytyy alan asiantuntijalle löytyä juuri passeli tanhutanner!
Lähetä kommentti