Vappu on Työn Juhla

Samaan aikaan kun puoli Suomea on valmistautunut hankkimaan itselleen huomiseksi janon, horkan ja Nasse-sedän nenän, muistuttaa Otepään Suomalainen Siirtokunta vapun syvimmästä sanomasta: Työn Juhlasta.

Väärinkäsitysten välttämiseksi: en tarkoita, että olisimme virittelemässä punalippuja pihalle. Ehei. Me juhlistamme Työn Juhlaa tarttumalla talikkoon, haravaan ja Antsun vanhaan jakkaraan.

Tahtoo sanoa: aloitimme tänään nurmikkoprojektin. Ja Kimmo aloitti samalla Tanhulava-projektin, jota hän mielii kutsua helikopterin laskeutumiskentäksi. Hyvin pienen helikopterin, arvioisin minä.

Taustaa:

Viime syksynä, aivan viimeisinä töinämme käänsimme etupihan pahimmat viidakkoalueet, jotka sitä ennen olivat kasvaneet lähinnä rikkaruohoa.

Keväällä, lumien sulettua odotti meitä iso muhkurainen, ja täynnä rikkaruohoja oleva möykkymantere.

Sitä olemme nyt pari päivää siivonneet ja onhan sitä siivottavaa ollutkin. Tässä kuva rikkaruohokasasta, joka nousi tänään maasta. Samanmoisia kekoja on maasta kaivettu jo tämän kevään aikana monen monta.



Aamu alkoi siitä, että minä ryhdyin hommista pienimpään eli käänsin aidanvieruspenkin edustan pienen nurmikkoalueen. Sitä tehdessäni lauloin huomaamattani Madonnan: Like a Virgin-piisiä, erityisellä ponnella kohtaa: ...touched for the very first time.

Nimittäin, vaikka olen samaa onnetonta pientä aluetta kääntänyt uudelleen ja uudellen, niin vieläkin sieltä nousi yhä ja aina vaan vuohenputken juuria, niitä ärsyttäviä valkoisia makaronimatoja. Tuntui kuin maahan ei olisi koskaan aiemmin talikolla koskettu. Tästäkö se Madonna lauloi?

Vaan lopulta sain mielestäni alueen valmiiksi, ja Marja P:n ohjeiden mukaisesti harasin sen vielä kerran, levittelin ruohonsiemenet ja tamppasin ja kastelin.



Ja nyt astui kuvaan tämän tarinan toisessa kappaleessa mainittu Antsun vanha jakkara, joka on tosiaan taipunut moneen. Istuimen lisäksi se on ollut milloin Kimmolla porauspenkkinä, milloin minulla kasvien istutuspöytänä – ja nyt siis nurmikkojyränä eli tampparina. Tuoli nurinnarin ja ei kun maata tamppaamaan.



Ja homma jatkuu. Alapihan maata möyritään ja muhennettaan, ja minä levittelen pienissä erissä nurmikonsiementä, hakkaan maata jakkaralla (naapurien ihmetykseksi ja riemuksi) ja kastelen.

Linkama aloittaa operaation Tanhulava alias Helikopterin laskeutusmisalusta.

Ja tässähän mies jo tanhuaa täydessä vappufiilingissä:



Välillä, tanssin lomassa, mallailee ritilöitä kohdilleen:






Monen tunnin kuluttua näyttää jo tältä:



Ja ennen kuin kukaan asiaa vähänkin ymmärtävä ehtii huomauttaa – tänään on vasta mallattu levyt paikoilleen. Ei se tällaiseksi jää.

Tanhulavan ympärille tulee laudat, jotka pitävät ympäröivät mullat paikoillaan (ongelma lienee lähinnä siinä, että koko tonttimme on mäessä).

Joitain erikoisempiakin insinöörityyppisiä ja neromaisia ajatuksia on Linkamalla ollut, viimeisten ajatuksenjuoksujen kanssa en ole pysynyt kärryillä, ymmärtääkensi jotain pölkkyä ja tukilautaa pitäisi tulla.

Perusajatus on silti, että laattojen alle tulee vielä kasa sanomalehteä pitämään rikkaruohot pois ja sitten iso kerros soraa tasaamaan pintaa ja siihen päälle sitten lopulta laatat, kuten nyt ne ovat kuvissa aseteltu.

Minäkään en ole tänään ollut täysin toimeton, vaan samalla kun Kimmo puuhaili Tanhulavan kanssa olen minä siinä välissä, paitsi kylvänyt nurmensiementä ja paukuttanut Antsun jakkaraa pitkin pihamaata, istuttanut muutamaisenkin kasvin: tässä uudet rhodot:




Ja tällaisenkin pienen istutusalueen tein: paljon matalia havuja. Katteet loppuivat kesken, joten kesken jäi tämäkin penkki.



Ja tähän sitten päätänkin raporttini tältä päivältä.

Samalla toivotan kaikille vapun juhlijoille Suurenmoisen Hauskaa Iltaa ja Vielä Parempaa Vappupäivää.

Outille terveisiä – tänä vuonna emme päässeet Tasavallan Parhaisiin Kekkereihin. Valitettavasti. Mutta pitäkää te hauskaa meidänkin puolesta, ja senhän te osaattekin!