Oli meillä sinne oikein asiaakin. Kävimme tutustumassa, toisin sanoen varmistamassa, että armenialaisessa ravintola Naosissa on hyvä ruoka. Nääs, meille on ensi kuussa tulossa ryhmä puutarhaihmisiä, joista olen jo aiemmin maininnut, ja olemme suunnitelleet juuri Naosia yhdeksi heidän reissunsa ravintolaksi.
Oli siellä. Burp!
Samalla kun Tartossa olimme, ehdotin että käytämme tilaisuuden hyväksemme ja samalla reissulla käymme parissa puutarhamyymälässä katsomassa, josko löytäisin jostain hauskan ja inspiroivan liljan sipulin. Löysinkin.
Toinen myymälöistä oli K-rauta, jonka vihertarjonta oli sivumennen sanottuna SURKEA.
Toinen oli Bauhof, joka sijaitsee suuren Lõunakeskus-kauppakeskuksen kupeessa. Bauhof on hyvin samantyyppinen liike kuin mitä Suomessa on saksalainen Bauhaus. Siellä myydään lähinnä rakentamiseen liittyvää tavaraa, mutta löytyy myymälästä myös jonkinmoinen ulkokasvien osasto.
Olin valistanut Linkamaa etukäteen siitä, että hänellä ei ole mitään syytä huolestua Bauhofin kasviosaston vierailusta, sillä Bauhofin kasvit ovat a) tuikitavallisia ja b) kalliimpia kuin mitä aidoilta paikallisilta taimistoilta saa. Halusin samalla todistaa miehelle, että en todellakaan ole kasvimaanikko, joka kärsii shoppausriippuvuudesta. Päinvastoin, olen vakava hinta- ja laatutietoinen puutarhuri, joka ostaa vain ja ainoastaan parasta ja parhaalla hinnalla.
Lähdin tomerasti marssimaan siis Bauhofin ulkokasviosaston läpi valmiina ylimielisesti tuhahtelemaan nenää niiskutellen: ”Sniff! Kallista, kallista on!”
Alkumetrit menivätkin hyvin. ”Näiden orvokit ovat kitukasvuisia verrattuna Kanepin orvokkeihin!” julistin. ”Haa, tuijissa on näillä tarjolla vain sitä kaikkein tylsintä eli Brabantia. Tyypillistä!” ilkuin. Ja Kimmo tepsutteli tyytyväisenä perässä. Hyvin menee, pohti mies työnnellessään kärryjä edessään.
Ja kaikki tosiaan meni hyvin siihen asti kunnes katseeni osui johonkin, joka sai polveni notkahtamaan. Yhdellä lavalla oli n. 125 cm korkeita sinisypressejä (Chamaecyparis law. Columnaris) järjettömän edulliseen hintaan: 99 kruunua eli 6,30 euroa/ kpl. Ihania, sinisiä, hyväkuntoisia, kauniita sinisypressejä.
Ei sellaisia VOI jättää kauppaan. Ei siihen hintaan. Silmäni laajentuivat, pupillini rävähtivät lautasen kokoisiksi, korvissani humisi ja huminan taustalta kuului hyvin kaukaa pieni ääni, joka saattoi kuulua Kimmolle: ”Eihän me tosiaankaan enää tarvita havupuita tai puita muutenkaan?”
”Eeeiii?” ähkäisin minä epävarmana samalla kun silmäni kävivät puita läpi: hyväkuntoisia, kunnon juuripaakut, jotka kosteita. Siis täysin primayksilöitä. Kyllä näille pihassa löytyy tilaa!
”Jatketaanko matkaa?” kuului jälleen jostain kaukaisuudesta.
”Jooh” huokaisin minä ja astuin jokusen metrin sinisypresseistä loitommalle. Tuijottelin ylihintaisia puksipuita näkemättömin silmin, minun verkkokalvollani siintelivät yhä sinisypressit.
Jatkoin halutonta kiertelyä osastolla, mutta kuin magneetin vetämänä askeleeni pikku hiljaa palasivat sinisypressien luokse. Silittelen niiden hyväkuntoisia oksia: ”Nämä ovat kyllä kauniita!” totesin.
”Näistä saisi kyllä tosi hyvän näkösuojan Mikkerin tontin puoleiselle seinämälle”, totesin viattomasti, ”sellaisestahan ollaan pitkään puhuttu.” Kimmo näyttää tuskaiselta, mutta selkeästi jo ajatukselle alistuneelta. Minä jatkan: ”Ei nämä kyllä kalliita ole, mutta ehkä ne eivät mahdu autoon?”
”Mahtuu ne” huokaisee Kimmo totuudenmukaisesti. Ja sitten nostelemme 4 kauneinta yksilöä ostoskärryihin.
Tässä nämä nyt ovat: neljä iki-ihanaa sinisypressiä. Niiden virallinen suomenkielinen nimi lienee lawsonianvalesypressit, ja ainakin tämän yön ne viettävät vielä kasvihuoneessa.
Lähetin jo sähköpostia hollantilaiselle sinisypressiviljelijälle: miten hyvin nämä kestävät canine urine eli suomeksi sanottuna sen, että Latte käy niille nostamassa jalkaansa. Tämä on hyvin todellinen vaara sinisypressiparatiisissa.
Tässä kuva näiltä hollantilaisilta tarhoilta. Paljonko on minun neljä pientä sinisypressiä. Näillä on niitä PALJON:
Jään siis odottelemaan vastausta kasvitarhoilta. Ja samalla huokaan, autuaan huolestuneena:
Ah iloa, ah huolia! Ah ihania sinisypressejä!!!!
8 kommenttia:
Loistavaa tekstiä :D
Olisikohan kasviaddikteille jotain omaa ryhmää? "Hei, olen Tiina, olen kasviriippuvainen." (Taustalta kuuluu taputusta ja hyvä Tiina! -huutoja.) Vieroitusoireet voisi kyllä olla melko pahat ...
En myönnä, en tule kokouksiin. Olen erilainen kasviholisti.
Yrittäkää pistää minut huostaanottoon.
Pakkopaidassakin vielä yritän kiljua, että väärin olette ymmärtäneet: minä ihan OIKEASTI olen ihan järkevä, hallittu ja kustannustietoinen puutarhuri.
Minkä minä sille voin, että maailma on täynnä IIIIIHANIAAA ja EDULLLIIIIISIAAAA kasvilöytöjä.
Jos te näkisitte euron kolikon maassa, jättäisittekö sen nostamatta ylös?
... huudan minä ennenkuin hoitajat laittavat minulle suukapulan.
Jos haluat kiireen tms. syyn vuoksi tiivistelmän aiheesta, tässä tulee:
"...josko löytäisin jostain hauskan ja inspiroivan liljan sipulin. Löysinkin."Aivan. Sen SIPULIN (huom. yksikkö) lisäksi matkaan tarttui yhtä jos toista muutakin, kuten stoorista varmaan luit.
"Halusin samalla todistaa miehelle, että en todellakaan ole kasvimaanikko, joka kärsii shoppausriippuvuudesta."Ei kommenttia. Siirry suoraan lopputulokseen alkuperäistekstissä.
"Ja Kimmo tepsutteli tyytyväisenä perässä. Hyvin menee"Paha virhe, katso seuraava sitaatti.
"Kimmo näyttää tuskaiselta, mutta selkeästi jo ajatukselle alistuneelta.Hohhoijaa. Näin näissä yleensä tuppaa käymään.
Mutta toisaalta, tässäkin on oma totuutensa:
"...olen vakava hinta- ja laatutietoinen puutarhuri, joka ostaa vain ja ainoastaan parasta ja parhaalla hinnalla."Nuohan OLIVAT aivan käsittämättömän edullisia. Toivottavasti ei istutuksen jälkeen ilmaannu mitään ennalta-arvaamatonta takaiskua.
Mutta: Miksei kukaan varoittanut, että "kun sä puutarhafriikin naiseksesi sait, niin erilaiset taimitarhat myöskin nait..."
Eikö jotenkin lainsäädännöllisesti voisi rajoittaa turbon asentamista mopoihin? Katso nyt vaikka tätä.
Kas, tämä ostohetkihän on selkeästi nävertänyt puolison napaa enemmän kuin ymmärsinkään.
Ihan näin julkisestikin, ja sama yksityispuolelle: minulle voi myös sanoa eriävän mielipiteen. Ihan siellä paikan päällä.
Ja, kasvit maksettiin minun firman tililtä, minä ne istutan.
Neljä isoa viheriää maksoivat yhteensä vähemmän kuin kertakäynti lemppariravintolassamme Tsink Plekk Pangissa.
Ja tähän päätän puolustuspuheeni.
Kiitos taas aamun nauruista, vedet vieläkin silmistä tippuu! Kyllä te osaatte 100% tämän herttaisen avioliittosaivertelun!!
Mutta sitä samaa sanoo myös minun puolisoni: "Eikö kasvitarhoilla todellakaan KOSKAAN voi vai käydä KATSOMASSA jos nyt ihan pakko on sinne ylipäätään mennä??"
No vastaushan on ilmiselvä EI VOI!
Mutta sypressit oli tosi edullisia. Toivotaan nyt että ei ole niitä pikapuntattuja tyyppejä joilta on juuret tosta vaan kirveellä pätkitty että juuripaakun saa pieneen tilaan. Meikä, samoin saksalainen, Hornback myi semmoisia muutama vuosi sitten ja siitä nousi kamala hallåååå kun komeat, halvat (sama hintaluokka) sypressit tosta vaan kuivui pystyyn kun ne olivat päässeet jonkun kotiin.
Tämä vaara on kyllä olemassa ja tiedostettu. Ne juuripaakut olisivat voineet olla paljon isommat.
Katsotaan miten käy?
Sylvia, milloin voin laittaa ne maahan? Maa on jo sulanut roudasta, uskoisin, mutta öisin heittää muutamaksi tunniksi aina pakkasen puolelle.
Vielä Sylvialle ja kaikille asiantuntijoille toinen kysymys: kannattaisiko näitä sinisypressejä pitää päivä pari ihan lillumassa ämpärissä ja vedessä?
Ja jos niin, pitäisikö niiden juurilta ennen ämpäriin iskemistä poistaa se verkko?
Laita vaan vesiämpäriin, kunhan ei se vesi jäädy.
Vaikka päivää enempää ei kerralla kannata pitää vedessä, sitten otat ylös ja vesität taas uusiksi kun juuripaakku alkaa vähän kuivahtaa. Tarttevat nimittäin happea kanssa!
Lähetä kommentti