perjantai 26. huhtikuuta 2019

Erään matkan anatomia, osa 18: Córdoban moskeija-katedraali La Mezquita

La Mezquita on Córdoban suosituin nähtävyys, jota käy vuosittain ihailemassa n. 1,5 miljoonaa vierailijaa. Se on valtava askeettinen moskeija, jonka erikoisuus on sen sisällä oleva katolinen renessanssikirkko kaikkine kruusauksineen. Koko kompleksin pinta-ala on 24.000 m2 ja sivuiltaan se on 180 m x 130 m pitkä; korkeat muurit suojaavat sitä jokaiselta sivultaan.

Sisäpihalla Patio de los Naranjosilla (Appelsiiniaukio) on, paitsi appelsiinipuita, myös sypressejä ja maurilaiselle arkkitehtuurille ja puutarhasuunnittelulle tyypillisiä suihkulähteitä. Sisäpihalla voi käyskennellä maksutta, moskeijaan liput maksavat 10 euroa.

Sisäänkäynti Patio de los Naranjosille

Appelsiiniaukion suihkulähde
La Mezquitan ulkomuuria

Muurin yhdellä reunalla seisoo kirkontorni, Torre de Alminar, paikalla jossa aiemmin oli moskeijan minareetti

Moskeijan rakennutti maurihallitsija Abd ar-Raḥmān I vuosina 784 - 786. Yhdeksännellä ja kymmenennellä vuosisadalla siihen tehtiin lisäyksiä jotka tuplasivat sen koon tehden siitä yhden islamilaisen maailman suurimmista pyhätöistä.

Moskeijan paikalla on aiemminkin ollut temppeleitä. Historioitsijat epäilevät että ensimmäinen temppeli olisi tällä paikalla ollut roomalaisen jumalan, Januksen, temppeli. Kun kristityt visigootit valtasivat Córdoban vuonna 572, muuttivat he temppelin kirkoksi. Ja kun muslimit valtasivat Espanjan 711, jakoivat he visigoottien kirkon kahteen osaan, muslimien ja kristittyjen puoliin. Eli ajatus kahden uskontokunnan yhteisestä kirkosta, joka toteutui toistamiseen 1500-luvulla, kun moskeijan keskelle rakennettiin katolinen kirkko, ei ollut rakennukselle tyystin vieras. (Lat.huom. - Eivät katolilaiset tietenkään sallinneet moskeijan käyttöä sen alkuperäisessä tarkoituksessaan. Olivat kuitenkin sen verran viisaita, etteivät sitä purkaneet.)

Ryöstöretkillä, visigooteilta anastetulla saaliilla ja hyvillä kaupoilla rikastuneen Abd ar-Raḥmān I:n ei tarvinnut kirkkoa valloittaa. Hän osti kirkon kristityn puolen ja purki sen vuonna 784. Ja tilalle nousi uusi uljas La Mezquita.





Moskeijalle ominaista ovat pilarit, joiden päällä punavalkearaidalliset holvikaaret lepäävät. Kaksoisholvauksen tukevuuden ansiosta kattoa saatettiin korottaa aiempaa korkeammalle. Pilareita oli aikoinaan 1.293 kappaletta, nyt niitä on jäljellä 856 kappaletta. Pilarit on veistetty jaspiksesta, onyksistä, marmorista ja graniitista, jota saatiin aiemmin tuhoutuneista roomalaisista rakennuksista.

Suuren rukoussalin reunamien syvennyksistä on tehty katolisia kappeleita pyhäinkuvineen ja kultaisine koristeineen. Itse kirkko sijaitsee keskellä moskeijaa.

Yksi katolisista sivukappeleista ja 'jumalainen valo'
Moskeijan suuri rukoussali on askeettinen, mutta sen yhdellä seinälllä sijaitsevat koristeelliset mihrabit, rukoussyvennykset, jotka samalla kertovat uskoville qiblan eli Mekan suunnan. Mihrabit toimivat myös eräänlaisina puhujankoppeina imaameille, ja sopukoiden pyöreä arkkitehtuuri auttoi äänen kantavuudessa rukoussaliin.

Mihrabit ovat ylellisintä mitä saleista löytyy; ne ovat kullalla ja jalokivillä koristettuja ja sisältävät lauseita koraanista. Islamilaisella uskolle on kiellettyä esittää ihmistä, kaikkein vähiten Allahia, kuvien kautta ja niin kaikki koristelu koostuu koraanin teksteistä ja geometrisestä ornamentiikasta, jossa voi esiintyä luonnon elementtejä kuten köynnöskasveja.

Mihrabien valoa-antavat kupolikatot todistavat sitä miten pitkälle kehittynyttä ja hienostunutta arabialainen käsityötaito ja taide jo tuolloin oli. Córdoban moskeijaa on pidetty yhtenä oman aikansa islamilaisen maailman suurimmista ihmeistä.

Mihrab

Lähikuva mihrabien monimutkaisesta ja taitavasta koristelusta

Kupolit mihrabien yllä antavat valoa

Tärkeimmän ns. kultaisen mihrabin katto on sekin käsittämättömän hieno
Moskeijassa on miellyttävän viileää ja hämyisää kuljeskella. Toistuvat muodot, kaaret ja niiden tarkkaan lasketty rytmiikka saa tämän sinällään askeettisen temppelin vaikuttamaan erityisen majesteetilliselta, pyhältäkin.

Toista on sitten temppelin keskellä oleva renessanssikirkko. Joka on runsas kultauksissaan ja pyhäinkuvissaan. Sen kermakakkumaiset katto- ja kupolikoristelut poikkeavat tyystin moskeijan vähäeleisistä ja hienostuneista muodoista. Sen Länsi-Intiasta tuodusta mahongista veistetty kuorolehteri on täynnä mitä mielikuvituksellisempia nikerryksiä: kerubeja, kentaureja, kotkia, kasveja ja eläinhahmoja.

Arabialaista muotokieltä

Kaaria kaarissa, rytmiä ja hienostuneita geometrisiä muotoja

Siirtyminen yhdestä tilasta ja maailmasta toiseen.
Kermakakkumainen kattokupoli

Espanjalaisen renessanssitaiteen runsautta

Kultaa ja pyhäinkuvia

Kattojen ylenpalttista koristelua

Mahongista veistettyjä figuureja kuorolehterin penkeissä

Renessanssikirkko on viimeinen kohteemme moskeija-katedraalissa. Palaamme sieltä Appelsiiniaukiolle kirkkaaseen auringonpaisteeseen.  Mutta kello käy ja Ari on luvannut olla kotona vielä auringonvalon aikaan. Matkaa Córdobasta Fuengirolaan on 190 kilometriä.

Joten me joudumme sanomaan hyvästi Córdoballe. Palaamme parkkitaloon ja mutkittelemme sieltä ulos auton kylkiä mihinkään raapimatta. Alkaa kotimatka kohti Benalmádenaa ja Fuengirolaa.

Kerran pysähdymme bensaa ottamaan, jolloin minä nopeasti kipitän kuvailemaan bensiksen ympäröiviä maisemia, niitä koloristisia, joista kirjoitin tämän matkakertomuksen osassa 16.

(Matkakertomuksen edellisessä Córdobaa yleisemmin käsittelevässä osassa 17 löytyy myös kuvia moskeijasta - myös yksi wikipediasta löytynyt ilmakuva joka antaa paremmin käsitystä rakennuksen koosta ja muodoista, joten jos osa ei ole tuttu, suosittelen siihen palaamista.)

On aika jättää moskeijan massiiviset rautaportit taakse ja suunnata kotia kohti

Maisemia bensa-aseman takapihalta

Vuoret jäävät taakse kun me suuntaamme rannikkoa ja kotia kohti.

Jälkikirjoitus: Haluan vielä erityisesti kiittää matkaseuraani ja oppaana toiminutta Aria, jonka ansiosta tämä matka oli ylipäätänsä mahdollinen. Ari osoittautui erinomaiseksi keskustelijaksi ja hyväksi ihmiseksi, jonka kanssa saattoi puhua aivan kaikesta.

Kun nousin autoon edellisaamuna, sitä ajoi kiva kaveri työvuosiltani Suomessa. Kun poistuin autosta, sitä ajoi hyvä ystäväni Ari. Ja totean, kuten Humphrey Bogartin roolihahmo Rick Blaine totesi Casablanca-elokuvan legendaarisessa loppukohtauksessa Louis-nimiselle poliisipäällikölle: "I think this is the beginning of a long and beautiful friendship."

10 kommenttia:

Vallaton mummeli kirjoitti...

Kyllä täytyy kunnioituksesta kumartaa! Että olet ottanut taustoistakin selvää ihan valtavasti. Noita juttuja ei kirjoiteta ihan tuosta vain. Matkakertomuksia kirjoittaessa minäkin ennen julkaisua pyrin ottamaan asioista selvää, mutta en varmaan koskaan noin perusteellisesti. Kiitoksia taas ihan hurjasti! Se edellinen eli osa 17 oli vallan mielenkiintoinen. Kimmo osasi niin hyvin sitä kommentoida, etten tohdi mitään lisätä.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos jälleen kommentistasi Vallaton mummeli. Ennen matkaa otan asioista selvää, jos tiedän minne olen menossa. Se lisää matkan odotusta. Mutta vasta matkan jälkeen pääsee oikein kunnolla ajan kanssa tutkimaan, että mistä siinä kaikessa näkemässäni oli oikein kyse. Se on tietenkin hieman työlästä, mutta palkitsevaa. Ja toivottavasti myös blogin lukijaa palvelevaa.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Kyllä matkasuunnitelma lisää ihan huikeasti matkan antia ja ihan toisella tavalla se avaa silmät näkemään.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kyllä! En tiedä millainen matkasuunnitelma ja etukäteen aiheeseen perehtyminen oli kahdella kanadalaisella Eurooppa-matkaajalla, jotka tapasin Granadassa. Kun kerroin olevani Suomesta, kysyivät he onko se lähellä Prahan valtiota. :)

Kimmo Linkama kirjoitti...

Kotikommentaattori iskee jälleen ja mietiskelee monia kummastuttavia asioita.

- Kuva 2, Appelsiiniaukion suihkulähde. Monesti historiallisia nähtävyyksiä ihastellessa on melkein-insinöörille tullut mieleen, miten ihmeessä suihkulähteet aikanaan tehtiin. Saadaanko jostain luonnollisesti tarpeeksi vedenpainetta, että lähteet suihkuavat? Vai onko niissä jonkinlainen pumppu, ja jos, miten se toimii? Moni asia pientä kulkijaa ihmetyttää.

- Jos 700-luvulla, 1200 vuotta sitten, ja uudestaan 1500-luvulla, yli 500 vuotta sitten, ei säälittä tuhottu "vihollisen" kulttuuria, on se helkkari kumma, että viittä vaille 2020-luvulla ollaan nykyisen kaltaisen suvaitsemattomia. Historiasta voisi oppia asioita, jos vain vaivautuisi viitsimään.

- Abd ar-Raḥmān OSTI kirkon. "Money talks, ideology walks". Näinhän se menee. Moni on valmis myymään arvonsa, kunhan hinta on sopiva. Itse kukin tutkistelkoon omia periaatteitaan. Joskin toki samalla pitäisi ehkä miettiä, mihin asti ja millä keinoin omaa maailmankuvaa pitää puolustaa. Ajateltavaa.

- Mihrabien akustiikka. Kreikkalaiset olivat mestareita: amfiteatterit oli suunniteltu niin, että ääni kantautui perimmäisillekin riveille, vaikkei audiotekniikkaa ollut olemassakaan. No, Kluuvikadun Fasullahan sanotaan myös äänen kantautuvan salin toisellekin puolelle. Joka tapauksessa peukkuja tekniikalle.

- Huomiota herättävää on tekstin määrä koristelussa. Niin, kuviahan ei saanut käyttää, joten sikäli ymmärrettävää. Kuinka suuri osa palvojista osasi noita lukea?

- Katolisuuden ylenpalttinen kermakakkukuorrutus ottaa agnostikkopakanan voimille. Uuvuttaa suorastaan. Ihan simppeliä geometriaa halajaa hän. Mutta tulee toki protestanttisesta indoktrinaatiotaustasta. Mikään ei ole itsestään selvää.

- Onneksi lopussa on luonnon harmoniaa. Panee ajattelemaan, missä sielu oikeasti lepää, potenssiin viedyssä pompöösissä nikerryksessä vai siinä, mikä on syntynyt itsestään.

Arille (ks. Fuengirolan paras optikkoliike, osa 11) suurkiitos tästä reissusta. Ilman sitä ei olisi näitäkään pohdintoja kehkeytynyt.

Tiina Linkama kirjoitti...

Erinomainen kommentti, kiitos Kimmo!

Sen verran kuitenkin vastakommentoin kohtaan: Abd ar-Raḥmān OSTI kirkon. "Money talks, ideology walks"

Minusta on reilua että Emiiri oli valmis maksamaan kirkosta. Hän kun sattui nyt kuitenkin olemaan se ylin kalifi paikkakunnalla. Olisihan se voinut sanoa että kuule sinä viheliäinen visigootti, anna laputtaa! Ja ottaa temppelin toisen osan ihan vaan vahvimman oikeudella. Sitäkin kun kuitenkin on maailmanhistoriassa tapahtunut.

Marjattah kirjoitti...

Yhdyn Vallattoman kommenttiin mitä tulee perehtymiseen ja taustojen selvittämiseen. Huikeita kuvia! Olet saanut taidokkaat rakenteet ja monimutkaiset tilat kuvattua niin että katsoja pujahtaa niihin sisälle eikä helposti löydä takaisin arkeen

Marja P kirjoitti...

Kiitos Tiina hienosta matkakertomuksesta ja kuvista. Luin juuri kaikki osat jotka tähän mennessä olet julkaissut saatuani eilen tiedon, että blokikirjoitukset ovat luettavissa. Ikäänkuin olisi itsekin ollut matkassa mukana! Ja Rummu, tuo ihana pieni koira näyttää voivan edelleen hyvin, vaikka taitaa pojalla olla jo ikääkin aika paljon. Jään odottamaan jatkoa!

Tiina Linkama kirjoitti...

Mukavaa Marja P että olet löytänyt tiesi tähän tarinaan. Hienoa jos tarina jaksoi kantaa niin että kaikki jutut jaksoit kertaistumalla kahlata läpi! Sen voin luvata että jatkoa seuraa. Ja tarinassahan on sinulle tuttuja henkilöitä ihan tosielämästä.

Nimetön kirjoitti...

Täytyy kyllä ehdottomasti, Tiina, sanoa kuinka paljon arvostan sitä, miten paljon näet vaivaa tai käytät aikaa kirjoittaessasi tätä blogia. Kirjoitat niin mukaansatempaisevasti ja harkitusti,infortmatiivisesti ja hauskasti, että riemastuttaa ja hengästyttää kertakaikkiaan. Ja vielä tietysti valokuvasi, joita valitset aina varmaan satojen otosten joukosta kuljettamaan tarinaa ja matkaa. Huippua!!

Jussi