Erään matkan anatomia, osa 8: Benalmádena Pueblo - kylä vuorilla

Torstaina 21.2.2019 oli aika lähteä kaupungista ulos, Benalmádena Puebloon, siihen vanhimpaan osaan suurta Benan kokonaisuutta. Pueblo sijaitsee n. 200 metrin korkeudessa Mijas-vuorella ja se on tyyppiesimerkki Andalucian valkeista maurikylistä.

Matka Puebloon taittuu parhaiten bussin kyydissä, ja mikä sen mukavampaa, bussipysäkki on kotitalomme edessä. Bussimatka maksaa saman kuin kaikki bussikyydit, 1,40 € ja kestää puoli tuntia. Seija lähtee mukaan oppaaksi, Pueblo on hänelle tuttu paikka.

Tällä kertaa mahdumme bussiin, joka lähtee liikkeelle parin kilometrin päässä sijaitsevasta vierasvenesatamasta. Linja on suosittu ja kun bussi tulee kohdallemme, täytyy meidän ahtautua tungokseen asti täyttyneelle käytävälle.

Aina ei jatkossa käynyt näin hyvin bussikyytien suhteen. Usein täysi bussi ajoi pysäkkimme ohi pysähtymättä. Tosinaan bussi pysähtyi ja kuski ilmoitti sitä odottavalle joukolle että vain neljä tai kuusi ihmistä mahtuu kyytiin. Mietin itsekseni, että vielä ei turistikausi ole edes alkanut. Miten vaikeaa on bussiin mahtua kun vauhti Benassa jatkossa kiihtyy?

Seija tarkistaa bussin aikataulutietoja

Saavumme Puebloon ja se on juuri niin ihastuttava kuin mitä olin odottanutkin. Ystäväni Ari, joka on jo vuosia asunut Fuengirolassa, oli postannut menneiden vuosien aikana usein facebookiin kuvia valkeista vuoristokylistä ja ne olivat herättäneet minussa suurta ihastusta. Nyt olin itsekin tällaisessa kylässä. Olkoonkin, että Pueblo Benalmádena on samalla myös turistinähtävyys, toisin kun vuoristojen keskellä sijaitsevat kaukaiset pikkukylät.

Ajankohta oli kuitenkin meille suotuisa. Kausi ei ollut vielä päässyt käyntiin ja useimmat turistit jaksoivat nipin napin marssia Plaza Españalle,  keskusaukiolle, ja jäivät sitten lepäämään sen kahviloihin ja ravintoloihin.  Tästä eteenpäin pääsimmekin vaeltamaan tyhjillä idyllisillä pikkukujilla ilman näkymiä varjostavia turistimassoja.

Plaza Españaa reunustaa kylän suosituimmat ravintolat, jonne useimpien turistien kyläkierros päättyy

Aukion keskellä on suihkulähde, kuten andalusialaiskylissä usein on, ja sen keskellä seisoo La Niña, koko Benalmádenan symboli.

Me jatkoimme kuitenkin matkaa eteenpäin kohti hieman syrjässä sivukadun päässä sijaitsevaa viehättävää ja perin autenttista andalusialaiskahvilaa. Siesta oli alkamassa ja saapuessamme kahvilan emäntä oli juuri nostelemassa terassilta tuoleja ja pöytiä sisään. Meidät nähdessään hän kuitenkin järjesti meille nopeasti istumatilaa varjoisan markiisin alle, eikä siestasta enää ollut puhettakaan. Andalusialaista sydämellisyyttä parhaimmillaan.

Ravintolan baaritiskiä suojelevat pyhäinkuvat

Ravintolan esiintymislava antaa viitteitä että täällä harrastetaan myös teatteritoimintaa. Mielikuvitusta kiehtovaa.

Myös näkymät ravintolan välittömässä läheisyydessä ovat huikeat. Kaukana siintää meri ja Benalmádena Costa ja Arroyo de la Miel. Yritän löytää silmillä kotitaloamme mutta mahdotonta on näin kaukaa hahmottaa kaupunkia. Ja näin korkealta kaupungin nähdessäni ymmärrän miten iso se tosiasiallisesti onkaan. Itsehän olin liikkunut tähän asti vain muutaman neliökilometrin alueella. Ja kun Torremolinos pohjoisessa ja Fuengirola etelässä ovat käytännössä kasvaneet lähes kiinni Benalmádenaan, on vaikea päätellä mihin yksi kaupunki loppuu ja mistä toinen alkaa.

Jatkamme kulkuamme ja mielikuvani tyypillisestä andalusialaiskylästä vahvistuu. Juuri tällaista odotinkin:  koristeellisia mosaiikki- ja kaakelitauluja, valkeita kalkittuja taloja ja mutkittelevia katuja ja kujia, nousuja ja laskuja. Ja ennen muuta kukkia, ruukkuja, takorautaisia parvekkeita ja romanttisia lyhtyjä, joiden värit ja muodot korostuvat valkeaa taustaa vasten.

Värikkäät seinille kiivenneet kukkaruukut ja pelargoniat kuuluvat andalusialaiseen kylämaisemaan

Koristeelliset lyhdyt ja seiniä kiipeilevät köynnökset ja niiiden muodot korostuvat valkeaa taustaa vastaan.

Matkamme jatkuu keskusaukiolta aina edemmäs

Nainen katsoo kadulle ristikoiden takaa

Kadut nousevat ja laskevat  pakostakin näissä valkeissa vuoristokylissä jotka on rakennettu korkealle turvaan

Neitsyt Maria ikuistettuna kaakeliin Santo Domingo -kirkon seinällä

Korkeita nousuja

Appelsiini- ja pomeranssipuita pihamaalla

Valkeaa rytmiikkaa rakennustaiteessa

Siestan aikaan saa helmikuussa vaeltaa aika lailla itsekseen

Kuljemme Pueblon päästä päähän, nousemme ja laskeudumme yhä uudelleen milloin viivasuoria, milloin mutkittevia katuja ja kujia. Näkymät ovat hurmaavia kaikkialla. Samoin katujen puhtaus ja siisteys jaksaa ihmetyttää. Ja se huoli millä kukkia hoidetaan ja rakastetaan. Siestan mentyä ohi alkaa paikallisiakin näkyä katukuvassa.

Ajatella jos tätä voisi kutsua kotikadukseen.

Siestan mentyä alkaa paikallisia näkyä taas katukuvassa

Hieno oli Pueblo Benalmádena, hienompi kuin osasin edes odottaa. Myöhemmin matkoillani kävin useissa muissakin Andalucian vuoristokylissä - mutta ehkä juuri siksi että tämä oli matkani ensimmäinen, sen tuottamat mielikuvat ovat juurtuneet syvälle muistin sokkeloihin. Andalucia rulaa!

Viitta kertoo missä olemme. Lomilla totta tosiaan! Ja millaisissa maisemissa!