Lähtiessämme huomasin kotitalomme pihakivetyksellä luikertelevan karvamatokäärmeen, joka kiinnitti meidän molempien huomion.
Minä karvamatoa kuvaamaan ja Risto sitä ihmettelemään. Moista emme olleet koskaan ennen nähneet. Karvamatojuna koostui toinen toisiinsa kiinnityneistä pienistä karvaisista toukista jotka tomerasti luikersivat pihapolun kivetyksellä kohti tuntematonta. Taivaalle kiitos että Rummu-koira ei silloin ollut mukana! Ja taivaalle kiitos myös siitä että meistä kumpikaan ei lähtenyt karvamatojunaa kädellä koskemaan tai edes tikulla uteliaisuuksissamme tökkimään.
Kun Seijalle näkemästämme kerroimme, hän järkyttyi ytimiään myöten. "Se on SE!" Seija tuohtuneena selitti. Ja jatkoi: "Joku ihmeen ötökkä joka on ihan hiton vaarallinen! Varsinkin koirille. Siitä on kirjoiteltu lehdissä paljon! Nyt se on meidän pihalla!"
Minun oli ensin vaikea uskoa että kotitalomme pihalla kiemurtaisi vaarallinen toukka-armeija, mutta Seija oli varma asiasta. Pian jo talon rappukäytäväänkin oli tullut lappu, jossa tästä varoitettiin.
Enpä ollut koskaan aiemmin moisesta kuullutkaan. Jotkut kutsuvat kyseisestä möngertäjää pinjapistiäiseksi, mutta todellisuudessa se on yöperhosen toukka, tarkemmin sanottuna isokulkuekehrääjän toukka. Ja se todella ON vaarallinen. Eritoten lapsille ja koirille, mutta päästessään ihmisen kanssa ihokontaktiin, myös viheliäinen ihmiselle.
Parin päivän kuluttua kuulimme kauhukertomuksia toukan tekosista. Joku oli kuulemma hetkellisesti sokeutunut kun toukka oli onnistunut suihkuttamaan myrkkyään liian lähelle tulleen katsojan silmään. Hieman jo mietin sellaisia sanoja kuin 'urbaani legenda' ja 'ylihysteria'. Kai tällaisista hirviöistä olisi aiemminkin jo kerrottu Suomesssakin?
Googlailu kertoo tästä vihulaisesta kuitenkin lisää.
Tässä pätkä Fuengirolassa sijaitsevan PetVet Kamu -eläinlääkäriaseman tiedoteesta: "Pinjamänty kasvaa komeaksi puuksi ja se työntää lähes jalkapallon kokoisia käpyjä oksistaan. Nämä antavat myös mainion kasvualustan noin 1-3 cm pitkille pehmeännäköisille karvapallukoille, jotka kevään koittaessa laskeutuvat maahan.
Maassa nämä oliot kiinnittyvät toisiinsa jopa metrin pituisiksi ketjuiksi ja alkavat päättäväisen marssinsa kohti tuntematonta määränpäätä. Letkat voivat olla niin liikuttavan ja hauskan näköisiä, että sekä ihmisen että koiran tekisi mieli niillä vähän leikkiä tai ainakin tarkastella hieman lähemmin. Viisainta olisi kuitenkin olla tekemättä kumpaakaan, sillä söpöt pallukat ovat vaarallista myrkkyä sisältäviä pinjantoukkia!
Tätä koira ei tiedä vaan koskee ötökkäletkaa käpälillään, jolloin toukkien sisältämä myrkky alkaa erittyä. Myrkky aiheuttaa käpälissä ensin kovaa kirvelyä, jota koira yrittää lievittää nuolemalla. Siten myrkky kulkeutuu edelleen elimistöön. Myrkky aiheuttaa voimakkaita allergian tyyppisiä paikallisreaktioita sekä ankaria kipuja ja voi lisäksi aiheuttaa suuhun vakavia vaurioita syövyttäen esim. kielestä osan pois."
Tässä koko tiedote, jos kiinnostaa: http://www.petvetkamu.com/kirjoituksia_files/PINJATOUKAT.htm
Samasta aiheesta varoittaa myös eläinlääkäri Juha Mielikäinen omilla sivuillaan. Ja kertoo tämän vaarattoman näköisen karvamadon tavoista mm. seuraavaa:
"Isokulkuekehrääjän toukat puolustautuvat monien muiden hyönteisten, eläimien ja kasvien tavoin 'polttamalla' vihollisiaan. Tällä toukalla puolustautumismekanismi on sen ruumista peittävissä poltinkarvoissa ja niiden pienissä kärkiosissa. Poltinkarvat ovat teräviä ja niissä on harppuunamaisia väkäsiä, joiden avulla ne pystyvät sekä tarttumaan erilaisiin ihmisenkin kudoksiin (kuten ihoon, silmän sidekalvoon ja alempien hengitysteiden kuten keuhkoputkien limakalvoon) että läpäisemään nämä kudokset aiheuttaen syvempiä ja pidempiaikaisia reaktioita."
Tässä koko tiedote, jos kiinnostaa: http://drjuhamielikainen.com/news/varo-isokulkuekehraajan-toukkaa/
Enpä tosissaan ollut kuullut moisesta hirviöstä. Ja fakta, että tuollainen on luikerrellut pikkuruisen Rummun kotikulmilla, kylmäsi koko perhekunnan mieltä kahta enemmän. Jatkossa Risto kantoikin Rummun pahimpien paikkojen yli aina kadulle asti, ennen kuin päästi sen maahan ja maata tutkimaan.
Eli jokaisessa paratiisissa asuu sittenkin käärme. Tämä tällaisen karvamatohirvityksen muodossa. Yaiks ja yöks. Ja hirvitys.
4 kommenttia:
No hui hirvitys! Olen täälläkin nähnyt tuollaisia toukkajonoja mutta meillä se otus on tammen kimpussa, suomalaista nimeä en tiedä, ruotsiksi ekprocessionsspinnare.
Tiedätkö, Sylvia, onko se samalla tavalla myrkyllinen kuin tämä mäntytyyppi?
Tuo on niin eksoottisen näköinen kulkue, että olisin saattanut käydä ötököitä ihmettelemässä. Ja luultavasti liian läheltä. Tietääpäs olla varuillaan, kun Hispaaniaan matkustaa.
Kirjoitin tekstiin, että luojan kiitos ettei Rummu ollut paikalla. Hiljaa itsekseni mietin myös sitä että luojan kiitos ettei Kimmo ollut paikalla!
En tiedä toista niin pieniin creepy crawlies -sukukuntaan viehtyneitä kuin Kimmo. Hän jaksaa ihmetellä hämähäkkien seittejä ja niiden taiteellisuutta. Parasta on kun sormenpäälle istahtaa perhonen. "Että tuntuu söpöltä kun sen pikkujalat ottavat kiinni. Katso kuinka se kärsällään tökkii sormeani, tuntuu hauskalta."
Joten olen melko varma että tuollainen hellyttävä karvamatoarmeija olisi sulattanut Kimmon sydämen tyystin. Se olisi ottanut koko revohkan käsivarrelleen ja ihastellut sitä miten kauniita ne ovat, miten jännät värit niissä onkaan kun oikein läheltä katsoo. Miten söpöiltä niiden miljoonat pikkujalat tuntuvat käsivarrella.
Ja sen jälkeen olisi mies viety piipaa-autolla sairaalaan. Silmä puhki ja käsi tulessa.
Joten luojalle tosiaan kiitos siitä, että Kimmo ei ollut paikalla.
(Ja on se minusta ihan oikeasti aika söpöä että se jaksaa innostua luomakunnan kaikkein pienimmistäkin. Mutta aina ei kaikki ole siltä miltä näytttää. Nämä söpöt olisivat olleet kyllä turmioksi.)
Lähetä kommentti