Sunnuntaiaamuna 24.2.2019 jätämme Zuheroksen taaksemme ja suuntaamme luoteeseen kohti Córdobaa. Matkaa ei ole kuin reilut 70 km ja sen taittaa hieman yli tunnissa. Perillä aikaa sitten kuluukin, koska sisäänajo kaupunkiin ei ole aivan yksinkertainen ja koska parkkipaikan löytäminen vaatii etsiskelyä sekin.
Parkkitalossa kaupungin keskustassa näyttäisi olevan tilaa, lähdemme siis sen uumeniin. Parkkitalo on tupaten täynnä ja siellä kiertely ja kaartelu vaatii taitoa ja ketteryyttä niin autolta kuin kuljettajalta. Lopulta löydämme vapaan parkkiruudun. Ymmärrettävästi se on viimeinen johon kukaan haluaa autonsa tällätä. Se on ahdas, kapea, pelottavan lähellä muita autoja ja sen yhdellä reunalla sijaitseva betonipylväs lisää parkkeerauksen haasteellisuutta. Ari vääntää ja kääntää ja minä olen valmis antamaan raikuvat aplodit kun hän lopulta saa auton parkkiin. En ole noin tiukkaa parkkeerausta ennen nähnytkään!
Aikaa kuitenkin on tässä kulunut sen verran että myöhästymme Córdoban ykkösnähtävyyden moskeija-katedraalin,
Mezquita de Cordoban, aamulipunmyynnistä. Sunnuntaisin lipunmyynti on jaettu kahteen osaan, välissä tauko: 8.30 - 11.30 ja 15.00 - 18.00. Näin pyritään välttämään se, että moskeija-katedraaliin kerääntyisi samanaikaisesti liikaa vierailijoita.
 |
| Käytävän päässä oleva lipunmyyntikioski on suljettu |
Emme anna tämän masentaa, vaan muutamme päivän suunnitelmaa. Kiertelemme ensin keskustaa ja siirrämme moskeijakäynnin päivän päätteeksi. Sanoista tekoihin. Tottuneen oppaan tavoin Ari luotsaa minua läpi kaupungin, käymme Guadalquivir-joella ja ihmettelemme vanhaa roomalaista kivisiltaa. Mutkittelemme vanhassa kaupungissa ja pistäydymme juutalaiskorttelissa ja sen kapeilla kaduilla.
Córdoban historia on pitkä, kuten useilla Andalucian vanhoilla kaupungeilla. Jo Rooman aikaan se oli tärkeä hallintokeskus ja
Julius Caesarin vallan aikaan se muodosti yhden Rooman provinsseista, joka tunnettiin nimellä:
Hispania Baetica. Kaupungin suuriin poikiin kuuluivat tuolloin filosofi
Seneca nuorempi ja hänen isänsä, puhetaidoistaan kuulu
Seneca vanhempi.
 |
| Roomalaisten rakentama vanha kivisilta. |
 |
| Arkeologinen kaivanto ja roomanaikaisia pilareita |
Kaupungin pitkä historia on jättänyt merkkinsä sen arkkitehtuuriin. Roomalaisten jälkeen tulivat sotaisat visigootit, minkä jälkeen seurasi monisatavuotinen maurien valta-aika. Kaupungissa on eri aikoina elänyt runsaasti eri etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä kuten maureja, kristittyjä ja juutalaisia ritirinnan ja sulassa sovussa. Vasta
reconquista muutti tilanteen, ja muslimeita ja juutalaisia alettiin järjestelmällisesti vainota. Reconquista, suom.
takaisinvaltaus, oli siis yli 700 vuoden mittainen sotaisa ajanjakso, jona kristityt
ajoivat muslimit pois Pyreneiden niemimaalta, jonka nämä olivat
valloittaneet 710-luvulla. Reconquista päättyi vuonna 1492, kun viimeinen maurien tukipilari, Granada, antautui.
Ymmärtääkseen kaupungin muotoa ja arkkitehtuuria se pitäisi nähdä ensin ylhäältä käsin. Maan tasalla kulkiessa tuntuu aluksi siltä että kulkisi jatkuvasti vain suurten muurien sisä- tai ulkopuolella. Mikä ei ole ihme, sillä Mezquita levittäytyy 24.000 m2:n alueelle ja näin hallitsee kaupungin vanhaa keskustaa.
 |
| Ilmakuvaa kaupungista. Lähde: Wikipedia |
 |
| Korkeat muurit kiertävät ja suojelevat keskustaa ja Mezquitaa |
 |
| Muurien yhdelle kulmalla seisoo Torre de Alminar, joka ennen reconquistaa oli moskeijan minareetti |
 |
| Turisteja muurien viereisellä kadulla |
 |
| Torre de Alminar nähtynä Patio de los Naranjos -aukiolta (Appelsiiniaukio), joka on osa Mezquitan kokonaisuutta |
 |
| Muurien julkisivun hienoa ornamentiikkaa |
 |
| Yksi Mezquitaan johtavista porteista |
Kiertelemme myös vanhassa kaupungissa ja sokkeloisilla kaduilla joilla on helppo eksyä. Lounaaksi syömme tapaksia keskusaukiolle,
Plaza de las Tendillasille, vievän avenidan varrella.
 |
| Väkeä vanhan kaupungin kapeilla kaduilla |
 |
| Tyypillinen maurienaikainen katu, valkea ja kapea |
 |
| Plaza de las Tendillas ja sen katukahviloita |
 |
| "Äiti, äiti, katso! Ei käsiä!" |
 |
| Ratsastajapatsas keskusaukiolla. Mutta miksi sen pää on marmorista ja loput pronssista? Epäilen että pää on alkuperäinen ja loput myöhemmin siihen liitetty. Tästä en ole vielä onnistunut kaivamaan tämän enempää tietoa. |
 |
| Keskusaukioita reunustavia komeita valkeita hallintorakennuksia |
Kaupunki ei ole vain arkkitehtuuria ja monumentteja, vaan myös ihmisiä. Córdoba on iso kaupunki ja vaikka olemme liikkeellä sesongin ulkopuolella, niin turistien osuus katukuvassa on merkittävä, varsinkin vanhassa keskustassa. Mutta kyllä meille avautui tilaisuuksia kurkata aivan tavallistenkin cordobalaisten sunnuntaipäivän viettoon.
 |
| Naiset tanssivat kuulovammaisten lasten oikeuksien edestä. Riemu on käsinkosketeltavaa |
 |
| Suuri aukio täyttyy kahviloista ja kahvila-asiakkaista. Patiot, niin julkiset kuin yksityiset, ovat cordobalaisten olohuoneita |
 |
| Kahvilaelämä on vilkasta |
 |
| Fiini pariskunta pysähtyy viinilasillisille |
 |
| Virnistelevä hevosmies |
 |
| Virnistelevä hevonen |
Córdobasta ei voi kirjoittaa ilman että mainitsee sen patiot. Julkiset ja yksityiset. Kaupunki on niistä kuulu ja keväällä vietetään täällä patiofestivaaleja, jotka jatkuvat parisen viikkoa. Silloin myös yksityiset kodit avaavat pihansa kaikkien ihailtaviksi. Patioiden kauneudesta kilpaillaan ja festivaalit päättyvät
Cruces de Mayo -juhlaan eli toukokuun ristijuhlaan, jossa tanssitaan ja lauletaan satojen kukista rakennettujen ristien ympärillä.
 |
| Patiot ovat cordobalaisille kunnia-asia. |
 |
| Espanjalainen herrasmies haluaa ehdottomasti poseerata minulle härän kanssa. Härkätaistelumuseon sisäpiha on tyypillinen julkinen patio joka kuumana päivän tarjoaa viilennystä |
 |
| Seinää vasten kasvavat appelsiinipuut härkätaistelumuseon patiolla |
Päivä kuluu sukkelaan ja kello tulee kolme, jolloin voimme siirtyä Mezquitan lipunmyyntijonoon. Nopeasti jono kasvaa: moskeija-katedraali on Córdoban kuuluisin nähtävyys ja sitä saapuu vuosittain ihmettelemään n. 1,5 miljoonaa vierasta kaikkialta maailmasta.
Seuraavat kolme tuntia menee moskeija-katedraalin viileydessä ja rauhassa. Mutta siitä enemmän seuraavassa postauksessa. Tarina siis jatkuu...
 |
| Ari jonottaa lippujamme monien muiden ohella |
3 kommenttia:
No niin, mitä jäi mieleen? Monta asiaa.
- Ahtaat parkkitalot ovat sieltä. Maalataan lattiaan ruudut, joihin fillaria isomman mööpelin survominen vaatii arpapeliin verrattavaa komboa taitoa, kärsivällisyyttä ja hyvää tuuria, ettei osu mihinkään.
- Kuva 2, roomalainen kivisilta. Tämä on siis rakennettu toistatuhatta vuotta sitten. Aika hyvin ilmeisesti. Historia ällistyttää useasti.
- Kuva 4, ilmakuva Mezquitasta. Jopa on iso! Ja osoittaa, että Appelsiiniaukio on jo muurien sisäpuolella, käsitin ensin väärin, että sieltä mennään moskeijaan sisään.
- Kuva 9, Muurien julkisivun hienoa ornamentiikkaa. Kas, hakaristejä. Josko nyt viimeinkin hyväksyttäisiin ajatus, että symboli on aika paljon vanhempi kuin 1930-luku? Kuten Wikipediassa kerrotaan, "Hakaristiaiheisia saviastioita on löydetty Pohjois-Mesopotamiassa kukoistaneista Hassunan ja Samarran kulttuurista noin ajalta 5000 eaa."
- Kuva 15, Ratsastajapatsas keskusaukiolla. Toinen vaihtoehto voisi olla, että patsas on alkujaan esittänyt poliittisesti vääränväristä henkilöä, ja siksi pää on vaihdettu replica-Caesariin (?).
- Kuva 20, Fiini pariskunta. Jes, osataan pukeutua. Joskin tyylilajit ovat vähän yin ja yang.
Lisäksi virnistelevät tyypit ja seinää vasten kasvavat aplaripuut olivat hauskoja. Osaa se, rouva siis.
Kiitos Kimmo, minun kotikommentoijani. Hyvin ja tarkkaan olet kuvia katsonut ja kommenttisi minua aina ilahduttavat.
Toki lukisin muidenkin kommentointeja. Se kun aina kannustaa kirjoittajaa. Jonkinlainen palaute.
Tiedän että kommentointi on hieman mutkikasta bloggerissa, toisin kuin esimerkiksi facebookissa, missä on helppo vain painaa peukun kuvaa. Mutta ei se kuitenkaan kohtuuttoman vaikeaa ole. Painat vain kohdasta 'ei kommenttia' tai jos joku on jo kommentoinut niin kohdasta (esim.) 2 kommenttia ja bloggeri antaa sinulle eri vaihtoehtoja miten kommentoida. Jos sinulla ei ole omaa url-osoitetta tai google-tiliä tai et halua niillä sisään kirjautua, niin valitse vaihtoehto: anonyymi. Mutta siinä tapauksessa toivoisin että antaisit itsestäsi allekirjoituksessa jonkinlaisen viitteen, nimimerkin.
Toivotaan että kommentteja vielä tulee! Juttu kuitenkin jatkuu tästä eteenpäin ja matkan vauhti sen kun kiihtyy, sen lupaan.
Ja otsikon alku 'erään matkan anatomia' viittaa siihen että ei tässä Espanjaan jäädä, vaikka siellä pitkään aikaa vietetäänkin.
Historia vailla vertaansa, niin monen kulttuurin jäljet nähtävillä. Ja alkukevään appelsiinipuut ja hevosen nauru!
Jussi
Lähetä kommentti