Erään matkan anatomia, osa 6: Parque Paloma ja Ovela Ketturouva

Ovela Ketturouva tositoimissa

Ensimmäisenä Benalmádena-aamunani löysin sisäisen ketturouvani, sen joka on kuvattu Otepään kodissa olevaan venäläiseen posliinimaitokannuun, joka perheessämme on vuosia kulkenut nimellä: Ovela Ketturouva. Osaan kertoa myös tarkan ajankohdan. Se oli aamulla 20.2.2019 kello 05.30.

Aurinko nousi vasta minun ja kukkojen jälkeen

Olin edellisiltana kupsahtanut petiin koko lailla väsyneenä, oltuani yhtäjaksoisesti hereillä lähemmäs 20 tuntia ja olin pääni tyynyyn painanut tyytyväisenä, viimeisenä ajatuksenani nukkua aamulla pitkään.

Kello 05.30 heräsin kukkojen kiekunaan. Enkä vain yhteen tai kahteen kiekaisuun vaan kimeä-ääniseen ja korviariipivään konserttiin, jossa yksi korkeakupuinen uhittelija vastasi toiselle ja toinen takaisin kera kaverinsa. Kunnes kuorossa oli kymmeniä kukkoja.  Niinpä. Uusi väliaikainen kotini sijaitsi, kuten aiemmin jo kerroin, lintupuiston eli Parque Paloman vieressä. Ja siellä on totta tosiaan kukkoja. Paljon.

Seija Rummukainen oli kyllä kukoista varoittanut jo kirjoitellessamme toisillemme, mutta silti en osannut arvata että konsertti olisi tätä luokkaa. Seija oli myös lohdutellut että ajan myötä niiden aamukonserttiin tottuu. Ja ajan myötä totuinkin. Mutta ainakin ensimmäisen viikon heräsin joka aamu tähän epätoivottuun konserttiin ja hiljalleen alkoi mielessäni pyöriä vanhan kunnon kasarisuosikki, Coq au vin -resepti.

Eipä tipu tiedä, että joinain aamuina en häntä niin hellästi ajatellut

Tästä johdannosta pääsemmekin sujuvasti sitten aiheeseen Parque Paloma eli lintupuisto. Joka oli paljon muutakin kuin kaikkien aikojen karmein herätyskello. Parque Paloma on ihana. Kukkoihin en silti saanut muodostettua täysin lempeää tai mutkatonta suhdetta koko vierailuni aikana.

Parque Paloma (suoraan käännettynä 'kyyhkyspuisto' tai 'rauhanpuisto' rauhankyyhkysen mukaan) on täysin ihmisen muokkaama ja rakentama puisto. Se on kooltaan valtava, n. 200.000 m2. Sen viralliset avajaiset olivat vuonna 1995, ja nopeasti sen maine on kasvanut niin, että vuonna 2014 se äänestettiin TripAdvisorissa yhdeksi koko Euroopan kauneimmista puistoista. (25 kauneimman puiston joukkoon mahtui vain 5 puistoa Espanjasta).

Oh la paloma blanca!

Puisto on benalmadenalaisten henkireikä. Se tarjoaa lapsille leikkipaikkoja, aikuisille kahviloita ja levähdyspaikkoja, joista jokaisesta avautuu hieno näkymä eri suuntiin mäkistä maisemaa. Nurmikoilla kävely on sallittu ja eläimet, eivät vain linnut, ovat kesyjä ja tuottavat suunnatonta iloa varsinkin lapsivierailijoille. Lenkkeilijät kiertävät iltasella isoa keinolampea ja puistonpenkeillä rakastavaiset pitelevät toisiaan hellästi kädestä auringonlaskun aikaan.

Suuren keinolammen keskellä kuohuaa suihkulähde

Keinolammessa asustelee vesilintujen ohella kilpikonnia

Puistosta on muotoutunut ajan myötä myös monien hylättyjen eläimien turvapaikka. Puiston isoista eläimistä, vuohista ja aaseista ja emuista (joita minun vieraillessani ei näkynyt), huolehtii Benalmádenan kaupunki, mutta puiston vehreiden pensaiden alla asustaa myös hylättyjä kaneja, marsuja ja hamstereita. Keinoaltaissa polskuttelee lintujen ohella kilpikonnia. Kaikki sulassa sovussa.

Jänö chillaa illan saapuessa

Tarkkasilmäinen huomaa kuvassa ankkojen lisäksi kilpikonnia. Mutta montako?

Vuohet ja niiden hyvinvointi kuuluvat Benalmádenan kaupungin vastuulle

Viime vuosina on puiston asujamistoon liittynyt kaksi aasia, Dotty ja Milagros

Lintukantakin on monipuolinen, kukkojen ja kanojen ohella. Ankkoja ja hanhia löytyy monenlaisia, lampien ympäristössä liihottavat lokit. Ja vihreät papukaijat narskuttelevat keväisissä puissa pinkkejä kukannuppuja niin että heikompaa hirvittää. Seija Rummukaista, joka oli pitkään odottanut pinkkien kukkien ilmestymistä, hirvitti niin paljon, että hetken mielijohteesta kiukuspäissään paukutteli käsiään ja huudahteli papukaijoille: "Hus! Haluan nähdä nämä puut täydessä kukassa!"

Papukaijoille maistuivat pinkit kukannuput

Pieni musta palleroinen, tuskin nokikana, vaikka vähän siltä näyttää?

IIltaisella kanalinnut, niin kanat kuin kukotkin, nousevat orrelle, eli Parque Palomassa puuhun. Näin ne ovat kissoilta paremmin suojassa. Ja täytyy sanoa, että puistossa hiippailevat kissat olivat hyvinvoivia ja pulleita. Harvemmin kananpoikia näki ruohikolla hortoilemassa.

Maantasaa korkeammalla ollessa ollaan myös hieman paremmin kissoilta suojassa

Tämä sorsalintu kävi päivittäin tällä lähteellä peseytymässä

Parque Paloma on kaiken kertomani pohjalta, kaikkien lintujensa ja eläintensä vuoksi riittävä ihasteltavaksi, mutta silti minun on sanottava, vähän kuin ostos-tv:n kuuluttaja: "Eikä tässä vielä kaikki!"

Puiston charmia lisäävät erilaiset eksoottiset kasvit, joita on puistoon sijoitettu eri puolille, ja jotka luovat suureen puistoon erilaisia kokonaisuuksia. Sypressit, palmut, puksiaidat, bambut ja monet kukkivat puut jakavat puiston eri sektoreihin.

Joulutähtien kukinta on loppumassa

Minä vietin puistossa niin paljon aikaa kuin pystyin. Milloin piirsin, milloin luin tai kirjoitin. Kuljin puiston mutkittelevia polkuja ylös ja alas, kuuntelin suihkulähteiden lorinaa tai kohinaa. Ihmettelin jatkuvasti kukkaanpuhkeavia puita ja kasveja.

Yksi osa tästä monipuolisesta ja ihmeellisestä puistosta oli kuitenkin minulle vielä rakkaampi kuin toiset osat. Se oli Jardin de Cactus eli kaktuspuutarha. Joka oli täynnä toinen toistaan erikoisempia ja ihmeellisempiä kasveja, jotka kiehtoivat mielikuvitustani ja kauneudentajuani. Jardin de Cactus onkin niin upea, että se ansaitsee jossain vaiheessa matkakertomusta aivan oman postauksensa.

Joten päätän tämän postauksen näihin kuviin ja tunnelmiin kaktuspuutarhasta. Tuosta minun suosikistani.

Monelaista luikertajaa ja piikipäätä täältä löytyy

Kuvassa Risto Rummukainen, joka selvästikään hänkään ei pystynyt vastustamaan kaktusten kutsua

Jälkikirjoitus:  Yksikään kanalintu ei sitten lopultakaan menettänyt henkeään Ketturouvan kynsissä. Ei ainakaan tämän ketturouvan. Ymmärsin, vaikka aamuisin hampaita kiristellen, että nekin kuuluvat tähän kokonaisuuteen.