Erään matkan anatomia, osa 20: Málaga - sirpaleisia vaikutelmia

Voiko suurkaupunki olla koskaan sympaattinen? Mikä tekee kaupungista sympaattisen? Arkkitehtuuri vai ihmiset? Suuret puistot tai mahtavat rantabulevardit? Boheemit korttelit tai rikas kulttuurielämä?

En ollut koskaan kuullut kenenkään mainitsevan Málagan olevan mitenkään erityisen sympaattinen kaupunki. Kun ennen matkaa tutkailin mahdollisia Andalucian vierailukohteita, nousivat matkailusivustoilla esiin isoista kaupungeista yleensä Córdoba, Granada ja Sevilla.  Málaga mainittiin hyvänä shoppailukohteena. Toimivista liikenneyhteyksistään se oli myös tunnettu. Sieltä löytyy lentokenttä ja Maria Zambranon rautatieasema, jolta lähtevät luotijunat moniin muihin Espanjan kolkkiin. Mutta ei kukaan hehkuttanut sitä erityisenä matkakohteena. Ennemminkin vain kätevänä porttina ulos kaupungista kohti mielenkiintoisempia paikkoja.

Ystäväni Rummukaiset olivat kuitenkin sitä mieltä että Málagalle täytyy antaa mahdollisuus. Fuengirolassa asustava Ari muistutti myös, että kaupungilla on mielenkiintoinen historia ja sen vanha kaupunki sisältää runsaasti katsottavaa ja koettavaa. Lisäksi kaupungilla on tarjottavinaan useita mielenkiintoisia museoita ja hyviä ravintoloita.

Hulluahan se olisi ollutkin jättää Málaga väliin kun sinne ei junalla Benalmádenasta vie kuin runsaat 20 minuuttia. Ja kun edestakainen junalippukin kustansi vain alle neljä euroa.

Reissuni seitsemäntenä kokopäivänä, tiistaina 26.2.2019, hyppäsin siis junaan ja lähdin tutustumaan Málagaan päiväseltään. Mukaani lähti oppaaksi Seija Rummukainen.

Plaza de la Marina

Suuntaamme junalta Plaza de la Marinalle, isolle aukiolle jonka reunalla sijaitsee myös Málagan turisminedistämiskeskus. Noudamme sieltä tukun esitteitä ja kartan ja lähdemme niiden voimin kohti vanhan kaupungin ydintä. Sinne meidät vie Málagan tunnetuin ostoskatu Calle Marqués de Larios, joka alkaa Plaza de Marinalta.

Valokatos levittäytyy Calle Larioksen ylle

Saman viikon lauantaina täällä vietetään karnevaaleja

Calle Larios on suurkaupunkien keskustoille tyypillinen kävelykatu jota reunustavat kahden puolen kalliit mutta kaikkialta tutut high-end-ketjujen myymälät. Viehättäväksi sen tekee koko kadun matkalla oleva metallinen holvikatos, joka on täynnä pieniä valoja, jotka syttyvät illan pimetessä. Karnevaalinaamioiden muotoiset valokoristeet muistuttavat saman viikon lopulla pidettävästä Andalucia-juhlasta.

Vihreävarpainen ja pitkänenäinen tonttu tekee lapsille ilmapallofiguureita

Penkki Larioksella. Yhteispelillä se sujuu!

Calle Larios päättyy Plaza de la Constitución -aukiolle. Siellä rakennetaan juuri festivaalilavaa lauantai-illan juhlia varten. Me jatkamme sieltä matkaa kohti Plaza de la Mercediä. Mutta sitä ennen pysähdymme kahvitauolle Pepa & Pepe II -kahvilaan. eikä vähiten sen suomalaista huvittavan nimen vuoksi. Kahvila sijaitsee pääkadulta aukeavalla pienemmällä kadulla, jossa on jo enemmän persoonallisuutta kuin mitä isommilla kauppakaduilla.

Pepa & Pepe II:n on symppis kahvila pääkadulta hieman syrjemmällä

Mies tarkkailee kadun elämää ikkunasta käsin

Kumman vaihtoehdon valitset?

Seinälle liimatut jullarit kertovat tulevasta kulttuuritarjonnasta. On tuttuja ja tuntemattomia nimiä.

Kahvitauosta virkistyneenä suuntaamme Plaza de Mercedille, yhdelle Málagan tunnetuimmille aukioille jota reunustavat katukahvilat. Aurinkoinen iltapäivä on tuonut kahviloihin asiakkaita, enimmäkseen turisteja.

Aukion yhdellä reunalla sijaitsee Málagan kuuluisimman henkilön, Pablo Picasson syntymäkoti, jonne pääsee vierailemaan pääsymaksua vastaan. Me jätämme suosiolla kaikki museot tällä kertaa väliin. Olemme suunnitelleet palaavamme Málagaan Andalucia-päivänä, jolloin useisiin näyttelyihin on vapaa sisäänpääsy.

Katukahviloita Plaza de Mercedillä

Tänä vuonna vietetään Picasson juhlavuotta

Romantiikkaa katukahvilassa

Jatkamme matkaamme ja tulemme roomalaiselle amfiteatterille. Sen takana näkyy Málagan suosituin nähtävyys, Alcazaba-linnake muistona maurien ajasta. Amfiteatterin edustalla oleva aukio on katusoittajien ja temppuilijoiden suosima ja nytkin siellä on tyttö taiteilemassa saippuakuplia ja poika pistelemässä iloisesti Hammondilla.

Roomalainen amfiteatteri ja sen takana kuuluisa Alcazaba-linnake

Kosketinsoittaja roomalaisen amfiteatterin edessä

Tyttö tekee saippuakuplia ja lapset  niitä innoissaan metsästävät ja poksauttelevat.

Matkamme jatkuu. Välillä istahdamme viinilasillisille centro historicossa eli historiallisessa keskustassa. Ja välillä innostumme hulluttelemaan. Hyvässä seurassa on hauskaa.

Seijasta sukeutuu señorita

Tiina virnistelee vaikka matadoria vierelle ei löydykään

Pörsanperän likka muistelee kaihoisana nuoruuttaan maaseudulla

Málagassa ei voi vierailla käymättä kaupungin kuuluisimmassa ravintolassa El Pimpissä. Onneksi sen läpi voi kulkea ja ihmetellä sen eri osia ja koristeellisia julisteita maksamatta itseään kipeäksi. Ravintola kuuluu latinalaisen maailman suurimmalle rakastajalle, Antonio Banderakselle.

Mekin kuljemme sen läpi ja hämmästelemme valokuvia julkkiksista jotka ovat täällä käyneet.

El Pimpin sisäänkäytävä

Kaakeleihin maalattu El Pimpin mainostaulu

Antonio ja Melanie aikana jolloin heillä meni paremmin

Paljon on Málagassa katsottavaa. Me kierrämme vielä isoimmat kirkot ja käymme ihailemassa kauppahallin näyttävää lasiseinää. Itse kauppahalli on jo kiinni. Ja sitten on aika etsiä ruokapaikka.

Kauppahallin seinä on yhtä suurta lasimaalausta

Etsimme oman ruokapaikkamme hieman keskustan ulkopuolelta, lähempää rautatieasemaa. Se tarjoaa päivän annoksen merkittävästi edullisempaan hintaan kuin keskustan hienot mutta kalliit ravintolat. Ruoka on erinomaista ja kiittelemme itseämme hyvästä valinnasta.

Ravintolan nimi on El Mortal eli Kuolevainen

Kahden ruokalajin päivän menu oli edullinen ja hyvää

Tavallisia kuolevaisia El Mortalin terassilla

Hyvän ruuan jälkeen onkin aika palailla juna-asemalle ja ajella kotiin Benalmádenaan. Päivä on ollut antoisa vaikka museot ja taidemuseot jäivätkin väliin. Ihminen ehtii tehdä vain tietyn määrän asioita yhdessä päivässä. Tämä päivä meni lähinnä Málagan yleisilmeen kartoitukseen.

Onko se sympaattinen kaupunki? Siihen en osaa sanoa paljoakaan näkemäni pohjalta. Se on iso kaupunki, se on satamakaupunki, joka elää kaupankäynnistä. Kuten monet satama- ja teollisuuskaupungit, se on uusilta osiltaan aika kylmänoloinen. Suuret taivaisiin asti nousevat kerrostaloalueet ja rantoja reunustavat hotellijätit eivät sitä ainakaan kaunista.

Kuva Wikimedia Commonsista: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Panorama_Malaga_Harbor.jpg

Kuva Wikimedia Commonsista: https://en.wikipedia.org/wiki/M%C3%A1laga#/media/File:Malagueta_panor%C3%A1mica.jpg

Ihminen jättää aina jälkensä kaupunkeihin. Isoja ja pieniä. Ja niitäkin tutkimalla saattaa pystyä lukea jotain kaupungista ja sen asukkaista. Viestejä on monenlaisia. On seinänkokoisia mainoksia. Mutta myös mikrotekstejä, pieniä kirjoituksia tarkalle ohikulkijalle. Niitäkin Málagasta löysin.

Lopetan tämän kirjoitukseen kolmeen näkemääni viestiin, joiden kaikkien sanoma kosketti minua. Ehkä tämäkin kertoo jotain malagalaisesta ajattelutavasta tai elämänmenosta:

Seinän kokoinen Caminito del Rey -matkailureitin mainos

Lohduttava viesti liimattuna roska-astiaan

Pieni viesti - suuri kysymys