Erään matkan anatomia, osa 21: Pueblo Mijas - historiaa

Keskiviikoksi 27.2.2019 olen merkinnyt kalenteriini jo hyvissä ajoin: Pueblo Mijas. Olen kuullut paljon hyvää kylästä, ja juuri keskiviikkoisin on mahdollista nähdä ilmainen flamencoesitys kylän keskusaukiolla. Siksi siis juuri keskiviikko.

Hyppään paikallisbussiin, joka lähtee vauhdikkaasti kiipeämään vuoristotietä, ohi Pueblo Benalmádenan, aina vain korkeammalle. Vuoristoteihin tottuneet bussikuskit polkevat ajokkejaan kuin hullumieliset. En tiedä onko heidän ajoaikataulunsa tiukat vai nauttivatko he siitä kun asiakkaat lennähtelevät vasemmalle ja oikealle penkeissään, henkeään haukkoen.

Minä rauhoittelen itseäni sillä ajatuksella että harvoinpa nämä bussit ovat vuorenrinteiltä alas ajaneet, ja että jos olen pärjännyt aikanani Nepalissa, pimeän aikaan, maailman yhdellä surkeimmalla vuoristotiellä huonokuntoisesssa bussissa, niin tuskin kohtaloni on täälläkään tulla kierien alas vuorenrinnettä.

Reilun puolen tunnin heittelehtimisen jälkeen olen saapunut Pueblo Mijasiin, yhteen lähistön kuuluisimpaan valkeaan vuoristokylään Sierra de Mijas -vuoren kyljessä, 400 metriä merenpinnan yläpuolella.

Pueblo Mijasin linja-autoasema

Pueblo Mijas on Málagaan kuuluvan Mijasin kunnan vanhinta osaa. Sen ohella kuntaan kuuluvat rannan läheisyydessä Fuengirolaan kiinnikasvanut Mijas Costa, rannan pieni rantakohde  La  Cala de Mijas sekä Las Lagunas, pitkälti asutus- ja kaupallinen keskus Fuengirolan pohjoispuolella.

Näkymää kylästä kohti merta ja Fuengirolaa

Arvatenkin Pueblon historia on pitkä, alkaen puolimyyttisistä tartessiaaneista jatkuen kreikkalaisten, foinikialaisten, roomalaisten  ja visigoottien kautta maurien hallintokauteen ja siitä sitten reconquistan myötä osaksi katolista espanjalaista kuningaskuntaa.

Myös Mijasin nimi on vaihtunut vuosisatojen aikana. Roomalaiset kutsuivat sitä nimellä: Tamisa. Maurit lyhensivät nimen muotoon: Mixa. Josta ajan myötä syntyi sen nykyinen nimi: Mijas.

Maurien aika Mijasissa oli kylän kasvun aikaa. Maurit jättivät kylän asukkaiden omaisuuden, uskonnon ja tavat rauhaan sillä edellytyksellä, että saivat vastineeksi yhden kolmasosan alueen tuottamista tuloista.

Reconquistan tiimellyksessä maurien Málaga valloitettiin vuonna 1487, mutta mijasilaiset pistivät sen jälkeenkin katolisille kuningasvoimille hanttiin. No, huonostihan siinä lopulta kävi ja mijasilaiset joutuivat antautumaan, eikä silloin hyvä heilunut: suurin osa asukkaista myytiin tylysti orjiksi.

Pari sataa vuotta myöhemmin ärhäkkäät mijasilaiset joutuivat uusiin kahinoihin. Silloisen Espanjan sisäisten levottumuuksien aikaan Mijas puolusti urheasti kuningaskuntaa ja sai siitä hyvästä uuden lisän nimeensä: Muy Leal eli Hyvin Uskollinen. Pian sen jälkeen Kastilian kuningatar Joanna, myös Johanna Mielipuolena tunnettu, antoi Mijasille kaupungin arvon ja sitä myöten vapautuksen kuningaskunnan veroista.

Mijasin murheet eivät tähän kuitenkaan loppuneet. Seuraavan vuosisadan se kärsi merirosvouksesta ja joutui rakentamaan ympärilleen muurien ohelle vartiotornit, jotka seisovat tänäkin päivänä pystyssä.

Kiven neitsyen kappeli eli kiveen louhittu Santuario de la Virgen de la Peña on vuodelta 1548.

Kiven neitsyen kappelin kellotorni

Kiveen louhittu kappeli ei ole suuren suuri

Sotaisien vuosien jälkeen Mijas vaipui unholaan, kunnes vuonna 1873 rakennettiin tie Mijasin ja Fuengirolan välille. Kylä pysyi kuitenkin eristyksissä muusta maasta ja esimerkiksi ensimmäinen puhelinyhteys saatiin kylään vasta vuonna 1953. Väestö oli hajaantunut pienille maatiloille maaseudulle ja kylä koostui lähinnä hökkeleistä. Nälästäkin kärsittiin.

Kunnes... 1950-luvun lopulla saatiin kuntaan asbestitehdas, joka tarjosi osalle väestöä työtä. Ja samaan aikaan joku keksi perustaa Mijasiin pienen hotellin. Costa del Sol oli juuri 'löydetty' ja hotellirakentaminen oli siellä lähtenyt rivakasti käyntiin.

Tänä päivänä Mijasin kunta ja Pueblokin elävät lähinnä turismista. Ovathan sekä Fuengirola että Benalmádena ja Torremolinos vain pienen ajomatkan päässä.  Kylä edustaa tyypillistä valkeaa andalusialaista vuoristokylää ja siellä käy vuosittain tuhansia ja tuhansia vieraita jotka haluvat päästä nopeasti ja helposti aistimaan tuota valkeaa tunnelmaa. Erityisen aito valkea kylä se ei kylläkään ole. Mutta kaunis.

Andalusialaisia värikkäitä ruukkuja kaupan

Valkeat kylät ja kukkaruukut kuuluvat tyypilliseen andalusialaiseen vuoristokylään

Mijasin katumaisemaa

Ja tähän päättyy tämä ensimmäinen kirjoitus Mijasin vuoristokylästä. Eli lyhyt katsaus sen perin pitkään historiaan. Jatkossa kerron sitten mitä Mijasilla on tarjota kaltaiselleni satunnaiselle matkailijalle. Ja kerronpa myös Mijasin aaseista, jotka nekin ovat kuuluisia. Niin hyvässä kuin pahassa.

Mutta siitä siis lisää ensi kerralla. Pysykää kanavalla. Hasta la vista!