Erään matkan anatomia, osa 15: Aamu Zuheroksessa

Koittaa aamu Zuheroksessa. Päivä on sunnuntai 24.2.2019.

Olin odottanutkin jo ensimmäistä aamua jolloin minun ei tarvitsisi herätä kukkojen kiekunaan. Siihen kun en ollut tottunut Benalmádenassa tähän mennessä. Olimme sopineet Arin kanssa illalla myöhäisestä aamiaisajasta, siltä varalta että jommalla kummalla olisi univelkaa ja haluaisi nukkua aamulla pidempään.

Vaan miten käy. Herään anivarhain käydäkseni wc:ssä ja samalla kurkkaan ikkunasta ulos, ja näky jonka näen, saa minut heräämään nopeasti. Jos iltarusko korkeassa vuorikylässä oli mahtava, ei aamurusko sille hävinnyt. Aurinko aloitti jokapäiväisen nousunsa ja kipusi vuorten takaa värjäten koko taivaan ruusunpunaiseksi. Kunnes vuorien kirkas ja raikas ilma ja sininen taivas pala palalta valloitti alaa. Rusko hävisi taistelunsa taivaan herruudesta, kuten se aina tekee.

Aurinko on vasta nousemassa. Laakson oliivilehdot lepäävät varhaisaamun kelmeässä valossa.

Roosa taivas tulee esiin vuoren takaa

Minuutti minuutilta värit muuttuvat ja esiin tulee myös sinistä taivasta

Aamurusko joutuu väistymään sinisen taivaan tieltä

Auringon noustua en viitsi enää kömpiä takaisin petiin, niin mukava kuin se onkin. Sillä huoneeseeni kuuluu myös ihana kylpyhuone, kauttaaltaan sinivalkein kaakelein koristeltu, ja siellä on myös kaunis amme. Lasken sen pohjalle hotellin tarjoamaa kylpyvaahtoa ja annan veden valua. Ja sen jälkeen vajoan vaahtomereen ja nautin olostani. Hiljaa huokailen itsekseni: "Olen onnentyttö!"

Vaikka paljon kuvasinkin, yksi kuva jäi puuttumaan: kuva sinivalkeasta kylpyhuoneesta. Mutta tässä makuuhuoneeni, joka antaa ehkä viitettä siitä miten tyylitajuisesti ja kauniisti kaikki huoneet ja tilat oli sisustettu.

Kylvettyäni kuikuilen ikkunasta, miten aamu alkaa kylässä ja salaa seuraan katseellani aamun ensikulkijaa. Hotellin sisäpihallakin käyskentelen ja ihastelen valkeiden seinien saamaa vaaleanpunaista vivahdetta. Kaikki on niin sadunomaista ja kaunista. Ja vuoriston rikkumaton hiljaisuus on sekin kaiken kaupunkien hälyn jälkeen niin suloista.

Minne lienee mies matkalla aamuvarhaisella. Ehkä töihin, mutta minne?

Hetken käyskentelen hotellin sisäpihalla

Sisäpihan valkeat seinät ovat hetken aikaa ruusunpunaiset

Kun palaan huoneeseeni huomaan, että olen saanut tekstiviestin Arilta. Hänkin on jo herännyt ja kuullut liikuskeluni ja ehdottaa että lähdemme aamiaiselle samoin tein. Näin teemme.

Hotelli Zuhairan aamiainen vastaa hotellin muutenkin korkeaa tasoa. Tarjolla on mehuja ja myslejä. On vastapaistettua leipää, leikkeleitä, jugurttia ja hedelmiä ja hedelmäsalaattia. Kaikki raikasta ja tuoretta ja kauniisti esillepantua. Tämän kaiken panen merkille, majatalonpitäjän ominaisuudessa.

Aamiaisen jälkeen pakkaamme laukkumme ja Ari lähtee hakemaan autoa. Minä jään odottelemaan hotellin edustalle laukkuineni. Haikeana hyvästelen Hotel Zuhairan ja mietin, että näinköhän enää tänne  palaan.

Ja sieltähän Ari ja sininen vuokra-automme saapuvatkin

On aika hyvästellä hotelli Zuhaira

Ja näin käynnistyy seuraava matkapäivämme. Zuheroksen korkeat vuoret jäävät taakse kun suuntaamme auton nokan kohti yhtä Andalucian tärkeintä ja kauneinta kaupunkia. Córdoba odottaa!

Viimeiset katseet korkeille vuorenseinämille

Tie vie ja me jätämme Zuheroksen taaksemme. Córdoba odottaa.