Erään matkan anatomia, osa 2: Benalmádena appelsiininkuoressa

Tässäpä muutama fakta lomakohteestani – tai yhdestä niistä – puristettuna appelsiininkuoreen.

Benalmádena on siis pitkälti turistikohteena tunnettu rantakaupunki Aurinkorannikolla eli Costa del Solilla noin 12 km Málagasta länteen. Ihan pieni paikka se ei ole, sillä asukasluku hipoo 62.000 asukasta, joka on aika paljon enemmän kuin vaikkapa Otepään kaupungissa (asukasluku tämän vuoden alussa: 2.161).

Kaupunki levittäytyy 27 km2 :n alueelle merestä Mijas-vuorelle reilun kahdensadanmetrin korkeuteen. Rantaviivalta katsottuna se asettuu Torremolinoksen ja Fuengirolan väliin.

Tosiasiallisesti Benalmádena, kotoisasti Benaksi kutsuttu, koostuu kolmesta eri alueesta: alkuperäisestä Benalmádena Pueblon kylästä vuorilla, Arroyo de la Miel -keskustasta sekä rantaviivan hotelliasustuksesta, Benalmádena Costasta. Minun tuleva kotini sijaitsi Costalla eli rannikolla.

Ihan nuorikaan paikka ei Bena ole. Esihistoriaan mennään taas, pronssikauteen ja aikaan sitä ennenkin. Foinikialaiset ja roomalaiset ovat sinne sen jälkeen pykänneet asutusta, kuten ikisuosikkini visigootit, nuo Eurooppaa pitkin poikin kulkeneet sotaisat matkamiehet. Varsinaisen buustin Bena sai maurien aikana eli nyt puhumme ajanjaksosta joka alkoi 700-luvun alkupuolella ja jatkui aina vuoteen 1492 jolloin katoliset Ferdinand  ja  puolisonsa Isabella onnistuivat kukistamaan Granadan linnoituksen ja valtaamaan Iberian niemimaan takaisin. 

Bena tunnetaan suotuisasta subtrooppisesta ilmastostaan. Sen lämpötilat eivät kesälläkään nouse aivan tuskaisen kuumiksi, kiitos merituulten (kesän keskilämpötila n. 30 C). Talvikaudella sen asukkaat pääsevät nauttimaan keskimäärin n. 17 C:n lämpötiloista, joihin paikalliset varautuvat toppatakkeihin ja paksuihin huiveihin kietoutuen, kun taas turistien perusvaatetus koostuu useimmiten shortseista ja topeista, ainakin päiväsaikaan.

Benaan on helppo tulla. Juna Málagan lentokentältä kestää Arroy de la Mielin asemalle parisenkymmentä minuuttia ja maksaa mitättömän vähän.  Benasta Fuengirolaan matka taittuu vielä nopeammin, vain hieman yli kymmenessä minuutissa. Junat toimivat ja kulkevat ajassaan. Kaikki toimii muutenkin. Kaikki on siistiä. Kauppoja riittää, kuten aurinkoa. Ei siis ihme että Bena valikoituukin monien suomalaisten, jos myös brittien, talvikohteeksi. Osa tulee lyhyeksi aikaa, mutta monet hankkivat tai vuokraavat täältä asunnon ja viettävät täällä puolet vuodestaan.  Ja sekin näkyy kaupunkikuvassa.

Ja tänne minä sitten tupsahdin tiistaina 19.2.2019.  Kuvat kävelymatkalta asemalta Benalmádena Costan kämpille.  Ja voi pojat. Olin minä pyörryksissäni ja ihastuksissani kaikesta. Palmuja! Merta! Valoa! Vihreää! Valoa! Aurinkoa!

Täältä lähdettiin

Ja tänne tultiin. Ensimmäinen kuva otettu Arroy de la Mielin juna-aseman uloskäynnin edestä. Welcome to Benalmádena.

Matka Costan kämpille kulki läpi maurikortteleiden. Niitäkin Benasta löytyy, vaikka paljon on tuosta ajasta ja sen arkkitehtuurista kadonnutkin. Kuvassa Seija Rummukainen kulkee edessä, kantaen pomppaani. Sitä nimittäin ei täällä sitten enää tarvittukaan.

Valkeat kalkitut seinät ja koristeelliset parvekkeet. Niitä ehdin matkalla nähdä enemmänkin. Mutta ensimmäiset on aina ensimmäiset.

Matka kämpille kulki ns. lintupuiston läpi. Siitä lupaan kertoa enemmän. Mutta nyt, ensimmäisenä päivänä, mieltä kiehtoivat palmut. Nuo oksistostaan monihaaraiset eksoottiset puut, joita ei meillä päin kasva. Oih. Etelä!