Tässä vastaukseni haasteeseen. Tällä kertaa vanha kuva, kun näyttää siltä että en taida päästä ulos etsimään uusia jatkumoita. Tai katsotaan nyt.
Valgan rakastavaiset
Muita jatkumoita voi katsella täältä: Valokuvatorstai
Tarinoita Virosta, hotellinpitämisestä, elämänmuutoksesta ja elämästä yleensäkin
19 kommenttia:
Siitä on homman jatkuttava. Kiva kuva kokonaisuudessaan.
Rakkaus jatkuu, se ei kuole koskaan.
Vaikka talo rapistuu, rakkaus jatkuu
Hyvä sommitelma, mainio kuva!
Hyvä kuva bongasin siitä ainakin kolme jatkumaa iLIKE.
Peräkammari - näinhän se on.
SusuPetal - juuri näin! (Tuli mieleen Peltsin repliikki Arvottomat-elokuvasta: Ei rakkaus kuole. Se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme.)
Ari - rakkaus ei katso ikää, ei olosuhteita.
Savu - kiitos. On yksi omista suosikkikuvistani. En osaa edes selittää paremmin että miksi, ehkä sävyt ja tunnelma kuvassa tekevät siitä itselleni tärkeän kuvan.
Andy - haa! Jatkumobongausta. Olisi mielenkiintoista tietää mitkä jatkumot sinä löysit. (Minulla nopsasti assosioituna neljä jatkumoa.)
Ystävyys jatkuu, kestää koko elämän. Kaunis kuva ystävien juttutuokiosta ! Kauniit varjot talon seinällä !!!
Rakkauden jatkumoa minäkin ajan takaa tässsa kuvassa.
Hei!
Oli kiva löytää sattumalta blogisi, ihana katsella tuttuja maisemia. Meillä on kämppä ihan naapurissa, Valkjärvellä, ja todennäköisesti taas elokuun alussa tullaan käymään omaisuutta vilkaisemassa. Hyvää kevättä Otepäälle!
Hei Vee, tehän olette sitten tosiaan melkein naapurissa.
Valkjärv on tuttu paikka, ja siitä erikoinen, että siellä tuntuu olevan monella suomalaisella kakkosasunto. Paikkahan on viehättävä kun järvikin on siinä heti vieressä.
Tervetuloa blogin lukijaksi, täältä varmasti löydät paljonkin tuttuja paikkoja ja näkymiä!
Rakkaus ei pääty, se jatkuu.
Talot jäävät, rapistuvat.
Elämä jatkuu vanhassakin...
Rakkaus ON.
Tuo Pellonpään sitaatti on yksi lempisitaateistani. Siinä on ihanaa yksinkertaisuutta ja samaan aikaan mahtipontisuutta.
Volgakin jatkaa juoksuaan, kuten oma postaukseni todistaa, jaa mutta ei tainnutkaan olla samaa vesistöä:)
Puhutteleva kuva. Kameran kautta rappio muuttuu estetiikaksi :) Filosofisen puolen lisäksi kuvaan sisältyy visuaalisia jatkumoita, mikä onkin valokuvalle tyypillistä. Katsoja osaa kuvitella, miten puu, talo, ruohikko, varjo jatkuvat, mutta tarkemmin ajatellen se on arvoitus. (Vain valokuvaaja tietää;)
Valokuva leikkaa myös ajasta palasen, ja kaikki jatkuu, mutta emme tiedä miten.
Verraton on Peltsin repliikki!
Kiitos jälleen kaikki armaat kommentoijat (armas on itse asiassa virolainenkin sana ja vastaa suomen rakasta) - hienoa että rakkauden jatkuminen on pyörinyt mielessäni. Voi sitä paljon hullumpiakin ajatuksia mielessään pyöritellä.
Marjattah pohti kuvan estetiikkaa hienosti. Rappiokin voi olla esteettistä. Mutta eihän talo aivan tyystin ole rappeutumassa. Pari ikkunaa on jo korjattu. Siis talonkin elämä jatkuu.
Rakakus on tärkein. Sitäkin pitää hoitaa, että se jatkuu.
Yhdessä on hyvä.
Huh, tää on vaikuttava.
Lähetä kommentti