Matkavalmistelut etenevät

Heheheee. Joku on hiukka innostunut. Joku heräsi aamulla kukonlaulun aikaan - paitsi että kukkokin taisi vedellä vielä sikeitä - ja alkoi netistä tutkia ajoreittiä ja mahdollisia matkakohteita huomenna alkavan Liettuan matkan varrelta.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ylitämme Viron ja Latvian rajan Apessa ja jatkamme sieltä matkaa Aluksneen, Balviin ja Rezekneen. Viimeksi mainitusta paikasta löysin mielenkiintoista tarinaa; Rezekne on ollut ennen sotia kulttuurillisesti eläväinen juutalainen yhteisö, jolla oli useita synagoogia ja kouluja paikkakunnalla. Ennen sotia asui Rezeknen alueella 11.000 juutalaista, joka muodosti puolet koko alueen asujamistosta. Sotien aikana Rezekne hävitettiin koko lailla totaalisesti ja natsien ottaessa Latvian haltuunsa koko juutalainen yhteisö tuhottiin lähes viimeiseen mieheen. Näihin Rezeknen kohtalonvuosiin on palannut parikin tutkijaa, jotka ovat etsineet sukunsa juuria Rezeknen pienestä kaupungista.

Rezeknen historiasta on kirjoittanut nettiin mm. Esther Rechtschafner: History of Jewish Rezekne.


Täältä matka jatkuu Daugavpilsiin, joka on Latvian toiseksi suurin kaupunki, teollisuustaajama, jos mitä olen ymmärtänyt. Daugavpilsissä on kuitenkin linnoitus, jota ajattelimme käydä katsomassa. Kyse on tsaari Aleksanteri I:n vuonna 1772 suunnittelemasta ja alkuunpanemasta rakennushankkeesta, jota oli toteuttamassa yli 10.000 rakentajaa, jotka tekivät töitä kahdessa vuorossa. Linnoitus valmistui 1878. Jo ennen valmistumistaan se koki useita hyöykkäyksiä, mm. vuonna 1812 kun Napoleonin joukot piirittivät linnoitusta 24.000 miehen voimin. Linnoitusta oli puolustamassa 3300 miestä  200 tykkiä.


Uskoisin, että tämä sotahistoriallinen näyttämö olisi Kimmolle mieleinen tutkimuskohde. Linnoituksen historia kun jatkuu nykypäiviin asti. Toisen maailmansodan aikana linnoitus toimi Stalag 340 -nimisenä vankileirinä. Ja vuosina 1948–1994 neuvostoarmeijan asemapaikkana. Tällä hetkellä linnoituksen tulevaisuus on auki; vuonna 2004 Latvian hallitus päätti laittaa linnoituksen myyntiin, joko osina tai kokonaisuutena.

Toivokaamme vain että ilmat suosivat meitä Daugavpilsissä - linnoitusalue on suhteellisen laaja, joten pieni auringonpaiste olisi suotavaa. Peukkuja siis pystyyn kotijoukoilta.

Daugavpilsin jälkeen ylitämme Liettuan rajan ja suuntaamme kohti Vilnaa, mahdollisesti lyhykäisesti pahamaineisessa Ignalinan kaupungissa pyörähtäen. Läntistä maailmaa puhuttanut ydinvoimala on nyt suljettu, joten tuskin saamme osaksemme suurtakaan säteilyä. Kartalla luvataan luonnonkauniita paikkoja Ignalinan lähistöllä. Täytyy vielä tarkistaa mitä matkaopas tietää kertoa tästä.

Vilnassa meitä odottaa sitten varaamani apartamentos-tyyppinen asuntomme, VilniusRent nimeltään. Hieman epävarmana paikan varasin, sillä se on pieni ja vähän tunnettu. Mutta sen sijainti pitäisi olla hyvä ja kuvissa asunnot näyttivät viihtyisiltä.

Laitoin VilniusRentiin eilen illalla sähköpostia, jossa kyselin saapumista ja parkkeerausta ja mahdollisuutta parvekkeelliseen asuntoon. Tänään sain vastauksen, joka oli kirjoitettu erinomaisella englannilla, ja jossa vastattiin tarkkaan jokaiseen kysymykseeni. Kerrottiin ajo-ohjeet, luvattiin tulla vaikka kaupungille edeltä sovittuun paikkaan meitä vastaan jos meillä on vaikeuksia löytää hotellille jne. Terassikin on. Ja suojattu piha, jonne saamme auton ja jonne pääsee vain avaimella. Kaikki siis vaikuttaa erinomaiselta.

Mieli on korkealla, kamerat ja puhelin ja tietokone ovat jo ladatut. (Milloin ihmisen matkatavarat alkoivat koostua hirveästä määrästä piuhoja ja latureita, joilla pysyä maailman tietovirrassa kiinni?!)  Vielä pitäisi pakata laukkuun muutama vaatekappale ja sitten hieman siivota, että on Rummukaisen perheellä mukava meille tulla ja meillä viihtyä.

Imuroidako vai lukea vielä yksi kappale matkaopasta... siinäpä motivaatiokonfliktia kerrakseen.

Akateemisiä arvauksia kumpi vaihtoehdoista voitti?
.