tiistai 29. maaliskuuta 2011

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmasta. Iltaa.

Tai ainakin melkein.

Täällä siis Viron-kirjeenvaihtajanne, joka, kuten tunnettua, elää hektisesti maailmanpolitiikan keskipisteessä. Aina siellä missä tapahtuu.

Tai ainakin melkein.

Tänään tapahtui tällaista:

Lähdettiin  Tarttoon kun minulla oli joka-toinen-viikkoinen tapaaminen professori Nahkiaisen kanssa (viroksi professor Silm). Tapaaminen meni hyvin eikä siitä sen enempää. Vaan kun oli ikävät asiat saatu pois päiväjärjestyksestä oli huvin vuoro. Lähdettiin Tarton keskustaan päämääränä syödä hyvin ja siinä välissä vähän valokuvatakin hyvin.

Näin tehtiin. Eikä siitäkään juuri tällä erää tämän enempää. Lupaan, että  laitan huomenissa tänne kunnon Tartto-by-day -pläjäytyksen kera kuvien. Sillä päivä oli kaunis ja kuvatkin onnistuivat.
Ja nyt sitten lopulta pääsemme asiaan. Eli otsikkoon. Kuinka Viron-kirjeenvaihtajanne sujahti keskelle maailmanpolitiikan arkipäivää.

Sujahdus tapahtui Tarton Raatihuoneen aukiolla, minne eksyin kuvauskeikkani lopuksi. Tarkoitus oli vain kulkea läpi aukion, kun äkkiä alkaa aukiolle tulla mustapukuista ja tärkeän näköistä väkeä yhtä tiheänä parvena kuin Tarton taivaalla lentelevät naakat. Melkein yhtä paljon ääntäkin tästä mustatakkien parvesta syntyi.



Tummaa ja tärkeän näköistä väkeä lennähtää Tarton Raatihuoneen aukiolle

Minähän vanhana paparazzina sähköistyn heti ja napsautan kameran päälle. Jotain on selvästi tapahtumassa!  Sivulauseessa voin kertoa, että periaatteessa näissä happeningeissa ei ole mitään uutta. Tarton keskustassa tuntuu aina olevan jotain menossa. Useimmat tapahtumat liittyvät yliopistoon, joka tuntuu aina juhlivan jotain vuosipäivää tai muuta perin tärkeää.

Lähdin rohkeasti lähestymään tätä mustatakkisten parvea, kun silmä äkkää tutun hahmon. Ensimmäinen räiskäisy on valitettavasti epäterävä, mutta se anteeksi annettakoon paparazzille, joka on kiihtynyt ja joutunut arvaamattaan keskelle maailmanpolitiikan arkipäivää. 


Sehän on tasavallan presidentti Toomas Hendrik Ilves - kera tuttujen aurinkolasien.

Mustatakkien suuri ryhmä pysähtyy ja minä tietenkin hiipsin myös lähemmäksi. Ja saan uudelleen tasavallan päämiehen kamerani keskiöön:


Kuvassa Toomas Hendrik ja Evelyn ja (tässä vaiheessa tuntematon) tummatukkainen naisihminen. Myöhemmin selviää että kyse on Puolan presidentin, Bronisław Komorowskin puolisosta Anna Komorowskasta. Huomatkaa myös Evelynin huikeat korot.


Tässä vaiheessa en siis vielä tiedä että olen eksynyt Puolan presidenttiparin valtiovierailun keskelle. Jotain tärkeää toki täytyy olla meneillä, sillä turvamiehiä pyörii presidenttiparin ympärillä.

Jälkikäteen ajateltuna eivät turvatoimet olleet kuitenkaan ehkä kovinkaan kaksiset. Suurennan yllä olevan kuvan ja liitän siihen toimittajan tarkan huomion ja kysymyksen: Kuka ei kuulu joukkoon?


Toomas Hendrik, Anna Komorowska ja (harmiton) Pipomannen.

Presidenttipari poseeraa hetken kuvaajille ja minähän lähestyn poppoota niin lähelle kuin uskallan, ennen kuin turvamiehet tarttuvat pompan hartioihin. Saan yhden aika tarkankin kuvan Toomas Hendrikistä:


Presidentti ottaa tiukan ilmeen poseeratessaan kameroille. Viiksivallu kuvan vasemmassa reunassa on Puolan presidentti.


Puolan presidentti, tulkki, Toomas Hendrik ja Puolan presidentin rouva.


Turvamies on havainnut Tiinan. Taustalla Puolan presidentti, tulkki, Toomas Hendrik ja rouva Puolan presidentti.

Melkein yhtä nopeasti kun mustien miesten ja naisten joukko oli paikalle pyrähtänyt, se sieltä katoaa. Kuvassa näkynyt turvamieskin jatkaa matkaansa. Minä jään miettimään, että keitäköhän nämä olivat ja mitäköhän tapahtui.

Jatkan matkaani Raatihuoneen torin poikki ja suunnistan ravintola Tsink Plekk Pangiin, jonne olemme sopineet Kimmon kanssa treffit. Mietin, että minulla on taas Kimmolle jotain jännää kerrottavaa, vaikken oikein tiedä mitä.

Tsinkissä kysyn tarjoilijalta, josko hän tietäisi mitä hässäkkää kaupungilla on ja hän kertoo Puolan presidentin valtiovierailusta.

Istumme Kimmon kanssa Tsinkin ikkunapöydässä ja odottelemme ruokia kun huomaamme, että kadun toisella puolella olevan Moka-ravintolan eteen on saapunut mies nappikuulokkeen kera. Mokan ovessa on ollut lappu: yksityistilaisuus. Tarkka paparazzi kun olen, arvaan: presidentin seurue on menossa Moka-ravintolaan syömään. Viritän kamerani ja olen valmiina.

Hetken kuluttua Mokan ovelle tulee kuikuilemaan sen omistaja ja pääkokki, tuttavamme Andrus Vaht. Eikä ole epäilystäkään, etteikö Andrus olisi täpinöissään:


Andrus ja nappikuulokemies odottavat jotain tapahtuvaksi.


Ja sieltähän saapuukin Viron presidenttipari, Toomas Hendrik käsi ojossa.


Presidenttiparilla on muikeat ja vapautuneet ilmeet. Johtuneeko siitä, että Puolan presidentti seurueineen ei tässä vaiheessa ole enää matkassa? 


Andrus on sutki ja sanavalmis mies. Jotain hän sanoo mikä saa koko seurueen nauramaan.

Seurue siirtyy sisätiloihin ja mekin saamme omat maittavat ruokamme eteemme. Meidän ravintolan ikkunasta näen Mokan ja presidenttiparin. He saavat alkuruokansa samaan aikaan kuin mekin. Pääruokakin syödään lähes samaan tahtiin.

Voi siis sanoa, että olimme presidenttiparin kanssa yhdessä syömässä.

Ainakin melkein.

Tähän sitten päättyykin raporttini Puolan presidentin vierailusta Viroon.

Huomenna jatkan sitten siitä mistä alunperin pitikin kirjoittaa, eli siitä miten hieno kaupunki Tartto on ja miten kauniita näkymiä siellä on. Tuli vain tämä yllättävä kansainvälinen ja maailmanpoliittinen raportti tähän väliin.

16 kommenttia:

Mollamari kirjoitti...

Vautsi, Tiina paparazzina! Hihhii! Hyvin satuit paikalle. :)

kiirepakolainen kirjoitti...

Hih, hauskuttava kertomus. Minä rouskutin sen kuvineen päivineen aamupalaksi. Nam! Näin olin itsekin osallisena presidenttipäivällisistä:)

Sirkku kirjoitti...

Ihan naurattaa, kun oli niin hyviä kuvia...eikö tullut kiusausta tarjota niitä jollekin uutistoimistolle tai lehdelle?

Maikku kirjoitti...

Kiitos, asiallisesta raportista repoter... Niin meni Mokamaan teidän hymyilevä Ilves, Rva Ilveen kaa ja Viiksi-Vallu minne lie palasille porukkoineen....;)

Helena kirjoitti...

:)

Tiina Linkama kirjoitti...

Mollamari - naisen on tehtävä se mikä naisen on tehtävä. :)

kiirepakolainen - toivottavasti maistui ja massu tuli täyteen.

Sirkku - luulen, että tuosta vierailusta on riittävästi kuvia muutenkin. Siinä kun kaksi presidenttiparia poseerasi aukiolla oli lauma valokuvaajia paikalla. Mutta Mokan omistajalle, Andrus Vahtille kuvat varmaan kelpaavat. Siinä kohtaa ei paikalla ollut ketään muuta kuin minä, siellä naapuriravintolan ikkunasa.

Maikku - asiallisuus onkin pääasiallinen tyylilajini! :) Apropos, se Moka (joka siis tarkoittaa kai mokkaa, paikka oli alunperin kahvila, mutta nykyisin ravintola) on tosi hyvä ruokapaikka.

Helena - kiva jos sain hymyn aikaan.

Marjattah kirjoitti...

Sinähän olet loistava paparazzi ja rohkeakin! Minä olisin juossut karkuun tuota turvamiestä.
Ja ihan ilmaseks annat meidän katsoa tämmöisiä jännittäviä saaliita :)

Mannu kirjoitti...

Että nää oot hyvä paparatsi!! Ja Moka-ravintola, jota meillekin suosittelit potentiaalislle Tarton reissulle, näyttää tosi laadukkaalta! Ihan valtiomiestasoiselta...

Tiina Linkama kirjoitti...

marjattah - se pelaa ei joka pelkuri on. :) Eipä silti, kyllä minä koko ajan mietin, että missä vaiheessa lähenen ryhmää liiaksi. Ja mietin minä sitäkin, että näinkö pirautan Kimmolle suojelupoliisin huostasta: Kulta, en nyt pääse sinne Tsinkkiin kun tulin sekaantuneeksi poliittiseen konfliktiin, tai oikeastaan aiheuttaneeksi sen.

Mannu - asiakkailleni vain parasta! :)

OnuKoo kirjoitti...

Tarinan alussa ajattelin, että jospa kuvissa onkin vahanukke. Ympärillä ihmiset ja asennot vaihtuu, mutta Toomaksella ilme ja asento pysyy prikulleen vakiona paikallaan. Mokan kuvista päätellen, hän kuitenkin oli paikalla in live.

Tiina Linkama kirjoitti...

OnuKoo - Erinomainen havainto ja neromainen keksintö. Kyllä säästyisi turvamiesten palkoissa, kun paikalle roudattaisiin pahvikuva jota sitten liikuteltaisiin paikasta toiseen.

Toinen oma,tyylipoliittinen havaintoni on nuo aurinkolasit. Matkaa yliopistolta Raatihuoneen aukiolle ja takaisin on muutama sata metri. Altistumista auringolle kesti ehkä 10 minuuttia. Ehkä sen ajan olisi pärjännyt ilman aurinkolaseja? Me Kimmon kanssa pärjäsimme ilman aurinkolaseja aurinkoisessa Tartoss useita tunteita ilman havaittavaa lumisokeutta.

Kukas Itäblokin valtiomies se olikaan joka käytti aina niitä karmeita sävytettyjä silmälaseja. Jaruzelski?

Rummun äiti kirjoitti...

Jukra Tiina, bongasit Toomas-Hendrikin ja Evelynin meillä täällä Tartossa !

Ja kävivät vielä Antsulla syömässä, vau!

Paremmat kuvat kuin Postimiehessä!

Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä yksi kommentti Turusta: mikä ihana kansallispukuhenkinen takki olikaan pressan rouvalla! Mahtaiskos jostain virolaisesta frouvainlehdestä löytyä designarin nimi?
Aika jännä, että sait kuvata pressaa rauhassa ilman, että ladan oven kokoinen turvamies tuli sua häätämään! Ja tosi hauska otos se iloinen hetki siinä raflan ovella. Olispa ollut mielenkiintoista kuulla, mitä se kokki oikein sanoi...
Jaana

Tiina Linkama kirjoitti...

No nythän me päästiin asiaan. Olen samaa mieltä Jaanan kanssa että tuo Evelynin asu oli onnistunut. Takki hyvin kansallipuvun henkinen olematta lainkaan tylsä. Postimees-lehdestä näin myös leningin (josta näin Mokan ikkunan läpi vain yläosan) joka istui takkiin. Oli pellavan värinen tai hyvin vaalea beige, helmoissa kansallispuvun värisi PALLOJA - arvaan että Turun bollisti arvostaisi! :)

Mistä tulee mieleen meidän reissu Tarton rahvamuuseumiin ja muotikeskustelut siellä! Olikohan Evelynin luottovaatturi nurkan takana kuuntelemassa?!!!

Anonyymi kirjoitti...

Vielä puku täynnä pallojakin - jo pelkästään tuo raitatakki vei sydämen! Olen ihan vihreä kateudesta...

Ja nyt yksi juttu: saanko käyttää tätä blogiasi avunpyyntöön? Ostin kirpparilta punaista Marks&Kattens Nocturne-lankaa, josta sitten sormenpäät syyhyten sain lopulta aikaiseksi villatakin, jossa yhdistyvät Riitta Uosukaisen reteänkarjalainen tyyli ja Anneli Sarin 70-luvun romanistyle. Mutta mutta - lanka loppui kesken. Ja kun se on vanhaa lankaa, ei sitä enää missään myydä. (HuutoNetissä on kaupan samaa lankaa, mutta ainoastaan vedenvihreänä.) Ja minä tarvitsisin vaivaiset yksi tai kaksi kerää punaista lankaa lisää, jotta saisin pitsireunuksen riittämään koko takin reunaan. Nyt se kiertää etuosan, mutta selkäpuoli on tyhjä. Näyttää vähän hassulta. Muuten olisin voinut purkaa takista osan ja vähän pienentää esim. hihoja, mutta kun olen pesukoneessa lievästi huovuttanut takkia, niin purkaminen on ihan mahdoton operaatio. Olisikohan jollakulla käsityökassinsa pohjalla hylätty kerä tai kaksi tuota lankaa?
Apua!

pyytää katkera kutoja ja Evelyn Ilveksen pukeutumisihailija Turusta eli Jaana

Vallaton kirjoitti...

Nyt menet Andrusin tykö, näytät kuvaa ja kysyt, mitä hän sanoi pressalle. :)