En ota kantaa. Komea linna kuitenkin on rannalta katsottuna, vai mitä sanotte:
Restauroitu linna on tietoisesti korjattu niin, että vanha osio linnasta näkyy selvästi. Punaisimmat tiilet ovat uudelleen rakennettua osaa.
Linnan sisäpihalla oleva puolustustorni tuo mieleen Turun linnan lähinnä muotojen vuoksi.
Vytautasin sanotaan olleen Liettuan suuriruhtinaista mahtavin. Hänen aikanaan Liettua oli suurvalta, joka ulottui Itämereltä Mustalle merelle. Trakai oli tämän suurvallan pääkaupunki. Tänään Trakai on 7000 asukkaan pikkukaupunki, mutta samalla se on Liettuan tärkeimpiä turistikohteita.
Voi vain kuvitella kuinka hieno paikka tämä on kesällä kun järvi hohtelee sinisenä linnan ympärillä ja puissa on lehdet. Hieno se oli nytkin.
Linnan yhteydessä on myös historiallinen näyttely, joka oli yllättävänkin mielenkiintoinen koostuen mitä erilaisimmista esineistä eri vuosisadoilta. Oli Meissenin posliinia, vanhoja laseja, oli norsunluupiippuja, aseita, koruja, huonekaluja siisteissä vitriineissä.
Tässä vain pieni otos linnan näyttelystä:
Mutta palataan vielä Trakain menomatkaan eli ajoon Vilnasta ulos kohti Kaunaksen tietä. Menikö nappiin? No ei mennyt. Eipä aikaakaan kun taas huomaamme tutut maisemat, mikäs se siinä on lähestymässä jos ei Akropoliksen ostokeskus:
Siellä se odottaa innokkaita ostajia, Akropoliksen ostokeskus. Me emme seuraa nuolta vaan pakenemme paikalta.
Tämä kyltti sai meidät nauramaan, ei saa kurkkia Jaukiuksen namuja!
Akropoliksen vääjäämätöntä lähestymistä peläten otamme uuden suunnan - Kimmo toteaa auringon olevan selkämme takana ja päätää suunnistaa sen mukaan. Hmh, hieman tarkempi suunnitelma olisi voinut olla kaupungista ulosajoon. Jouduimme nimittäin valtaville esikaupunkialueille, neuvostoaikaisten talokolossien keskelle.
Täältä kesti hetki aikaa löytää tie takaisin jollekin isommalle tielle.
Trakaista palasimme Vilnaan ilman sen suurempia eksymisiä. Alunperin oli suunnitelmissa käydä Puolassa, mutta päätimme kuitenkin käyttää iltapäivän Vilnan kaupungin syvällisempään tutkimiseen. Mutta siitä erillisessä postauksessa.
3 kommenttia:
Trakain restauroinnista on todella kysytty, onko kyseessä restaurointi vai uudelleenrakentaminen. Wikipediassa on kuva linnasta vuodelta 1855 - katsopa itse, kumpaan leiriin kallistut.
Linnan ja ympäristön lisäksi Trakaihin liittyy erinomaisen mielenkiintoinen kansatieteellinen yksityiskohta: karaiimit.
Vytautas Suuri toi sotavankeina Krimiltä kolmisensataa karaiimiperhettä, jotka asutettiin Trakaihin ja ympäristöön. Karaiimit ovat juutalaisen karaiittijuutalaisuuden alajaotus, joka on sanoutunut irti suullisen lain merkitystä korostavasta valtavirrasta, ns. rabbiinijuutalaisuudesta. Turkkilais-tataarilaisen taustan vuoksi karaiimijuutalaisuudessa on myös vahvoja vaikutteita islamista. Joskus on kysyttykin, olisivatko karaiimit sopivia välittäjiksi nykymaailman kristillisten ja islamilaisten kriiseissä.
Myös karaiimien kieli poikkeaa muiden Itä-Euroopan juutalaisten kielestä. Perinteisesti juutalaisyhteisöissä on puhuttu jiddisiä tai ladinoa, mutta karaiimien kieli pohjautuu turkin kieleen.
Koska tämä kummallinen kansansirpale on hyvin pieni (Liettuassa alle 300 henkeä), katukuvassa karaiimit eivät näy oikeastaan mitenkään. Paitsi yhdellä tavalla, joka pitää tietää, ennen kuin sen huomaa. Karaiimien talot rakennetaan aina pääty kohti katua, ja päädyssä on oltava kolme ikkunaa. Ja tosiaan, Trakain taloista osa on juuri tällaisia.
Jos kiinnostaa, Wikipedia tietää lisää niin karaiiteista kuin karaiimeista.
Trakaista puolestaan on tarinaa suomenkielisessä Wikipediassa, mutta ehkä kannattaa lukea monipuolisemmin Trakain kaupungin kotisivuilta (englanniksi).
Olen nauttinut tästä reissusta, kiitos. Pidän etenkin vanhoista taloista, joita on kuvissa. Kaunista rappiota, joka jotenkin iskee paremmin kuin vimpan päälle restauroidut rakennukset.
Kiitos SusuPetal. Seuraava postaus sisältää sitten taloja, joista harva nauttii. Mutta nekin on esiteltävä, jos haluaa antaa Vilnasta täyden kuvan.
Lähetä kommentti