Kun kuitenkin olen tässä yrittänyt seurata vanhan kunnon Goethen mottoa: Kein Tag ohne Rad (ei päivää ilman riviä), niin sutaisenpa tässä sitten säällisen kirjoituksen. Sillä jos jotain, niin ainakin outo on sää tänään täällä ollut.
Sataa, ei sada, sataa. Tuiskuaa, myrskyää. Paistaa aurinko. Tuiskuttaa aivan tautisesti, myrskyää. Rakeita. Aurinkoa. Tuiskua. Aurinkoa.
Ja tämä rumba on jatkunut koko päivän.
Johan tällaista keliä ihmettelevät koiratkin.
Oudointa ehkä säässä on ollut se miten nopeasti se on vaihtunut. Näiden kahden alla olevan kuvan välillä on 5 minuuttia:
Näkymää naapuriin klo 15.02
Näkymää naapuriin klo 15.07
Että tällaista säällistä jorinaa. Ei paljon villoja, lunta kuitenkin jonkin verta. Ja aimo annos tuulta.
Lähden katsomaan telkkua ja yritän selvitä huomiseksi blogiähkystäni. Soon moro.
15 kommenttia:
Ai että on kummallisen paljon lunta...tuntuu ihan hassulta katsoa nyt kun itsellä kukkii jo...
Voi Sylvia, saat meiltä niin paljon kuin haluat, tuletko hakemaan?
Tosi kummallinen keli tänään. Välillä paistaa aurinko ja taivas on sininen. Viisi minuuttia, ja iskee sellainen sumu, että naapuritaloa ei näy, ja samalla tulee lunta vaakasuoraan. Välillä hiutaleina, välillä pyöreinä kuin rakeet.
Nettiuutisista on luettu Suomessa tapahtuneista ketjukolareista, jotka ovat aiheutuneet äkillisistä säänmuutoksista.
Tällähän ei tietenkään ole mitään tekemistä kasvihuoneilmiön tai muiden ihmisen aikaansaamien ilmastonmuutosten kanssa...
No eipä tietenkään. Tämä kaikki kun istuu hyvin keskimääräiseen vaihteluväliin.
Apropos, sitten postaukseni on täällä ollut varmaan ainakin neljä kertaa täydellinen säämuutos muutaman tunnin sisällä. Juuri nyt paistaa ja ikkunasta näkyy kirkas sinitaivas. Ei varmaan puolta tuntia siitä kun kaikki oli jälleen valkoista ja tuuli puhalsi niin että pelkäsin kattotiilten lähtevän lentoon.
Antenni meni jo eilen.
Samanmoisia ihmetyksiä täällä blogiin sävelletty. Aamupäivällä keli oli muuttunut joka kerta, kun katsoi ikkunasta ulos. Tuuli on ainut, mikä on ja pysyy... Onneksi otettiin antenni jo viime syksynä alas, niin se ei voi tuulen mukaan lähteä (talosta itsestään tosin en ole niinkään varma).
Minz - ilmeisesti nämä säärintamat ovat tosi laajoja. Aika usein tuntuu että Otepäällä pyörii samat hurrikaanit kuin Suomessakin, ja samaan aikaan.
Äskön muuten paistoi niin etten nähnyt tietsikan ruutua, ja nyt tuivertaa niin, ettei ulos näe montaa metriä.
Ai sielläkin. Täällä samoin, sää vaihtuu niin ettei perässä pysy. Kun luikin eteläsiivestä pohjoissiipeen (huom pinta-ala 46neliötä), niin sää jo vaihtuu.
Tuulee niin, että kohta parvekeristikko ja lyhty ovat tipotiessään. Matto jo lensi huitsinnevadaan, 8. kerroksesta. Korkeelta ja kovaa.
Ihan hurjaa. Hmmh.... kevät on tällaista, kun talvi ei tahdo päästää irti.....
Just tuollaista oli täälläkin tänään. Välillä pyrytti niin, ettei läpi näe ja sitten jo paistoi taas aurinko kirkkaalta taivaalta. Melkoisia vaihteluja on ilmeisesti ollut aika laajalla alueella. Vielä nuo tuollaiset sentään kestää, kun vertaa muualla maailmalla tapahtuviin maanjäristyksiin yms.
Tänään on sää ollut jo hieman tasaisempi kuin eilen täällä Savossa. Silloin muutokset tapahtuivat nopeasti äärilaidasta toiseen. Ajoimme kaupungilla autolla ja yhtäkkiä katosi näkyvyys olemattomaksi. Ei ihme, että Kuopiossa sattui yli 70 auton ketjukolari.
Lunta on täälläkin vielä ihan mahdottomasti. Toissa päivänä kävimme mökillä linnunpönttöjä puhdistamassa ja joissakin kohdin lunta oli haaroihin asti. Hiki tuli kulkiessa metsässä vaikka matkat eivät olleet pitkiä.
Uskokaamme, että kevät on jo aika lähellä.
Säätilakommentteja myös Karkkilasta! Eilen ajoimme Klasta Jokelaan, matkaa n. 40 km. Matkalla koimme lumipyryä, tajuttoman kovaa tuulta, tiet olivat osin kuivia ja paljaita, osin jäisiä ja liukkaita. Väliin paistoi aurinko siniseltä taivaalta, väliin tuli lunta taivaan täydeltä! Perillä saimme kuulla parin päivän takaisesta maanjäristyksestä, joka oli säikäyttänyt koko entisen elämäni naapuruston! Kyllä on "maailmankirjat sekaisin" sanoisi jo edesmennyt mummoni! Saa nähdä tuleeko kevät - kovin ainakin hidastelee!
Matkustin toissapäivänä bussilla Porista Turkuun. Ihmettelin ensin tien pinnan epätasaisuutta. Kuski selvitti, että tiessä ei ollut mitään, mutta se tuuli... Pyörivän puuskaista...
Nyt seuraavana paikan näyttäisi olevan maailman kaunein sää, sininen taivas ja hanget hohtelee. Kylmä tosin on, kun on tottunut nollakeleihin eli nyt on -10C.
Unohtui sanoa tämä: olkaamme kuitenkin kaikki iloisia siitä, että autot pysyivät tiellä ja kukaan ei kolhinut ketään tai mitään.
Ohhoh..Kyllä on säällä eroa noissa kuvissa.
Juttusi ovat muuten hauskoja...niitä on mukava lueskella :)
miukuli - kiva kuulla!
Lähetä kommentti