olipa mukava herääminen. Tai siis aamu.
Tallustin tietokoneelle silmät sikkarassa, kuten tapani on, ja katsoin olisiko tullut sähköposteja tai kommentteja blogikirjoituksiin. Ja niitähän oli. Silmiin pisti kaksi kommenttia, jotka molemmat viittasivat vanhaan tekstiini: Temppu ja miten se tehtiin. Jossa kerroin kuvausprosessistani kuihtuneiden amaryllisten parissa.
Olin tuollon, siis amarylliksiä kuvatessani, niin täpinöissä että ehdotin kuvausprosessia ja sen esittelyä Valokuvatorstain haasteeksi. Ja tänään ehdotukseni oli valittu viikon haasteeksi:
Kopioin tähän mitä haasteessa luki:
Koska Torstaiblogeissa on tänään vuorossa 200. haaste, teemme jotain hiukan spesiaalimpaa tällä kertaa!
Aiheena on siis tällä kertaa kuva ja sen kuvausprosessi.
Haasteessa aihe on vapaa. Ainoa rajoitus on, että kuva on otettu nimenomaan tätä haastetta varten. Ottakaa kuva ja kuvailkaa joko sanoin tai kuvin, mitä toimenpiteitä kuvan tuottaminen edellytti. Prosessia voi lähteä kuvailemaan vaikka jo ideasta alkaen. Tällä tavoin voimme saada hyviä ideoita toisten kuvausprosesseista, jakaa toisille ideoita ja osaamistamme, ehkä jopa kehittyä valokuvaajina.
--
Vähänkö oli mukava herätys! Ja haaste. Heh.
No pitihän haasteeseen tarttua itsekin. Vaan ensin oli löydettävä aihe, jota kuvata. Se ei ollut vaikeaa. Päätin läimäistä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Seurailen Darren Rowsen valokuvakoulun juttuja ja useasti osallistun foorumin viikkohaasteisiin. Tällä viikolla se oli ollut: Geometric shapes eli geometrisiä muotoja.
Olin jo monta päivää pyöritellyt ajatusta mielessäni. Mistä lähtisin etsimään sopivia geometrisiä muotoja? Mielessä oli kivuta Väike Munamäen kukkulalle ja kuvata sen linkkitorni alhaalta ylös. Se jäi. Osittain siksi, että aihe on niin kulunut. Junasillat, linkkitornit, junaraiteet, ne on kaikki niin kuvattuja juuri geometrisen tai graafisen toistuvan kuvionsa vuoksi.
Kiertelin siis kotia ja etsin sopivaa geometristä kohdetta. Kun näin mieheni valmistamassa itselleen pientä aamun huikopalaa: munia.
- Mitä sulla on kädessä? Anna mulle!
- Öh, ai tää muna?
- No ei, kun se leikkuri!
- Joo, just, tietenkin. En kysy enempää.
Päätin ottaa käsittelyyn Ikean metallisen munaleikkurin. Siinä ainakin olin monenlaista muotoa, joita voi kutsua geometrisiksi.
Ja tästä se lähti:
Ensin täytyi leikkuri pestä ja puhdistaa. Sitten siihen piti löytä ajatusta. Miksi joku haluaa katsoa kuvaa munanleikkurista?
Vääntelin ja kääntelin siis munanleikkuria kädessäni ja manasin harmaata päivää ja hailukkaa luonnonvaloa, joka ei antanut kohteelle kunnon varjoja. Tiesin, että jos odottelen pidemmälle iltapäivään, alkaa varjojakin syntyä. Vaan halusin kuitenkin ryhtyä hommiin heti.
Alla kuva"studiostani" , joka ei ole sen kummallisempi paikka kuin olohuoneen parvekkeen ovien edessä oleva valkea pöytä:
Tästä se lähtii, tripodi on kaivettu esiin
Kokeilin paria objektiivia ja päädyin lopulta pitkään putkeen eli Canonin 70-200 millimetriseen. Ja sitten alkoi. Osa kuvista on kuvattu käsivaralla, osa tripodilla.
Hetki kesti ennenkuin pääsin vauhtiin. Aluksi etsin vain niitä Darren Rowsen kaipaamia geometrisiä muotoja, sitten annoin itselleni oikeuden hassutella ja etsin munanleikkurista erilaisia kuvakulmia, jotka saisivat leikkurin näyttämään joltain konkreettiselta esineeltä. Muulta kuin munanleikkuri.
WC-istuin
Rantatuoli, jonka kangasta tuuli heiluttaa
Lumikola
Alessin designer-tuoli, hieno mutta mahdoton istua. Voisi olla myös raskaana oleva nainen ottamassa aurinkoa.
Kiikkutuoli
Haarukka
Ja lopulta sitten vielä kuva, jonka valitsin Geometric Shapes -haasteen kuvaksi. Kuvan valintaan vaikutti erityisesti pöydänkulma ja valkean ja mustan vahva geometrinen suhde:
Valmis kuva, joka valmistui liian myöhään. Pahus.
Otoksia tuli otettua lähemmäs 50 kahden tunnin sisällä. Valintaan meni pieni tovi, ja kuvien jälkikäsittelyyn toinen. Säädetty on lähinnä tasoja ja hieman kirkkautta. Ei suurta jälkityötä. Työkaluna ikivanha Photoshop CS2, jonka käyttöön olen perehtynyt lähinnä yritys-erehdys -metodilla.
Jälkikirjoitus: Kun olin laittamassa sitten haastevastausta Darren Rowsen foorumille, huomasin, että olin päivän myöhässä. Viimeiset haaastevastaukset olisi pitänyt toimittaa jo eilen. No, haitanneeko tuo.
--
Juu, muita mielenkiintoisia kuvausprosesseja voi sitten tutkia täältä: Valokuvatorstai
Jälkikirjoitus 2, iltapäivällä:
Arvata saattaa että kun kuvaus oli saatu loppuun, niin eiköhän se aurinko sitten ala paistelemaan ja heittää hurjia varjoja munanleikkuriin. Kiusaa minua.
Yhden setin otin vielä näistä hurjista varjoista, ja siitä yksi kuva vielä ohessa. Sitten en piinaa enää ketään munanleikkureilla:
42 kommenttia:
Tuo munanleikkuriepisodi on kuvaava näille fotohaasteille. En enää hämmästy, kun mitä oudoimpia esineitä ilmaantuu näkyville mitä oudoimpiin paikkoihin kummallisiin aikoihin. Jotenkin ne aina liittyvät rouvan harrastukseen eli hiukan hakien logiikka kyllä löytyy.
Upea postaus!!
Huh, olen aivan mykistynyt! Että munanleikkurista saa näin kauniin. Itse en hallitse kuvausta, mutta ymmärrän kun näen hyvän kuvan. Nyt näin niitä monta.
Itse napsin canonillani (ei järkkäri) usean kymmentä kuvaa Matteus-rose pullosta ja leikin taidevalokuvaajaa..... en ole vielä ladannut kuvia koneelleni:)
Oletpas sinä taitava!
Pidin kovasti, ja minua ainakin saa jatkossa häiriköidä tuollaisilla mahtavilla kuvilla/kuvasarjoilla.
Sinun pitäisi ehkä ottaa yhteys munanleikkurin valmistajaan, ja kysellä vähän sponsorifyrkkaa =).
Hyvälaatuisia kuvia, ennen kaikkea.
Alimmainen on suosikkini, varjo antaa lisäarvoa kuvalle ja esineen muodot ovat hyvin moni-ilmeiset
Nuo tuoli kuvat ovat tosi hienoja ja hyvä esimerkki mitä luovuudella saa aikaan! Ja kiitos mielenkiintoisesta kuvauslinkistä, täytyy tutustua paremmin, vilkaisin jo ja vaikutta mielenkiintoiselta!
Haa ja hihii!
Mukavaa, että lähditte kiikkumaan ja keikkumaan munanleikkurin matkaan!
Uskoisin että kaikille jotka esimerkiksi Valokuvatorstaissa ovat mukana on intohimo ja halu kuvata ja katsoa kuvia.
Ja toivon vilpittömästi että tämä haaste tuo monia vastauksia ja ajatuksia ja vinkkejä, joista on hyötyä toisille kuvaajille. Tyyliin: "Wau, noinkin sen voi ajatella."
Itse olen pitänyt niin Valokuvatorstaita kuin Mustavalkomaanantaita ihanina kohokohtina viikossani. On päässyt itse kokeilemaan ja kuvaamaan - ja nähnyt mitä toiset ovat tehneet. Miten he ovat haasteeseen vastanneet.
Olen aina yhtä yllättynyt ihmisten luomisvoimasta ja kekselisäisyydestä haasteiden suhteen.
Toisaalta, olen hieman sellaisen karkean koulukunnan edustaja, joka toivoisi, että kuvaajat ottaisivat jokaisen haasteen uutena tehtävänä ja mahdollisuutena!
Ei tietenkään ole väärin, että haastekuva haetaan vanhoista varastoista. Mutta on paljon haastavampaa lähteä rakentamaan kuvaa ihan annetun tehtävän pohjalta.
Kaikkia kuvia katson mielelläni, suorastaan ahmin.
Joten toivon, että niin Valokuvatorstaissa kuin Mustavalkomaanantaissa käy jatkossakin paljon väkeä, jotka tuottavat meille muille virkistystä, iloa ja ajattelemista silmälle.
Nyt jysähti. Lainaan sinun keksimääsi sanaa: neromainen prosessi :) Sinä olet taiteilija Tiina.
Marjattah:n kommentin jälkeen laitoin tänne niin riemuisan kommentin, kera pienen laulunpätkän, että perheemme viisain rypisti otsaansa: "Ihan kiva jos haluat antaa itsestäsi tuollaisen kuvan. Mieti vähän."
Puuh. Mietin.
Ehkä munanleikkurilauluni oli yliampuva. Tässä siis hieman sensuroitu versio kommentistani, jonka innoitti Marjattah:n kommentti:
Marjattah - olen niin, etten tiedä mitä, imarreltu, häkeltynyt, innostunut, iloinen kommentistasi.
Kun minun rakkaalla peruskalliolla jysähtää, se tarkoittaa isoa paukkua se.
Minä taisin siis olla tällä kertaa paukku. Ja sinä olet, kuten aina, peruskallioni.
---
Sensuuri iski, ja siksi ei tässä lopussa ole riemuisaa: jyskyti-jallaa-munanleikkuri-rallaa -piisiä.
Todella riemullinen kuvakertomus. En tiennytkään, että munanleikkurista saa noin paljon kansainvälistä designia! Erilaiset tuolit olivat todella hauskoja.
Tämä on kyllä ihan huippututkielma! Hyvä, Tinde!
Upeaa, kerrassaan upeaa prosessin etenemistä. Enpä ole koskeen ennen nähnyt munanleikkuria näin design-tyylisenä kuvattavan. Kuvaa myös tuolia. Tästä ois vaikka mihin! :)
Voi että, ompa taas upea postaus! Munanleikkurista on moneksi! Kaikki kuvat on tosi hienoja ja olet löytänyt munanleikkurin sielun! Eniten tykkään kuitenkin tuosta viimeisestä kuvasta missä varjo on mukana! Niin, ja kiitos haasteesta, tosi hyvä aihe!
Kiitos, Tinde kommentistasi! Helpotti tuo tieto. Naapurin mies oli lumitöissä kanssani siinä kadulla ja rauhoitteli traktorikuskia!
Minäkin olin päättänyt, etten vähään aikaan piinaa teitä iankaikkisilla kommenteillani, koska alan kohta olla kiusallinen häirikkö.
Se vain on nyt pakko sanoa, että tuo rannalla istuva vauvamassunainen on todella upea!
Kiitos kaikki kommentoijat: SusuPetal, Peregrina, tuulentukka, savisuti ja Sirkku. Jos joku jäi väliin, ei ollut kysymys tietoisesta väheksymisestä.
Sirkku - kaikki sinun kommentit, myös ne minua ravistavat, on luettu tarkkaan. Sinun kannustuksesi työntää minua eteenpäin. Sinulla on ollut hienoja ehdotuksia - minä vaaan olen joskus niin saamaton tai pelkuri niihin tarttua.
Hauska tarina ja upeat kuvat niinkin mitäänsanomattomasta kohteesta kuin munaleikkuri ;)
Kiitos tarinasta ja kuvista ja etenkin kuvien selostuksista:)
Hymyilytti, nauratti. Pohdin sitä, kuinka vähän ihminen antaa arvoa arkipäivän asioille, esineille. Kauneus on katsojan silmässä, kunhan muistaa avata silmät :)
Ps: Olisin halunnut lukea munaleikkuri-laulun kokonaisuudessaan...jos se siis oli pidempi kuin tuo :D
Mahtavaa !!!! Sä tiiät niin paljo kuvauksesta ja sulla on hyvä kamera. Ja wau mitä kaikkea arkiesineestä kehkeytyykään. Ja just tuo viim. kuva missä on valoa ja varjoa on hieno, paras !
ps. mä ny haluan kiittää siittä mitä kirjotit Peregrinan kuvasta ja yksityisyydestä sillä mulla on aina niin syyllinen olo ku kuvaan kaupungilla ihmisiä ja tämä tieto mitä kerroit kannustaa mua uusiin kuviin ja vapauttaa !!!!!!
Todellakin hieno idea, munaleikkurista on nähtävästi moneksi ihan wc-istuimesta rantatuoliin ;) Luovaa leikittelyä tosiaan!
Ja tätä sinun prosessiasi oli todella mielenkiintoista lukea, hienoa!
Jopas nyt poistettu kommentti herättää uteliaisuutta. Vähän hämillään on tämä kukka- eikun sulkahattutäti peruskallio-luonnehdinnasta... Kuten huomaat, kallio tärähti kuvasarjastasi ;)
Anu - nyt munanleikkuri loukkaantuu! :)
Pappilan mummo - kiitos itsellesi
Miukuli - munanleikkurilaulu oli vain sellainen onnellinen rallatus. Minä kun arvostan kaikkien kommenteja valtavasti, mutta kun minun taitellinen idoli, jos näin saan sanoa, eli monipuolinen Marjattah sanaa että jysähti, niin silloin lähtee minultakin iloinen ralli.
Poistin sen lähinnä siksi, ettei vaan tule väärinkäsitystä että ivaten olisin rallattanut. Kun rallin sanat olivat niin hupsut.
Nukke, en kyllä oikesti tiedä niin paljoa, ehkä se vaan vaikuttaa siltä.
Mutta tärkeä asia vielä tuntemattomien kuvaukseen: se ei ole kiellettyä. Mutta se miten ja missä esittelet kuvia onkin sitten heti paljon mutkikkaampi ja vaikeampi kysymys.
Esimerkiksi netissä on jatkuvasti kiristynyt ihmisen yksityisyyden suoja. Joten sitten tosiaan malttia siinä mitä kuvia täällä julkisesti näyttää ettei tule ikäviä yllätyksiä.
Elegia - kiitos. Ja jos puhutaan luovista kuvankäsittelyprosesseista, niin sinähän itse olet sen alan asiantuntija ja taitaja!
Kiitoksia postauksesta.Tutustun tässä itse tähän harrastukseen.Molempiin siis (bloggaus, valokuvaus).Olen joskus yrittänytkin moista mutta erittäin huonolla lopputuloksella.Nyt päätin rauhassa etsiä mielenkiintoisia juttuja joita seurailla ja hiljaa rakentaa myös sen oman juttuni.Ehdottoman mukava blogi sinulla.Pitääpä seurata säännöllisesti.
VanhaVesirotta - tervetuloa vaan sekä Blogistaniaan että valokuvaajien sankkaan joukkoon. Voin kertoa että molemmat harrastukset ovat mukavia, mutta tuppaavat vievän sitten mennessään.
Ai niin, piti sanomani, että ehdottomasti pitää sinun aloittaa blogi, jos ei muusta syystä, niin siitä että tuo nimimerkkisi on aivan ihana!
Olen äimistynyt munaleikkuri kuvista.
Tutkiskelin pitkään,hahmot niin selkeät-pitää vain jonkun keksiä- TIINA TEKI SEN !!!
Upeita kuvia ja hyviä neuvoja joka torstai!
Kiitos.
Rummun äiskä - kiitos kiittämisestä.
Ja asiaan liittymättä, anna sille pienelle Nilkille pusu kuonolle kummitädiltä. Eikä Rummu tietenkään mikään Nilkki ole, ihana on!
Sinulla on leikannut! (Muukin kuin munanleikkuri ;)) Loistavaa, aivan mahtava kuvasarja ja selostus.
Taina, hauskasti sanottu! Kiitos.
Huppista vaan, olipa munaleikkuri yllättävän rikas inspislähde. Ei olisi äkkiseltään arvannutkaan.
Kuvasta ja kuvausprosessistasi tuli huippu.
Aivan mehevä!
Voi ihme!! Enpä olisi uskonut, että munanleikkurista on noin moneksi ja vieläpä siitä saa upeita taidekuvia kaupan päälle! Tämä on kyllä ihan älyttömän kekseliäs kuvasetti!
aimarii ja TeeTee - juu ei saa jatkossa aliarvioida munanleikkurin design-voimaa!
Aporpos, TeeTee, sinun panoraamakuva oli hieno ja antoi taas kimmokkeen opetella tuokin taito.
Rouvan harrastus on laadukasta ja tulos upea kuvasarja! Mustavalkoisuudesta pilkistää kevyt pastelli.
Liityn tänne ihailijajoukon perään ilmaisemaan suuren ihastukseni :)
Onpa outoa. Mielestäni kommentoin jo aamupäivällä, mutta ei sitä täällä näy. Mitähän minä kirjoitin: jotain siitä miten hieno kuvaus luovasta prosessista jne. Kun on luovuutta saa taidetta vaikka munanleikkurista. :)
Kiitos kommentistasi, se tuli ns. kreivin aikaan, olin jo laittamassa lisäkuvia - mutta en laitakaan.
kaari3 - kiitos. Itse asiassa ne kaikkein mustavalkoisimmatkin kuvat ovat värikuvia.
mm - mukavaa! Ainahan sitä kiitoksia jaksaa kuunnella.
Tanssiva harmaa pantteri - ei ole tullut muuta kuin tämä viimeinen perille. Kiitos kommentoinnista. Ja hyvä jos kommentistani omaan kuvaasi oli sinulle apua.
Tämä on oikein upea postaus munanleikkurista. =DD
Yksinkertaisesta esineestä saa hienoja otoksia kun sen vaan oivaltaa.
Itse en ole sisäistänyt koko kuvausprosessi- ajatusta, tämäkö nyt on sitä :) Eli löydetään kuvattavasta erilaisia puolia kuten nyt munaleikkurista! Toki kerroit että ikkunapöydällä on kuvattu ja putkena oli 70-200mm ja käsivaralta,osa pripodilla.Mutta miksiköhän en tästäkään oppinut mitään?On se tuo kuvausprosessi nähtävästi vaikea juttu, tosin se toisilla kuten kuvasi osoittaa tuottaa komeita, harkittuja, yllättäviä havaintoja mielikuvitusta käyttäen eli todella komean lopputuloksen!
Tapsu - muistaakseni tehtävänä oli kertoa miten kuva syntyi. Minulla se syntyi etsien sopivaa ideaa millä vastata haasteeseeb: Geometric shapes, kuten alussa kerroin. Ja siihen tarvittiin idea ja ideaan vielä toteutus.
Aiemmassa kuvausprosessissani joka oli linkattu haasteeseenkin kerroin miten syntyi toteutus haasteeseen: Still-life flowers. Siinä kerroin myös ajatuksistani valon käytöstä, telineestä, jonka ideoin kuvausta varten. Pohdin taustaa ja sen häivyttämistä kuvassa. Mietin keintekoista valoa, tein sillä kokeiluja ja lopulta kerroin miten kuva käännettiin mustavalkoiseksi. Siis tässä oli enemmän näitä ns. teknisiä temppuja.
En tiedä mitä sinä odotit eri prosessikuvauksista, ehkä EXIF-tietoja? Tarkempaa selvitystä käytetystä kamerasta, putkista ja muusta tekniikasta?
Ymmärtääkseni prosesesikuvauksen selitystapa oli vapaa. Ja minusta yleisesti ottaen haasteeseen tuli todella paljon mielenkiintoisia kuvauksia siitä, miten joku kuva on syntynyt. Ideoista ja miten niitä on lähdetty toteuttamaan.
Tuli luettua tuo aiempi kuvausprosessilinkki vasta jälkikäteen! Se sisälti juuri sellaista kaipaamaani prosessia jota tarkoitin, kiitos siitä, valokuvauksellisia hetkiä ja kevättä toivottaen. Tapsu
Lähetä kommentti