maanantai 7. maaliskuuta 2011

Lapsuus nyt se ainoa ...

Tämän maanantain # 62. mustavalkohaaste perustuu Samuli Putron kirjoittamaan kappaleeseen Elämä on juhla.


"Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa

Vain puhallus ja pois se on

Saapuu nuoruus levoton

Kuinka joka solulla voi kannatella kipua

Elämä on juhla"






Muita mustavalkoisia kuvia samasta aiheesta voit katsoa: täältä


14 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Tytön tylleröinen ilmapalloineen juhla-asussa,jännittääkö tyttöstä kun ei kovin hymyilytä?

Susianna kirjoitti...

Voi pientä sievää neitiä! Niin hienona pitsisukissaan ja nilkkaremmikengissään, ilme kovin myrtsinä. Kuitenkin kauhean positiivisen oloinen kuva, kuten lapsuuden soisi olevankin. Ehtii sitä siihen nuoruuden levottomuuteen ajallaan. Hieno otos.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti...

Onpa kaunis valokuva! Tyttö on vaipunut syvällisiin ajatuksiin, mitä elämä tuokaan tullessaan.

Tiina Linkama kirjoitti...

Pieni tyttö, minulle tuntematon, on kuvatttu Tartossa Hansapäivien aikaan istumassa Emajoen yli vievällä sillalla.

Kerron lisää tilanteesetaa, mutta myöhemmin, antaa kuvan herättää vapaasti assosiaatioita ja ajatuksia ennen sitä.

Kiitos Katjusha, Susianna ja tanssiva harmaa pantteri kommenteistanne.

SusuPetal kirjoitti...

Pitsipolvisukat!

Lapsuus, minullakin oli tuollaiset sukat. Kevään merkki.

arleena kirjoitti...

Näyttää olevan kevät juhlat meneillään.
Tunnistin paikan, vaikka vain kerran on tullut käytyä Tartossa.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kerronpa hieman kuvan taustaa. Se on otettu heinäkuussa Hansapäivillä Tartossa.

Pieni tyttö istuu sillalla, kauniisti puettuna, ilmapallo kädessään. Mutta tytön silmissä ei paista ilo, eikä heijastu juhla.

Kuvan ulkopuolella toikkaroi tytön isä humalassa, sössöttää ja yrittää puhua tytölle muka mukavia. Tyttö tuijoittaa tiukasti kaukaisuuteen, ettei kuulisi, ettei tietäisi.

Minun kävi tyttöä todella sääli. Lapsuuden loppu oli nimi jonka annoin kuvalle.

Pauliina kirjoitti...

Kyllä on jännä kuva mutta surkea tarina takaa...

Marjattah kirjoitti...

Ilmeikäs kuva, joka sanan kanssa kertoo surullisen tarinan.

Nin kirjoitti...

Voiko parempaa kuvaa olla tähän haasteeseen? Ei!

Tykkään!

Kutuharju kirjoitti...

Aika uskomatonta, eikö tuo ole kuin 70-luvun Suomea :) Tuo ilmapallo on jotenkin tutun näköinen, niitä taitaa tosin olla kaupan vieläkin.

No, voi ei, nyt vasta luin kommentit. Lapsuuden loppu tosiaan, puhallettu pois pullon hengellä. Eipä ollut iloinen kevättunnelma, voi murhetta. Vain pallo nauraa.

Marko Kristola kirjoitti...

Hei,

Kiitos viime viikosta!

www.amadeus.net on palvelu, jonka kautta voi selvitellä lentoja minne vaan. Josko siitä olisi apua matkakuumeeseen :)

-marko

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Marko vinkistä ja kiitos vierailustanne Villa Ottiliassa. Edellispäivän kirjoituksessa jo kautta rantain kehuinkin teidän viehättävää perhettänne, joka on jokaisen majatalonpitäjän unelma.

Elegia kirjoitti...

Joskus voi juhlamekossakin vähän ottaa päähän. Elämä on juhlaa ja juhlissakin voi joskus tulla itku. Kaunis kuva ja jotenkin tykkään kontrastista: lapsen vakava ja tyytymätön ilme ja juhlaiset vaatteet.