tiistai 1. maaliskuuta 2011

Mustavalkeita krysanteemeja

Tässä näitä nyt olisi, mustavalkeita krysanteemeja, joista eilen  keskusteltiin.

Kyse siis vastauksesta mustavalkomaanantain haasteeseen: kukka. Eilen ei luonnonvalo riittänyt kuvaukseen, joten tänään kävin käsiksi tähän krysanteeminoksaan, jonka mies eilen toi ja jota huolimattomasti luonnehdin aneemiseksi.



























Lisää mustavalkoisia kukkia löytyy: täältä.

16 kommenttia:

Tapsu kirjoitti...

Upea!

Sofia Punta kirjoitti...

Hyvin kaunista! :)

Savu kirjoitti...

Hyvä kukkasarjakuva!

Kimmo Linkama kirjoitti...

No niin, arvasinhan minä! Mies raahaa kotiin tylsiä, aneemisia jne. krysanteemeja, ja rouva vääntää niistä hienoja rintakoruja! Loistavaa. (Ehkä nyt saan anteeksi...)

Liisa kirjoitti...

Todella koruiksi kävisivät.

savisuti kirjoitti...

Upeita, näistä on aneemisuus kaukana!

SusuPetal kirjoitti...

Mielenkiintoisia tutkielmia kukista niin tässä kuin tuossa edellisessä postauksessa.
Mustavalkoisuus ei todellakaan tarkoita väritöntä, hajutonta ja mautonta, ei edes kukkien ollessa kyseessä.

Valo leikkii kuvissasi vallattomasti.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista. Ja Kimmolle kiitos että hait tämän kukan, eikä se nyt niin aneeminen ollut.

Jännää että niin Kimmo kuin Liisa huomasivat tuon rintakoru-efektin, jota tavoittelin lähikuvissa. Yritin jonkinlaista tarinaa saada kuvaan mukaan, tai ainakin jotain joka vie kuvan hieman pidemmälle perinteisestä otoksesta kukasta.

SusuPetalille ja muillekin saman asian tiimoilta keskustelleille (niin tässä kuin aiemmassa postauksessa) - olen yhä sitä mieltä että hyvin harvoin kukkakuva muuttuu paremmaksi mustavalkoisena. Vaikka mustavalkoisuus antaakin mielikuvitukselle tilaa täyttää aukkoja, kuten Marjattah totesi aiemman postauksen kommenteissa.

Mustavalkoisten haasteiden kohdalla ehkä kannattaakin itse kunkin valokuvaajan miettiä miksi haluaa esittää valitsemansa kuvan mustavalkoisena. Mielestäni syyksi ei riitä se, että kyse on hyvästä kuvasta, jonka kuvaaja haluaa esittää muillekin. Jos kuva ei selkeästi parane mustavalkoisuudesta.

Nämä nyt ovat tällaisia minun pohdintojani.

Oikeasti, luulen, että kyse on tästä: olen kuvannut kukkia ja katsonut kukkakuvia niin paljon, että olen jotenkin tyhjentynyt aihepiiristä. Hyvin harvoin jaksan nykyisin innostua kukkakuvista, ellei niissä ole muuta sisältöä kuin kauneus.

Vika on tietenkin minun, ei kukkakuvien tai kuvaajien.

Että tällaista pohdintaa.

isopeikko kirjoitti...

Kuin pronssia :)

isopeikko kirjoitti...

Ai niin, vielä tuohon mustavalkokommenttiin kommentti...

Peikko luulee, että mustavalkohaasteen tarkoituksena onkin mietityttää mikä voisi olla se kukka, niin että se ei suoraan olisikaan kukka. Akuankassa on se yksi piäni haisunäätä, jonka nimi on Kukka, se haisunäädän tai mäyrän kuva kävisi siis hyvin vastaukseksi kukkahaasteeseen.

Yhtälailla voi miettiä mitä tahansa sanaa, antaa sen möyhentää ajatusten peräkammareita ja nostaa sieltä oivalluksia pinnalle. Silloin peikosta onkin mukava katsella haastevastauksia ja miettiä mitä kautta kuvaaja on päätynyt ratkaisuunsa.

Ja tämä tietty sen lisäksi, että kuva paranee mustavalkoisuudesta sillä tavoin kuin Tiina sanoi.

Marjattah kirjoitti...

Katselin juuri telkkarista sarjaa 'Muodin huipulle'. Kilpailijoiden tehtävänä oli luoda kevätaiheinen puku kukista ja kankaista. Sinä olet tässä luonut kukista korumaisia taidekuvia. Siis kuvasi eivät esitä kukkia, vaan kukkasi esittävät visioitasi :) Ja kun vielä kuvaat prosessia sanoin, on haastevastauksesi omaa luokkaansa.

Nukke kirjoitti...

Kauniita muotoja, valoa ja varjoja !

Helinä Hukka kirjoitti...

aneemisuus jäi ja hienoja tuli

Elegia kirjoitti...

Upea kuvasarja, ja kuvissa kukka näyttää kuin korulta. Etenkin noissa parissa ekassa kuvassa. Hyvin ikuistettu!

Tiina Linkama kirjoitti...

Heh, kiitos jälleen kaikki ihanat kommentoijat!

Ja iloinen olen siitä että muutkin näkevät kukissa korun!

Oli jälleen kiva tehtävä, lopultakin, vaikka vähän nuristen lähdin tähän mukaan. Sellaiset tehtävät lienevätkin niitä haasteellisimpia.

Isopeikko on oikeassa että ihmisten luova ja usein kekseliäskin paneutuminen haasteisiin on sitä parasta antia kun itse katsoo muiden vastauksia annettuihin haasteisiin.

pappilan mummo kirjoitti...

kuvaaja osaa, jos kerran aneemisia ovat - eivät siltä näytä