lauantai 5. maaliskuuta 2011

Älä tule meille ryyppäämään!

Villa Ottiliassa, kodissamme ja hotellissamme on ollut haipakkaa viime viikot, tai oikeastaan viimeiset pari kuukautta. Mikä tietenkin on vain ja ainoastaan hyvä asia, jos rahavirtoja (vau mikä sana, näkisipä kerran vielä virran!) ajatellaan. Ja yrittäjän pitää niitä tietenkin ajatella.

Monenlaista sakkia, ryhmää, porukkaa, seuruetta ja vierailijaa on tullut ja mennyt oviemme kautta viimeisten kuukausien aikana.

Kuten tänään, jolloin luotamme poistui aivan ihana nelihenkinen perhe Vaasan suunnasta. Joka vietti luonamme viisi päivää tutustuen Otepäähän ja sen ympäristön tarjontaan. He hiihtelivät, retkeilivät ja nauttivat lomastaan. Kuten Otepäällä vaan voi. Pyrimme omalta osaltamme auttamaan heitä parhaalla mahdollisella tavalla saamaan irti kaiken lomastaan. Tarjoten karttoja, ajo-ohjeita, vinkkejä ja vihjeitä siitä minne kannattaa mennä ja mitä tehdä.

Iloiset hyvästelyt tänä aamuna ja isäntäväelle eilen illalla tarjottu illallinen kertoivat, että asiakkaamme olivat vähintään yhtä tyytyväisiä meihin, kuin mitä me olimme ihastuneita heihin.

Tämä oli hyvä stoori. Valitettavasti viime aikoina kaikki stoorit eivät ole olleet yhtä herttaisia.

Viime kuukausina ei vuorovaikutus asiakkaiden ja meidän välillä ole ollut aina näin harmonista ja tyydyttävää. On ollut asiakkaita, joiden perään on pitänyt lähettää jälkilaskua rikotuista huonekaluista. Ja asiakkaita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, että vieraillessaan luonamme he vierailevat myös kodissamme. Jotka juomalla saattavat itsensä sellaiseen fyysiseen ja psyykkiseen tilaan, jolloin kaikki kontrolli on kadonnut.

Seuraavana aamuna on henkilökunnalla - minulla - kumikäsineet tarpeelliset. Ja hermot.

Ei sen näin pitänyt mennä!

En halua juuri nyt ja tässä sen tarkempaan selvitellä näiden, usein alkoholilla rohkaistuneiden sankarien käänteisiä urotöitä. Riittänee, jos sanon, että hetkittäin olen todella, todella väsynyt. Ja jopa mietin, että onko tämä majatalon hoito sitä mitä haluan tehdä loppuelämäni.

Minä rakastan tuottaa elämyksiä asiakkaillemme, palvella heitä, olla heille avuksi. Hyvä palvelu on ollut kunnia-asiamme kaikki nämä kuusi vuotta, jona olemme Villa Ottiliaa pitäneet. Ja siitä olemme myös saaneet paljon kiitosta.

Mutta olen lopen kyllästynyt asiakkaiden yhteen pieneen, mutta sitäkin rasittavampaankin osioon: ryyppääviin ryhmiin. Joiden mielestä palveluun kuuluu että toimimme normaalin työmme ohella lastenvahteina, sairaanhoitajína, poliiseina, taksinkuljettajina ja 24h-vuorossa olevina siivoajina. Jolloin tavaroita hajoaa. Minun kodistani.

Olemme miettineet todella paljon sitä, miten voisimme etukäteen selektoida asiakkaamme. Löytää ne, jotka ihan oikeasti nauttivat lomasta luonamme. Ja miten voisimme ohjata asiakkaat, joiden toiveet unelmalomasta koostuvat rällästämisestä, riehumisesta ja ryyppäämisestä, sellaisiin majataloihin, jotka ovat erikoistuneet tämän tyyppiseen lomailuun. Niitäkin täällä on.

Vaikeaa on ottaa varauksia vastaan tehden kysymyksiä asiakkaiden tulevista tarpeista. Kysyä: aiotteko ryypätä luonamme? Pistää paikat tasaisiksi?

En minä ole mikään tiukkapipo, sen tietää jokainen joka minut tuntee. Mutta, totta puhuakseni, olen lopen lopen kyllästynyt, väsynyt ja haluton hyysäämään ihmistä, joka ei kotona koskaan käyttäytyisi samalla holtittomalla tavalla kuin lomallaan kodissani: juoden, riehuen ja paikkoja rikkoen.

Minun kotini paikkojen!

11 kommenttia:

Maikku kirjoitti...

Tuttua juttua kirjoitit ja siintä pitääkin kirjoittaa, selvittää....Olin koti-ja ulkomailla vuos kymmenet tekemässä töitä Hotelli-ja ravintola alalla. Nyt nautin eläkepäivistä, jotka olen todella ansainnut. Tiesin olevani omalla alalla ja tykkäsin työstäni, näin jälkeenpäin mietin miten oikein jaksoin kaiken...
ps.toivon voimia, muuta asiakkaita ei tarvi aina ymmärtää, ohjeita hekin kaipaavat jos kukaan ei ole koskaa neuvonnut, että kuin kylässä oiken pitäisi olla...höh...;)

Sirkku kirjoitti...

Oletteko harkinneet/olisko se nykyaikana edes vaihtoehto, myydä paikkaa päihteettomänä?

Kauaahan ei tuollaista kukaan jaksa, kun työpaikka ja koti on sama paikka.

Kimmo Linkama kirjoitti...

Näin apumiehenä otanpas kantaa minäkin.

On ero alkoholin nauttimisen ja kännäämisen välillä.

Ihmisen käyttäytyminen useimmiten muuttuu, kun otetaan. Yksi tulee iloiseksi ja ehkä vähän riehakkaaksikin. Toinen muuttuu muhevan myhäileväksi -- elämä on mukavaa.

Kolmas menettää fyysisen kontrollinsa: horjuu ja kaatuilee. Neljäs muuttuu aggressiiviseksi.

Ykkös- ja kakkosihmisten kanssa ei meillä ole mitään ongelmaa. Villa Ottilia on olemassa siksi, että täällä voisi tuntea olonsa kotoisaksi, mukavaksi ja iloiseksi. Meitä ei pipo kiristä; vähän riehakaskaan ilonpito ei häiritse. Kunhan otetaan toiset vieraat huomioon ja muistetaan, että isäntäväki joutuu menemään viimeisenä nukkumaan ja heräämään ensimmäisenä.

Kolmos- ja nelosväki on riski. Itselleen ja muille.

Kun kolmonen kadottaa oman fysiikkansa kontrollin, hänellä on vaarana loukata itsensä tai särkeä tai tahria paikkoja. Kumpikaan ei sovi yhteen etenkään KOTImajoituksen kanssa. Tarjoamme mukavan yösijan, maittavan aamiaisen ja kaiken apumme vierailun monipuolisuuden ja miellyttävyyden lisäämiseksi. Kuten missään muuallakaan, ei siihen kuulu juopuneiden kyydittämistä, haavojen paikkaamista tai talon ja kaluston remontoimista ja desinfioimista.

Aggressiiviseksi muuttuva tai muin tavoin henkisen kontrollinsa kadottava nelonen on turvallisuusriski. Me emme majoita turvallisuusriskejä. Ihmisen pitää tietää rajansa.

Nyt varmaan joku ihmettelee, etteikö vahinkojen korvaaminen riitä.

Ei riitä.

Kun edellisen talontäyden lähdettyä samana tai seuraavana päivänä tulee uusi talontäydellinen, siinä välissä ei ole aikaa tehdä remonttia tai hankkia uutta kalustoa. Emmekä voi sanoa uusille tulijoille, että "anteeksi vaan, mutta nyt ei teille olekaan majoitusta, kun tuli tätä remonttia".

Sanottakoon vielä lopuksi, että 95 prosenttia meillä kävijöistä on ollut ihania ihmisiä, joista joidenkin kanssa on syntynyt jopa pidempiä tuttavuuksia ja yhteydenpitoa. Täysin odottamatonta ja uskomatonta! Kiitos teille, että kävitte -- ja olette todella tervetulleita uudelleen milloin tahansa.

Katjusha kirjoitti...

Voi kurjuus.
Känniääliöt osaavat kyllä aina pilata kaiken!

Samaa vikaa löytyy nuorisostakin, ilman sitä kännäämistä. Omassa työssäni sen vain olen niin usein kokenut, että nuori kun pääsee asumaan 16-vuotiaana pois kotoa, voidaan elää kuin ellun kanat. (Olen nuoriso-ohjaajana opiskelija-asuntolassa)
Sotketaan ja rikotaan paikkoja ja eletään hyvin huoletonta elämää. Viime aikoina on saanut puuttua moniin asioihin, opettaa ja opastaa kädestä pitäen miten kuuluu elää, että sitten osattais joskus olla ihmisiksi tuolla muailmalla.
Mutta näihinkin typeryyksiin syyllistyy vain murto-osa nuorista. Suurimmaksi osaksi ovat ihania ja fiksuja.
Kumpa löytyisi jokin "keino" teidänkin työssä karsia ne pois jotka pilaavat kaiken. Työssäjaksaminen on kuitenkin tärkeää ja kun kyseessä on vielä oma koti.
Tsemppiä!

isopeikko kirjoitti...

Peikko lupaa olla tulemattta :)

Tiina Linkama kirjoitti...

Maikku - olen seurannut telkkarista Matkaoppaat-sarjaa ja miettinyt että kyllä se oppaankin työ on raskasta. (En tiedä olitko opastehtävissä kun sanoit olleesi hotelli- ja ravintola-alalla, tuli vain mieleen).

Sirkku - ei sekään ole oikein mikään vaihtoehto. En tiedä tuliko minun ja Kimmon kommenteista riittävästi ilmi, että ei meillä ole mitään sitä vastaan että ihmiset pitävät hauskaa ja nauttivat silloin myös alkoholia. Kyse on siitä kun kaikki menee överiksi, jota onneksi kuitenkin tapahtuu aika harvoin.

Katjusha - teet arvokasta ja vaikeaa työtä, mistä nostan sinulle hattua ja toivotan jatkamista.

Isopeikko - saa Isopeikko tulla, kuten kaikki muutkin kiinnostuneet Villa Ottiliaan. Kunhan on vain jonkinlaiset pelisäännöt elämässä, niin meillä kuin asiakkaillammekin. Sellaista kunnioitusta puolin ja toisin.

Kersten kirjoitti...

Sanotaan, että tunne itseäsi kuin kotonasi, mutta älä unohda, että olet kylässä - tai jotenkin näin.
Tämä on kyllä typreää, että sen sijaan, että voisi nauttia Otepäästä ja kaikesta, mitä siellä voi tehdä, lähdetään lomalle päällimmäisenä ajatuksena ryyppätä. Jos tämä on tavoite, niin miksi lähteä niin kauas kotoa? Voisihan sitä ryypätä kotonakin, tulisi halvemmaksi kun koko matkustaminen ja vahinkojen korvaaminen jälkeenpäin.

Sirkku kirjoitti...

Niin tarkoitinkin, että ette ole niin kyllästyneet tämän "marginaalijoukon" menoon, että harkitsisitte järeämpiä otteita.
Kun asiakkaat kirjautuvat Teille sisään, sitoutuvatko he allekirjoituksellaan noudattamaan mitään yleisiä talon sääntöjä tms?

Tiina Linkama kirjoitti...

Kersten - olet oikeassa. Onneksi kyse on marginaalisesta ryhmästä.

Sirkku - tuossa on ideaa. Ehkä jopa jonkinlainen huoneentaulu saattaisi tulla kyseeseen.

Toisaalta, on niin masentavaa joutua tukeutumaan Sääntöihin, kun mielestäni jo pelkkä normaali maalaisjärki tai kaupunkilaisjärki pitäisi riittää ihmisille ymmärtää miten käyttäytyä ja miten ei.

SusuPetal kirjoitti...

Jotenkin surullista, että ihmiset juodessaan unohtavat, että sinun on myös minun.
Ei kukaan kotonaan pistä paikkoja uusiksi huvin ja lomailun nimissä.

Sama juttu työpaikoillakin. Vessassa ihmiset heittävät paperipyyhkeen roskiksen ohi lattialle ja jättävät siihen. Tuskin tekevät niin kotona.

Mi casa es su casa. Niin sen pitäisi olla. Kunnioitusta.

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti kirjoitit, Tiina!

Matkailun vaiheilla itsekin työskentelevänä tunnen liian hyvin tuon ongelmaporukan. Vaikka kyllä Ottilian nettisivuista hyvin helposti pitäisi paikan (HYVÄ!) henki nähdä.

Seppo (&Mari)