keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Öiseen aikaan Vilnassa

Matkakertomus jatkuu. Olemme ensimmäisen kokonaisen Liettua-päivän illassa. Päivän vietimme Kaunasissa. Illalla ajelimme Akropolis-kauppakeskuksen ohitse, ees taas tietå kotiin etsien. Ja loppuillan vietimme sitten Vilnassa. Nyt kaupungilla kävellen.

Sinänsä jännää - vaikka omasta mielestämme olimme olleet jo Liettuassa pitkään, varsinainen Vilna oli vielä näkemättä, jos ei lasketa näkymiä autosta. Pilvenpiirtäjiä ja sitä A:lla alkavaa paikkaa eli Argh-Akropolista.

Nyt lähdimme liikkeelle jalkamiehinä.

Ensimmäinen pysähdys on luonnollisestikin Vilnan katedraali, joka sijaitsee kivenheiton päästä asunnostamme. Se on hieno kokonaisuus - Kreikka ja Akropolis (auts, nimi alkaa nyt tosiaan kummitella päässä) ja Parthenonin temppeli tulevat mieleen. Ei niin että meistä kumpikaan olisi koskaan Ateenassa käynyt.

Tässä siis köyhän miehen Ateenaa muutaman kuvan verran:


Arvatenkaan katedraalin kellotapuli ei ole Pisan vino torni, vaan vääristymä tulee objektiivista.


Sekä minulle että Kimmolle tuli mieleen patsaasta Latte. Molemmat siis huokailivat kaipaavasti karvaprinssin perään katsoessaan uskollista vasikkaa apostolin jalkojen juuressa.

Onneton yleissivistys saa meikäläisen vain arvailemaan miksi hahmoilla - apostoleilla (?) on jokaisella vierellään joku eläin, ilmeisesti oma tunnusmerkki tai symboli.


Patsas katedraalin aukion puoleisella sivulla. Jotenkin tästä tulee mieleen korttipakan jokeri.



Haltioitunut apostoli (?)




Ihminen ei elä pelkistä patsaista tai apostoleista. Jatkamme matkaa ja etsimme mukavaa ravintolaa tai kahvilaa jossa lepuuttaa jalkojamme. Jotka ovatkin kieltämättä aika väsyneet - Kaunasissa tuli käveltyä reilut 6 tuntia ja öisessä Vilnassakin tuli kengänpohjia kulutettua tovi.

Ravintola löytyy Raatihuoneen aukiolta, jonka reunamalla seisoo myös Liettuan kaupungintalo.

Rauhallinen mukava ravintola. Ostokset: 2 x lasi viiniä, 2 x lasi olutta, valkosipulileivät: 36,50 litiä eli 10,60 euroa.

Kun massut on tankattu ja jalat levähtäneet jatkamme matkaa. Raatihuoneen aukio on valaistu ja mahtipontinen. Kalliit muotiliikkeet, Versace, Boss etc. reunustavat sitä jokaiselta reunalta.

Kaupungintalo ja näkymää kohti Auringonnousun porttia. Ketä kiinnostaa, katu on: Aušros Vartu gatve.

Nyt alkaa jo maalaishiirien jalkoja painaa, päätämme lähteä takaisin hotellille. Matkan varrelle jää toki kauniisti valaistuja näkymiä, kirkkoja, joiden nimiä emme tiedä. Taloja, joiden merkitys jää meille arvoitukseksi.





Hotellille palatessamme avaamme television, mitä ehkä emme muulloin lomillamme tekisi. Nyt on erikoistapaus. Seuraamme Japanin uutisia hetkisen niin CNN:n kun BBC:n kanavilta. Mietimme mitä tämä kaikki merkitsee maailmalle, meille? Olemme surullisia kuolleiden puolesta. Olemme onnellisia siitä, että olemme turvassa, terveitä ja meillä on toisemme. Käperrymme sohvalle kylki kyljessä. Mietimme, että maailma on ihmeellinen. Hetki sitten oli niin hienoa, ja nyt on niin paha mieli.

Suljemme television ja menemme nukkumaan.


4 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Huomio kiinnittyi kaupungin kauniiseen valaistukseen.

isopeikko kirjoitti...

Siellä on hienoa. Ja peikon miälestä yksi hirmu hyvä jäätelöbaari.

Tiina Linkama kirjoitti...

Sirkku - valaistus onkin jotenkin sadunomainen

Isopeikko - huomaan että olet isojen asioiden äärellä ollut Vilnassa. Samoin me. Joskin meidän jäätelöbaarin osoite oli Tilto 6. Jossa kahtena iltana nautittiin Häegen-Dazs-jäätelöä. Yksi puolen litran pulju maksoi 22 litiä (6,37 euroa), joka on ihan oikeasti hurja hinta puolesta litrasta jäätelöä.

Mutta hyvää oli.

Liettua siis jotenkin saa ihmisen himoamaan jäätelöä!

Kimmo Linkama kirjoitti...

On jo pidempään harmittanut, etten ole tiennyt, miten tuo Häagen-Dazs äännetään oikein.

Etsimään siis. Tuntuu olevan kaksi oikeaa vastausta: joko haagen-das tai heigen-das. Ensimmäinen lienee "se ainoa oikea" tapa, toinen ns. kansan suussa muotoutunut.

Tämä tieto on siis peräisin Wikipediasta. Ja firman omat kotisivut (joilla ääntämyksestä kyllä ei puhuta mitään).

Mielenkiintoista, että firma ja tuotemerkki ovat puolalaista alkuperää, ja kuten olemme tähän mennessä oppineet, puolalaisilla on kohtuullisen merkittävä asema Liettuassa. Lieneekö tämä syynä siihen, että Vilnan marketeista löytyy tätä herkkua enemmän kuin vaikkapa Helsingistä?