Asiaa selvitti kun Kimmo esitteli ostamaansa uutta A le Coqin PILS-olutta:
Purkissa kerrotaan oluessa olevan runsaasti humalaa
Suomen ja viron kieli ovat siitä hassuja sisarkieliä, että jaamme valtavan määrän yhteisiä sanoja, joiden mukana on myös ns. riskisanoja. Eli sama sana, eri merkitys. Aiheesta on kirjoitettu useampikin opus. Ulvi Wiren on kerännyt kirjoihin Hääd pulmapäeva! (Hyvää hääpäivää) ja Huvittavat raamatut (mielenkiintoiset kirjat) useimpia tällaisia riskaabeleja sanoja tai sanontoja. Ohessa: Gummeruksen lehdistötiedote riskisanasanastosta.
Blogissaan Kielten ihmeellinen maailma on myös nimimerkki Kirlah kerännyt yhteen useita riskisanoja ja muodostanut niistä lauseita. Lainaan alle muutaman ja toivon, ettei Kirlah pane pahakseen:
Me elasimme Lõuna-Soomes, aga nüüd kolime Edela-Soome.
Asuimme Etelä-Suomessa, mutta nyt muutamme Lounais-Suomeen.
Ma ei taha hapupiima, ma tahan piima ja viinereid.
En halua piimää, haluan maitoa ja nakkimakkaroita.
Majas oli hallitust, elame nüüd talus.
Talossa oli hometta, asumme nyt maatalossa.
Ma vaatasin kassi, see sai kulli kätte.
Katsoin kissaa, se sai kiinni haukan.
Ja jotta veljeskansat menisivät oikein kunnolla sekaisin, on myös monet naisten nimet Virossa miesten nimiä Suomessa, ja kääntäen. Niinpä esimerkiksi Kai, Janne ja Reima ovat virolaisia naisten nimiä. Ei siis ihme, että virolainen Kersten-ystäväni luuli pitkään, että hyvä ystäväpariskuntani Anna-Leena ja Reima on naispari.
Ehkä huvittavimpia (huvitav on muuten viroksi mielenkiintoinen) väärinkäsityksiä josta olen kuullut, syntyi kun ystävättäreni Helena takavuosina eksyi Haapsalun Kaubanduskeskuksen kosmetiikkaosastolle. Siellä ystävällinen myyjätär kyseli Helenalta, onko hän ajatellut, että alkaisi käyttää kortsukreemiä. Helena oli jotakuinkin häkeltynyt myyjän ehdotuksesta. Myyjätär jatkoi: "Ei niin että Te vielä olisitte siinä iässä, mutta aina on hyvä varautua etukäteen." Jonkin ajan kuluttua vasta Helenalle selvisi että kortsud ovat ryppyjä ja myyjätär oli tarjoamassa Helenalle silmänympärysvoidetta.
Niin, että ei siis ihme että Kimmo eilen päätti ottaa tukevan humalan. Oli kuulemma oikein hyvää.
7 kommenttia:
Herkullista sanaleikkiä, vaikka totta onkin!
Itse aikoinaan töissä tuli hauskoja sattumia tuon kielen kanssa.Suurinosa työntekijöistä kun oli virolaista vuokratyövoimaa.Mutta itse asiaan,ystäväni pisti todella mielenkiintoisen valokuvausvideo-linkin itselleni.Joten tässäpä todella mielenkiintoista katseltavaa näin lauantai illan viihteeksi kuvauksesta.
http://www.dump.com/2011/02/28/night-photography-finding-your-way-in-the-dark-video/
Niinpä, vaikka kuulosta sanat tutulle tarkoitta ne varmaan ihan muuta :)
Ryppyvoide juttu oli hauska...
Muistan kun mieheni meidän tutustumisen alkuaikoina kutsui minua muruks... tiuskin siitä hänelle, et mikä nurmikko mä hänen mielest olen :)
Mieheni ammattikin on liputtaja jos joku eestiläinen sitä kysy...
Niin, niitä sanoja on niin paljon, että mitä enemmän niitä oppii, sitä vähemmän niiden hauskuutta huomaa.
Mutta toi Reiman nimi tosiaan sai mut kerran ihmettelemään. Sanoit varmaan jotain sellaista, että Reima katsoo Anna-Leenaa pitkän yhdessäolon jälkeenkin vastarakantuneen katseella? Silloin mulle alkoi selvitä, että ai niin, ne ei olekaan ystävättäriä.... :)
Ai, että oli kiva lukee noita lauseita, olin jo osan unohtannutkin! Tukeva humala...hih-hii...;)
Hauskoja väärinkäsityksiä.
Kiitos kommentoijille. Totta on että virheiden ja väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri kahden toinen toistaan läheisen kielen välillä.
Kun kielestä tulee osa arkipäivää ei noita hassuuksia edes enää itse huomaa. Ellei sitten tule joku ihan uusi termi kuten vaikka tugeva humalaga vastaan.
Vesirotalle kiitos yövalokuvauslinkistä, katsottu on.
Lähetä kommentti