perjantai 18. maaliskuuta 2011

Paluu kotiin Ristikukkulan kautta

Ja näin olemme vihdoin päätyneet Liettuan ja Latvian matkakertomuksen viimeiseen päivään eli kotiinpaluuseen.

Mutta vielä on ohjelmassa yksi tärkeä matkakohde, ehkä matkan hienoin, eli Šiauliain kaupungin lähellä oleva Ristikukkula.

Ristikukkulasta olen nähnyt paljon kuvia. Silti se omakohtaisesti nähtynä on mykistävän hieno paikka.

Liettuan matkailusivut kertovat kukkulasta ja sen historiasta enemmän, joten en ala tekstiä tänne toistamaan. Vaan pyrin kuvin kertomaan vaikutelmista, jotka tämä kymmenien tuhansien ristien, monet maailman toiselta reunalta tuotuja, tuottaa.



Kukkula sijaitsee maaseudulla, peltojen keskellä, ei oikein missään. Sitä lähestyessä silmä ei pysty ensin hahmottamaan minkälaisesta muodostelmasta on kyse. Vasta lähempänä alkaa selvitä että kukkula koostuu ja on saanut muotonsa tuhansista ja tuhansista erilaisista risteistä.


Kukkulaa lähestyessä alkaa hahmottua sen rakenne. Portaat vievät kulkijan huipulle ja polut kiertävät ristien välissä.


Useissa puuristeissä on pienessä laatassa tietoa sen lahjoittajasta.


Suurten ristien lomassa on tuhansia pieniä ristejä ja rukousnauhoja.


Kukkulan huipulla seisoo puinen Madonna.

Rukousnauhoja ja ristejä, kaiken kokoisia.


Ristien lomassa on myös uskonnollisia puupatsaita, jotkut jo monta sataa vuotta vanhoja.


Ristejä ja kuvia Jeesuksesta ja Mariasta.

Jostain olen kuullut mainittavan että Ristikukkula on pelottava ja aavemainen paikka. Minä en sitä näin kokenut. Eivät nämä ristit minulle symboloi kuolemaa, vaan enemmänkin elämää ja vahvaa uskonelämää. Ristejä on todellakin tuotu paikalle kaikkailta maailmasta, tervehdyksenä tai pyhiinvaellusmatkana.

Eivätkä kaikki ristit ja pyhäinkuvat ole puusta. Myös tällainen herttainen ja hieman naiivi enkelinukke istui kukkulalla, isomman ristin juuressa:


Oma tapansa kunnianosoitukseksi tämäkin, eikä yhtään huono, vaikka niin erilainen.

Ristikukkula oli hieno päätös Liettuan-matkalle. Sieltä jatkoimme rivakasti Latvian rajalle, josta edelleen Riian suuntaan. Riika ohitettiin heittäen. Loppumatka ajeltiin pitkin Via Baltikaa. Viron raja ylitettiin Ainažin kohdalla. Välillä koiranhoitajalle tekstareita lähetellen: "Tulossa ollaan!"

Viimeinen vaan ei vähäisin matkailuelämys koettiin Viron puolella pienellä lumisella oikotiellä Kilingi-Nõmmeen. Äkkiä Linkama painaa jarrua, ja silloin minäkin näen, ensimmäistä kertaa elämässäni, luonnonvaraisen villisian ja sen poikueen, 5 pientä potsia ylittämässä tien. Äkkiä on luontoelämys ohi, sydän pamppailee, on yhtä hieno olo kuin hienoimman ihmisen rakentaman palatsin ääressä, tai hienompikin. Sillä suurin rakentaja ja elämysten antaja on sittenkin Luonto!

Ja näihin aavistuksen mahtipontisiin sanoihin lopetan matkakertomuksen. Toivon että viihdyitte sen parissa.

Kuvia on paljon, mutta lohduttautukaa sillä, että olisi niitä voinut olla paljon enemmänkin. Yritin olla maltillinen, jotta en lukijoita aivan tyystin väsyttäisi kuvakarnevaalilla.

Nyt se on tehty. Niin matka kuin kertomus ja on aika alkaa ajatella ihan muita asioita.

Kiitos jos jaksoitte lukea tämän!

12 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Vaikuttava. Ehdottoman.

Maikku kirjoitti...

Ristikukkula on uskomaton paikka, en ole siellä käynnyt, mutta lukennut ja kuvia nähnyt. Haaveeni on sinne tehdä se elämäni pyhiinvaellus, ristiretkeni! Pitäis kans toimia jotusammin, koska toteutan useinmiten asiat, enkä vain haaveile... Kiitos viellä mainioista ja seikkaperäisestä matkastanne ja eiköhän tämä ollut just se sopiva katkaisu siihen työrutiiniin...;)

Tiina Linkama kirjoitti...

Isopeikko - se on!

Maikku - niinhän meillä kaikilla on paljon sellaisia pitäis ja pitäis -juttuja. Joista jotkut toteutuvat jos ovat toteutuakseen, toiset taas jäävät haaveiksi.

Uskon että matkaamalla esimerkiksi Riian kautta, viipymällä siellä pari yötä ja jatkamalla Riiata Vilnaan juuri Ristikukkulan kautta saa aikaan todella antoisan matkapaketin! Suosittelen!

Maria kirjoitti...

Huh, onpa pysähdyttävä! Ristikukkula ja Vilna yleensäkin pääsi nyt "hyviä, jopa must, matkakohteita" -listaan.
Kiitos Tiina matkakertomuksistasi.Pääsinpähän niiden avulla käymään Vilnassa :)

Katjusha kirjoitti...

Ihan mieletön tuo kukkula, huh huijaa! Todella vaikuttava!

marja p kirjoitti...

Haluan minäkin kiittää hienosta matkakertomuksesta. Vilnassa on todella hienoja rakennuksia, varmaan tulisi niska kipeäksi pelkästä ihailevasta katselemisesta! Vanhat rakennukset ovat NIIN KAUNIITA!! Vaikuttava paikka myös ristikukkula! Tämä oli todella hieno tapa tutustua Liettuaan ja sen nähtävyyksiin. Kiitos Tiina!!

Tiina Linkama kirjoitti...

Vaahtera-Maria, Katjusha ja marja p - hienoa, jos pystyin kuvin ja ehkä hieman kertoenkin välittämään tunnelmia niin Ristikukkulalta kuin Vilnasta.

Kaiken kaikkiaan matka oli antoisa, se varmasti tuli jutuista selväksi.

Mutta kun tein matkakertomusta, kävin läpi 1500 kuvaa, valitsin ja niitä hioin, alkoi jossain vaiheessa itseä hieman puuduttaa koko kuvasavotta.

Kun kuulee, että siitä on ollut iloa muille, häviää tuo puurtamisen maku mielestä, ja on iloinen että ryhtyi hommaan.

Kiitos siis vielä kerran kaikille kommenteista.

Marjattah kirjoitti...

Ihan huikea finaali matkakertomukselle tämä Ristikukkula!

Taina kirjoitti...

Valtavan hienoja kuvia ja tunnelmaa, tuntuu kuin olisi ollut matkalla mukana kun luki tarinasi. Kiitos!

Tiina Linkama kirjoitti...

Marjattah - näin se todellakin olikin!

Taina - kiva että tulit matkalle mukaan. Huomasin juuri että olet myös liittynyt lukijaksi! Tervetuloa! On aina nähdä uusia "kasvoja" tai vaikka sydämiä lukijapalkissa.

Vallaton kirjoitti...

Kiitos Tiina! Ajattelin lukea matkakertomuksen paljon hitaammin, päivän kerrallaan, mutta en malttanut lopettaa. Ei tullut ähkyä ensinkään :)

Maija Mäkelä kirjoitti...

Häkellyttävä. On lahjaa saada katsoa tuo kukkula silmiesi kautta.