Pärjää ja voi. Vaikka olenkin välillä aistivani surumielisyyttä ja melankoliaa pienen hepun sydämessä. On sillä selvästi omaa perhettä välistä ikävä.
Toisaalta, uskon, että mahdollisuus viettää tiivistä aikaa IIIISON lajitoverin kanssa kompensoi paljon koti-ikävää. Pojat ovat niin hulvattoman huvittavia yhdessä. Välillä niin isoja jätkiä ja välillä niin vauveleita. Jälkimmäinen lähinnä jos toinen saa paijuuta ja hellyyttä, vaikka vähäsen. Silloin jää toiselta kaikki muu kesken. Sillä jos toi saa niin sit mulle kans! Meitsistä on kehittynyt aika hyvä kahden käden paijaaja.
Tässä näitä kuvia poikien normaalista arjesta, välillä riehutaan, välillä fiilistellään:
Meno on välistä aika hurjan näköistä, hampaita esitellään.
Lohikäärme ja Pyhä Yrjänä -kuvaelma poikain esittämänä.
Kun meno menee Johtokunnan mielestä liian hurjaksi tulee toruja. Sitten ollaan syyllisen näköisiä.
Latte kirputtaa Rummua ja Rummu hymyilee koko hammaskalustollaan.
Oikeasti me ollaan maailman parhaita kavereita.
Me ihan oikeasti rakastetaan toisiamme. Me vaan ollaan tällaisia karvapoikia. Veljeksiä kuin ilvekset. Vähän hulvattomia.
5 kommenttia:
"Liian vähän koirakuvia!" oli 4v Saaran kommentti, kun pyysin pikkutytöt katsomaan kuvia.
Eli tykättäis katsoa enemmänkin.
Kerro Saaralle, että varmasti kuvia tulee jossain vaiheessa lisää.
Nyt pojat ovat tutilullaa-maassa, joten Saaran täytyy odottaa hetki. :)
oi miten suloisia!!
Oi, kerrassaan ihana tuo viimenen kuva, ei toki muissakaan mitään vikaa ole. Ja olen niin täysin samaa mieltä Saaran kanssa.
Koiraveljet nayttavat parjaavan mainiosti. Taallakin koiria nakee, joskus valitettavasti hakeissa mopojen peralla. Arvaattekos, minne niita viedaan? Parempi ettei vastata.
Taalla nakee paljon pienia ja vahankarvaisia koiria. Ei kuitenkaan yhtaan Laten tai Rummun kaltaista ole tullut vastaan. Uniikki kappaleita molemmat tyynni.
Haleja molemmalle karvapojalle ja niiden hoitajillekin Aasiasta - taalta jostain jossa ei edes aan paalle laitettavia pilkkuja tunneta.
Lähetä kommentti