torstai 16. joulukuuta 2010

189. valokuvatorstain haaste: mielenrauha

Oli selvää, että tähän haasteeseen löytyy kuva / kuvat Nepalin kuvista. Olihan vuonna 2007 tekemämme matka edetessään samalla matka mielenrauhaan: Intian hälinästä Kathmanduun, sieltä vuorille, sieltä Pokharan rauhaan Annapurnan juurelle ja lopulta Chitwanin viidakkoon, missä eläimiä oli enemmän kuin ihmisiä.

Mutta mikä olisi se ykköskuva, jossa kitetytyisi Nepalin ainutlaatuinen rauha?

 Lopulta päädyin tähän: Pokharan Phewa-järven äärellä istuvaan kahteen mieheen:




Vahvana kakkosena on Shivapurin vuorella olevan tiibettiläisluostarin nunna hoitamassa puutarhaansa.


Tuo nunnaluostari oli kaiken kaikkiaan ihmeellinen paikka, korkealla, kuin taivaan katolla. Hiljainen, rauhallinen.

Me kiipesimme Shivapuria ylemmäs etsimään luonnonvaraisia orkideoja ja sitten aloimme laskeutumisen. Luostarille palatessamme olimme jo koko lailla väsyneitä ja vanha nunna kutsui meidät sisään lepäämään. Minä nukahdin hetkeksi matolle, joka oli keskellä pientä luostaria ja jota erilaiset pyhät kuvat ja patsaat reunustivat.  Rauha oli täydellinen.


Suuria temppelialueita kiersimme useampia, niistä emme löytäneet samanlaista mielenrauhaa kuin pienestä tiibettiläisluostarista Shivapurilla. Mutta hienoja patsaita ja kultaisia buddhia näimme useammankin.

Kathmandun Swayambunathin eli apinatemppelin leijonia ja yksi buddhista


Nuoret munkkipojat temppelin portailla


Buddhalaisen maailman yksi tärkeimmistä stupista on apinatemppelialueen suuri stupa Kathmandussa

Mutta mielenrauhan kuvia piti minun etsimäni. Niitä löytyy Pokharasta, joka on lempeä ja rauhallinen kaupunki Phewa-järven rannalla. Maisemat Pokharan ympärillä ovat henkeäsalpaavan kauniita:

Auringonlasku Pokharassa


Phewa-järven rauhaa

Aamunkoi Sarangotin vuorelta nähtynä.

Yksi henkeäsalpaavista hetkistä oli kun Himalajat ensimmäisen kerran levittäytyivät silmien eteen.

Viimeinen tämän sarjan mielenrauhakuvista on Chitwanin luonnonpuistosta, joka on suurimmaksi osaksi viidakkoa. Krokotiilijokea pitkin seilaa yksinäinen venekunta auringon jo laskiessa mailleen. Muuta ei oikeastaan kuulukaan kuin hiljaiset aironvedot tyynellä joella muuten hiljenneessä illassa.


Muita kuvia toisten mielenrauhasta löydät valokuvatorstain sivuilta.

22 kommenttia:

kiirepakolainen kirjoitti...

Nepal, kaunis ja kiinnostava.... ja niin rauhaa henkiviä kuvia.
Itse mato-onginnasta saan mielenrauhaa, siksi jymähdyin takaisin tuohon ensimmäiseen kuvaan!

Reijo kirjoitti...

upeita maisemia.

SusuPetal kirjoitti...

Rauhoittavia kuvia, kauneutta, lempeyttä.

Paras kuva on mielestäni sinusta nukkumassa.

Noora kirjoitti...

Hienoja,rauhallisia kuvia kaikki!

Kissapelakuu kirjoitti...

Hieno rauhoittava haastevastaus.
Jo paikka tuo mielikuvan rauhaisuudesta. Vaan onko rauha vaan näennäistä?

Pieni Lintu kirjoitti...

Upeita maisemia!!!

Tiina Linkama kirjoitti...

kiirepakolainen - onkiminen onkin monelle enemmän mietiskelyä kuin ruuan hankintaa. (Vaikka kuvassa ei ongitakaan; toinen mies lukee ja toinen katsoo järvelle.)

Reijo - kiitos.

SusuPetal, tuo kuva minusta oli se ensimmäinen mielenrauhakuva joka minulle tuli mieleen - sitä tunnelmaa ja rauhaa ja hiljaisuutta luostarissa ei pysty kuvaamaan. Vaan kuvahan ei ole minun ottamani, joten sillä en voinut osallistua haasteeseen.

Noora - kiitos, rauhan olemusta kuvia valitessani mietinkin.

Kissapelakuu - hyvä kysymys! Ja vastaus: rauha Pokharassa, vuorilla ja luostareissa oli todellista ja täydellistä. Mutta totta sekin, että matkamme varrelle mahtui paljon hälinää, melua, järkyttäviäkin näkymiä, joista mielenrauha oli kaukana. Olen kolmen päivän ajan käynyt vanhoja kuvia uudelleen läpi, etsinyt ja löytänytkin kuvia, jotka muutama vuosi sitten jäivät syrjään valinnoissa. Ehkä teen vielä kansion tai postauksen hälinäkuvista.

Pieni Lintu - kiitos!

Mimi kirjoitti...

Hieno kuvakooste!:)

Peregrina kirjoitti...

Aivan mahtavia kuvia nuo vuoristosta otetut.Mahtoi olla upea reissu!

arleena kirjoitti...

Niukkuudessa runsas luonto ja sen kauneus ja rauhallista.
Hyvät kuvat.

kipi kirjoitti...

Hienoja kuvia kaikki ja varmasti aiheeseen sopivia, mutta mielestäni ehdoton ykkönen on ensimmäinen kuva! :)

Sylvia kirjoitti...

Olipa mukava "palata" taas Nepaliin näitä kuvia katsoessani - sainhan nähdä ne jo heti matkalta palattuanne. Upea oli matka ja upeat ovat kuvat ja maisemat, nyt kuin silloin!

Tiina Linkama kirjoitti...

Mimi, Peregrina, Arleena ja Kipi - kiitos kaikille kommenteistanne. On ihan oikeasti hyvä mieli, jos onnistuu tuottamaan jotain, joka tuottaa toisille hyvän mielen.

Sylvia - kiitos mukavasta kommentistasi. Vähän tietenkin olen nolona, ettei minulla ole kantaa matkavalokuvien altttareille mitään uutta - minä kun en vain ole käynyt missään suuremmalti sykähdyttävässä paikassa sitten Nepalin.

Mutta yritän nyt, jokatalvisen kaukokaipuuni riepottelemana jotain uutta vanhoista kuvista.

Ja olen tosi iloinen, jos vanhatkin kuvat jaksavat ilahduttaa.

Inkivääri kirjoitti...

Upeita kuvia upeista paikoista, mielenrauhan tyyssijoilta. Noilla seuduinhan mielenrauha on ihan toisenlaisessa arvossa kuin täällä länsimaissa - eikä ihme, kun elää tuolla mahtavien luonnonvoimien ja kauneuden keskellä.

Lea kirjoitti...

Oih, jospa jonain päivänä pääsisi Nepaliin. Varmaan mahtava matka

Maris kirjoitti...

Hienoja kuvia, mahtavia maisemia! Phewa-järvi sumussa oli suosikkini.

Marjattah kirjoitti...

Kaikki upeat kuvasi henkivät rauhaa. Ensimmäinen osui heti, samoin viimeinen. Ihmisiä suuressa luonnossa , kuin osana sitä,keskittyneenä tehtäväänsä, ilman kiirettä. Maisemiin saa katsoja itse astua sisään etsimään rauhaa kauneudesta.

Ehkä parasta matkassa onkin kuvat:) Kaikenlaista hässäkkää sattuu, väsyttää, janottaa jne...Kuvista se on poissa ja unohtuu, mutta tärkein säilyy. Kuvista voi palauttaa mieleen matkan henkisen tarkoituksen, joka on arvokas vuosienkin jälkeen.

mm kirjoitti...

On oltu. On käyty. Pokharan järven yli soudettiin toiselle rannalle. Olimme siellä ystäväperheen luona kylässä. Todella Kaunista!

Tiina Linkama kirjoitti...

Inkivääri - totta tosiaan että nepalilainen elämäntapa ja maailmankatsomus henkii rauhaa aivan eri tavoin kuin vaikkapa länsimainen. Majeteetilliset maisemat ja varmasti myös buddhalaisuus on osasyynä tähän.

Lea - jos lähdet matkaan, voin Nepalia avosydämin suositella. Totta kai maailmassa on paljon muitakin upeita matkakohteita, minä vain olen käynyt Nepalissa. Mutta ehkä joskus vielä pääsen matkaan jonnekin kauas pois.

Maris - Phewa-järvestä on minulla useita kuvia, veneitä lipumassa auringonlaskussa hiljaisella usvaisella järvellä. Todellista rauhaa!

Marjattah - kiitos eläytyvästä kommentoinnista.

Kuvaaminen antaa matkalle lisäväriä, mutta kyllä se samalla ehkä vie myös keskittymisestä ja eläytymisestä jotain pois.

Katsoin tässä päivänä muutamana Wim Wendersin dokumentin Tokyo-ga, ja ohjaaja sanoo lopuksi, ettei hän muista Tokyosta oikein mitään, hänellä on vain kuvat muistona.

Tiina Linkama kirjoitti...

mm - sinä oletkin matkustanut maailmassa monissa merkittävissä ja ainutlaatuisissa paikoissa.

Hirlii kirjoitti...

Aivan upeita kuvia, ja meditatiivista rauhaa.

aimarii kirjoitti...

Karua ja kaunista. Kaikkialla henkii syvä rauha.
Minun haaveeni on ollut jo vuosikymmenet Nepal!