Nojatuolimatka Nepaliin - osa 6

Harmaiden talvipäivien ratoksi käyn uudelleen läpi vuonna 2007 tekemäämme matkaa Nepaliin. Aiemmat matkapäivät näet peruuttamalla eli klikkaamalla jutun lopussa olevaa vanhempi viesti -linkkiä. Tai valitsemalla vasemmalla olevasta arkistolistasta haluamasi matkapäivän.

---

31.10.2007 Päivä ihanassa Pokharassa

Seuraava päivä on kiireetön ja leppeä, kuten Pokharan kaupunki. Tuntuu kuin olisimme päivä päivältä matkanneet kohti rauhaa. Ensin Delhin kaoottinen kakofonia, jonka rinnalla Kathmandukin tuntui rauhalliselta kaupungilta. Kathmandun hulinaan verrattuna Pokharan järvikaupunki on jo rauhan tyyssija.

Samoin on luonnon ja ilman kanssa. Delhi oli tunkkaisen ja sakean smogin peitossa. Kasvit olivat pölyisiä, nuukahtaneita raatoja, kuivia koppuroita ja kuolleita risuja. Kathmandu oli jo elävämpi. Mutta Pokharassa kaikki vihertää ja kasvaa suurena ja vahvana. Suuret taivaisiin kurottavat banaanipuut, vehreät kainot bambut, saati kaikki upeat kukkivat kasvit, joiden nimeä en tiedä tai tunne, mutta joiden kukintoon voin upottaa nenäni tuoksuja haistellen.


Delhissä – se vähä mitä siitä näimme – kaikki kommunikaatio tapahtui huutaen. Missä kolme miestä ja ongelma kohtasivat, siellä oli myös kovaäänistä pajatusta, riitaa, teräviä konsonantteja ja kovia kurkkuäänteitä.

Nepalissa kaikki on toisin. Ihmiset ovat lempeitä, jopa katukauppiaat ja kerjäläiset, joita täälläkin on jonkun verran, hoitavat työnsä rauhallisen tyynesti. Jos et osta tai jos et anna rahaa, sinut jätetään rauhaan suhteellisen vähällä painostuksella. Ainoan poikkeuksen tekevät tiibettiläiset kiertelevät rihkamakauppiaat, jotka saattavat tarjota tuotteitaan turhan agressiivisesti.

Ravintoloissa ja aivan tavallisissa supermarketeissa palvelu on hyvin kohteliasta. Avuliaisuus on välillä lähes ylitsevuotavaa. Ja kuten kiireen, lian ja luonnon suhteen, Pokhara kirii myös ihmisten ystävällisyydessä kaikkien muiden matkakohteidemme ohi. Hotellimme henkilökunta on, paitsi yllättävän kielitaitoista, myös ylitsevuotavan sydämellistä.

Mutta missä on Himalajan vuorijono, joka kaikissa Pokhara-postikorteissa siintää Phewan taustana? Sitä ihmettelen aamulla paikallisessa katukahvilassa. Tarjoilija ottaa minua kädestä ja kiikuttaa portaita ylös, seuraavalle tasanteelle, katso tuolla, sumun keskellä näkyy ihan pieni pala valkeaa, siellä ne ovat. Mutta tänään on huono päivä, liikaa utua, hän pahoittelee

Juomme kahvia, kirjoittelemme toista satsia postikortteja – olemme päättäneet olla kunnon turisteja – kun tarjoilija kiihtyneenä tulee taas luokseni, viittoo mukaansa, tule, tule, nyt näkyy Fishtail eli kalanpyrstön muotoinen vuorenhuippu. Ja siellä se on, usvan takana, hetken, ennen kuin jälleen peittyy pilviverhoon. Olen aavistuksen pettynyt, olin kuvitellut näkeväni päivät pääksytysten valkeita vuorenhuippuja.

Tarjoilija on muutenkin perin avulias. Jos haluamme, voi hän ruokatunnilla viedä meidät autolla Devin putouksille tai järjestää seuraavaksi aamuksi trekking-oppaan Sarangkotin huipulle. Kuten opaskirjatkin olivat neuvoneet, tarjoilija kertoo, että aamuauringon nousu pitää nähdä Sarangkotin vuoren huipulta. Näky jossa aurinko hetkeksi värjää Himalajat vaaleanpunaiseksi on ikimuistionen. Kiitämme häntä, mutta kerromme että olemme jo sopineet oman hotellimme kanssa oppaasta, joka lähtee aamulla kanssamme vuorelle.

Päivällä pakenemme kuumuutta järvelle, vuokraamme veneen, jolla menemme katsomaan World Peace Pagodia pienelle saarelle. Syömme lounaan intialaisessa rantaravintolassa, nautimme kiireettömyydestä ja rauhasta. Tähän asti on matkamme ollutkin jatkuvaa liikettä, nyt kiireettömyys tuntuu suorastaan ylelliseltä.

Phewa on Nepalin toiseksi suurin järvi. Pokaran nettisivuilla todetaan ettei se ole mitenkään erityisen syvä, vaivaiset 45 metriä. Nauramme sitä miten eri tavoin nepalilainen ja suomalainen ajattelevat korkeuseroja ja mittoja.

 

Maailmanrauhan pagodi sijaitsee pienellä saarella Phewa-järvellä.

Kimmo perinteisessä turistikuvassa Maailmanrauhan saarella.

Maailmanrauhan pagodi ei ole järin suuri eikä vaikuttava

Vietämme pienen tovin hotellihuoneemme parvekkeella katsoen miten ilta laskeutuu vuorille ja Phewa-järvelle. Menemme aikaisin nukkumaan, sillä aamulla on herätys kello 04.30 ja lähtö Sarangkotiin katsomaan auringonnousua Himalajalla on ohjelmassa kello 05.00. - Ainoa huolemme on se, onko aamulla usvaa samalla tavoin kuin tänä aamuna - siinä tapauksessa on turha lähteä matkaan.

Iltanäkymää hotellihuoneemme parvekkeelta