Kovaa peliä Otepäällä - ja Tukholmassa

Otepään pieni kaupunki vaikuttaa useimmiten rauhan tyyssijalta. Ja kyllähän se sitä onkin, jos verrataan menoa muualla maailman metropoleissa. Toki Otepäällekin mahtuu oma osansa juonittelua ja sumplimista ja hämärähommia, mutta ne rikokset tehdään useimmiten neljän seinän sisällä ja paperilla. Raha ja tavara vaihtavat omistajaa tiskin alta, käsi pesee kättä, kuten täällä sanotaan.

Otepäällä harvemmin kuitenkaan kuulee poliisiauton ujellusta - tarkemmin ajateltuna - en ole kuullut sitä koskaan. Mutta tänään näytti kaupungilla olevan tavallisesta poikkeavaa actionia.

Kirjeenvaihtajamme Kimmo kertoo parturikeikastaan: "Tultuani ulos parturista oli SEB-pankin edessä varsinainen härdelli. Poliisiautoja oli paikalla useampia ja pankin edustalla hääri kiireisinä ja hyvin tuiman näköisinä useita poliiseja. Paikalla oli myös tunnukseton musta maasturi, samanlainen joka seuraa presidenttiä tämän maaseutumatkoilla. Lisäksi paikalla oli turvafirman panssaroitu auto. Ja taivaalla surrasi rajavartioston helikopteri hyvin matalalla kiertäen ympyrää, ikäänkuin etsien jotain."

Mitä tapahtui, sitäpä me emme vielä tiedä. Oletuksia on pari: joko pankki ryöstettiin, mikä olisi aika ennenkuulumatonta Otepäällä. Tai sitten pankkiin tuotiin jo etukäteen sen rahavaranto euroissa, tulevaa siirtymää valtakunnan valuutassa ennakoiden.

Tässä tämä jymyuutinen kokonaisuudessaan oli. Vähän tynkä. Myönnetään.

Mutta siirrytään aiheessa otsikon toiseen kaupunkiin, Tukholmaan, jossa meno on ollut huomattavasti kovempaa.

Kuten tunnettua on, tehtiin Tukholmassa itsemurhapommi-isku. Joka oli suuren luokan uutinen. Ja joka herättää monenlaisia ajatuksia, epävarmuutta, kysymyksiä, suuttumusta ja vihaa niin yksilötasolla kuin valtioiden johtoportaissa.

Miksi? Ja mitä sitten? Ja mitä tästä pitäisi osata ajatella tulevaisuuden suhteen?

Pommi räjähti ruotsalaisen kansankodin ytimessä, mutta yhtä lailla se olisi voinut räjähtää missä tahansa Skandinaviassa tai Suomessa, arvioidaan lehdissä. Presidenttimme Tarja Halonen toteaa: "Ei ole kysymys siitä voiko tällaista tapahtua Suomessa. On kyse siitä milloin tällainen tapahtuu Suomessa." (Lainaus ei ole sanasta sanaan, mutta ajatus oli ymmärtääkseni tämä.)

Tiedotusvälineet vatvovat uutista, etsivät taustoja pommittajasta. Pohtivat syitä. Kolumnistit ja analyytikot antavat omia arvioitaan maahanmuutosta, islamin leviämisestä länsimaissa, äärifundamentalisteista, al Qaidasta.

Minäkin puutun aiheeseen, mutta hieman eri kantilta.

Minun häkeltymiseni ja hämmästykseni ja suuttumukseni kohdistuu lehdistöön ja sen vastuuseen. Ja olen ihan oikeasti hyyyyyvin vihainen.

Lehdistön vastuu

Itsemurhapommittaja, jonka nimeä en viitsi mainita, ihan kiusallanikaan, haki teollaan julkisuutta asialleen. Toki hänen päämääränään oli aiheuttaa myös massiivista tuhoa. Se onneksi ei onnistunut. Mutta yhtä lailla hän halusi saada äänensä kuuluville, kutsua muita uskonveljiään sotaan, jota hän ja hänen kaltaisesti ajattelevat käyvät mielestään länsimaita vastaan. Ja hän halusi lähettää kutsun kovalla äänellä ja näyttävästi.

Pommittaja toimitti niin ruotsinkielisen kuin arabiankielisen taisteluhuudon mm. tietotoimisto TT:lle (Tidningarnas Telegrambyrå - Skandinavian suurin uutistoimisto). Joka julkaisi ja levitti sitä kaikkialle maailmaan. Sanasta sanaan.

Täytyy sanoa, että mies osasi islamistisen mahtipontisen retoriikan. Kirjeessä kutsutaan uskonveljiä sotaan paikoitellen suorastaan runollisesti. Kirjeessä jaksetaan muistaa vaimoa ja lapsia ja suukkojakin lähetellään. Muistutetaan velvollisuudesta, kannustetaan ja kiitellään etukäteen tulevia taistelijoita.

Ja, toistan, TT julkaisi sen sanasta sanaan. Suomen lehdet ovat käännättäneet kirjeen ja se on luettavissa nyt likimain jokaisen suomalaisen lehden nettisivuilta. Näin ovat tehneet ilmeisesti lehdet kaikkialla maailmassa.

Taitaa mennä viesti perille!

Olen todella vihainen. Eikö lehdistöllä ole mitään vastuuta? Jossain kulkee raja siitä mitä voi julkaista ja mitä ei! Tämä pateettinen kirje on suorasanaista kiihotusta toisia kansanryhmiä vastaan, joka ainakin Suomessa on rikos. Olkoonkin että kansanryhmä, jota vastaan kirje on suunnattu, edustaa enemmistöä. Kirje on selkeäsanainen kannustus viharikoksiin. Olkoonkin, että viha on jälleen suunnattu enemmistöä vastaan.

Eikö yhdelläkään toimittajalla, toimituspäälliköllä, päätoimittajasta puhumattakaan, ole kilissyt mikään kello päässä kun tämä kiihkokirjoitus julkaistiin?!!! Edes pieni tiuku?!!!

Olen iloinen siitä, että pommimiehen yrittämästä attentaatista ei seurannut muuta kuin tunaroivan terroristin kuolema. 

Mutta olen yhtä lailla järkyttynyt siitä, että miehen toinen, luultavasti tärkeämpi missio meni läpi näin näyttävästi: julistaa pyhää sotaa kautta länsimaisen tiedotusvälineistön.

Hävetkää lehdistö!  Teitä on taas viety kuin pukkia suurista sarvistaan!