---
5.11.2007 Paluu Kathmanduun ja sivistyksen pariin
Kimmolla on metkut mielessään
Aamulla Kimmo on kuin uusi mies, vatsatauti on hellittänyt ja elämänilo palannut. Mies tekee jatkuvasti naljaa eli vitsailee niin osuvasti kustannuksellani, että jossain vaiheessa totean, että otapas taas hörppy vesijohtovettä, niin loppuu tuo turha ilakointi. Todellisuudessa olen iloinen että mies on jälleen hyvässä kunnossa, entinen ponteva ja vitsikäs itsensä.
Viidakkokylää aamuhämärissä
Pieni viidakkomökkimme
Veneet odottavat
Keräämme tavaramme ja nousemme viimeisen kerran kiikkerään paattiin ja palaamme joen yli Bharatpurin kaupunkiin, josta jatkamme matkaa lentokoneella Kathmanduun. Lentoyhtiömme on Yeti Airlines. Muut vaihtoehdot olisivat olleet Buddha Air ja Cosmic Air. Tässä vaiheessa lentoyhtiöiden nimet eivät tunnu oudoilta, kuulostavat aivan normaaleilta luotettavilta lentoyhtiöiltä. Olemme siis akklimatisoituneet eli alkaneet tottua paikalliseen elämänmenoon.
Pienkoneemme lentäjät
Pienkoneemme ikkunasta kuvaamme jälleen ylhäältä käsin Nepalin iankaikkiseen jatkuvia vuorijonoja; Himalajaa, valitettavasti, emme tällä lennolla näe. Pakaasit tulevat eri koneella, mutta sekään ei meitä suuremmin huoleta, kyllä lopulta kaikki sujuu kuten pitääkin, välillä pitää vain odotella.
Kathmandu lähenee
Vuntsi-kuskimme saapuu meitä lentokentälle vastaan, ja parin päivän jälkeen jälleennäkeminen on lämmin. Vuntsista on tullut uskollinen, joskin kielitaidoton ystävämme, jonka osaamiseen ja kykyihin uskomme ja jonka kydyissä tunnemme itsemme turvallisiksi.
Kathmandun katunäkymää
Olemme jälleen Kathmandussa, sivistyksen piirissä, missä norsujen törähtelyn sijasta tööttäävät kadulla sadat autot, mopot ja polkupyörät. Vuntsi vie meidät takaisin Vaishali-hotelliin, mahonki- ja messinkipintojen kimmellykseen.
Ero viidakkoon on huikea. Tuntuu kuin olisi tullut kotiin viidakon jälkeen, turvalliseen, mutta kieltämättä värittömään kotiin. Vettä! Lämmintä vettä! Kylpyhuone, jonka seiniltä ei tarvitse välkkyvän taskulampun valossa etsiä hämähäkkejä. Sivistykselläkin on puolensa.
Illalla kävimme porukalla syömässä pienessä puutarharavintolassa, sitten lyhykäisesti Thamelin turistimyymälöiden tarjontaan tutustumista – autan Urvea ja Peeteriä akvamariiniostoksissa, jotain hyötyä nuoruuden työpestistä korufirmassakin - ja sitten nukkumaan. Viidakko vaatii veronsa. Nyt nukuttaa isosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti