Silti joulu sai tulla ja tulihan se.
Aaton ateria koostui vain kaloista, pienistä määristä silliä ja lohta. Eksoottisempaa puolta edustivat marinoidut nahkiaiset, lohenmäti ja simpukat. Juomina pullo hyvää viiniä minulle ja muutama pullo hieman harvinaisempia oluita Kimmolle. Ja jälkiruokana suklaakonvehteja. Sellainen mutkaton juhlamenu.
Myöskään kuusta, ei edes aimepien vuosien kaltaista pöytäkuusta, meillä ei tänä vuonna ollut. Kuusen sijasta oli pöydällä suuri malja täynnä joulupalloja, joista kynttilänvalo kauniisti heijasteli. Kimmo naureskelikin, että vaikka kuusta ei olekaan, nostetaan kuusenkoristeet perinteiselle paikalleen.
Maisemat, valkeat hanget, loivat nekin omalta osaltaan rauhallista ja levollista joulutunnelmaa. Lunta satoi koko päivän. Iltaa kohden kevyt tuiskutus muuttui kovemmaksi ja yltyi yön aikana. Nyt lunta on taas ennätysmäärät ja hyvä että saamme ovet auki koirien pihalle mennä. Koirat eivät pane pahakseen, emmekä mekään. Meillä ei ole syytä lähteä minnekään, joten ei haittaa vaikka hetkeksi hautautuisimme lumen keskelle.
12 kommenttia:
Jouluherkkuja sulatellessa kommentoin minäkin tänne.
Aattona tosiaan tuiskutti lunta vähintään riittävästi. Koiria iltakävelylle viedessäni varrelliset talvikengät täyttyivät lumesta jo pihalla, ja kotitiellämme oli paikoin lunta puolisääreen. Tarvo siinä sitten täydellä mahalla kahden lumesta riemastuneen sinkoilijan kanssa. Rummukaisesta näkyivät välillä vain korvat ja häntä.
Tämänkertainen lumimyräkkä on koetellut etenkin Etelä-Viroa. Tämän päivän Postimees-lehti kertoo, että varsinkin Tartossa on lunta tullut todella runsaasti. Kaupungilla on ollut 37 auraa ja traktoria lähes ympäri vuorokauden liikkeellä, mutta silti pikkukadut ovat ummessa. Ülenurmella, Tartosta pätkän matkaa Otepäälle päin, olivat autot juuttuneet lumeen niin, että pelastuslaitos sai ihmiset evakuoiduiksi autoista, mutta autoja ei ollut enää mahdollista hinata mihinkään.
Ei siis ihme, että Tarton puhtaanapitolaitos pyytää uutisen mukaan "varaamaan liikkumiseen runsaasti aikaa ja nauttimaan joulusta".
Meilläkin on tänään ohjelmassa joulukolausta. Tovin voi kestää.
Kauhulla odotamme tuon lumimyräkän tuloa Lahden ylitse Vantaalle...
Oikein hyvää Joulua sinne myös blogin kautta! Meillä joulunvietto työkiireiden puristuksessa jää tähän joulupäivään klo12-17.
Seppo&Mari
Sepolla ja Marilla on siis perin kompakti joulu! Sen viettoon toivotan iloa ja hyvää mieltä ja rauhaa - vaikka sen pitäisikin sitten ajottua ajalle 12-17.
Kerroin silloin vajaa kuukausi sitten, että ollaan menetetty Siiri.
Nyt voin kertoa, että se lähti 23.11. aamulla varhain ulos. Myöhemmin alkoi se eka kamala lumipyry, ja heti perään kovat pakkaset. Monta päivää isäntä kulki ja hiihteli tuossa ympäristossä, mutta kissasta ei jälkeäkään. Ketun jäljet olivat usein tuossa talon takana olevassa metsässä, ja jo parin päivän kuluttua olimme varmoja, että Siiri on sen mahassa.
Surtiin kissaa kuolleena, ja isäntä yritti jopa loukuttaa kettua. Ja toisten kissojen ulkoillessa isäntä vahti niitä tarkasti. Eihän ne nyt kyllä minnekään edes lähde pihasta, kun lunta on puoli metriä ja kovat pakkaset.
Riitu ensimmäisenä meni nukkumaan Siirin vakipaikalle sohvalle, ja kohta Röllikin nukkui välillä Siirin "pesässä". Ajateltiin, että nekin vaistoavat Siirin olevan mennyttä.
Vaan tänä aamuna saatiin ihan uskomaton joululahja. Siiri käveli ovesta sisään. Laihtunut kovasti, ja turkki vähän hilseilee, mutta muuten ihan entisellään, ei mitään vammoja eikä edes paleltumia. Syö kuin hepo, ja koko ajan jonkun pitäisi olla silittämässä. Ja kulkee ympäriinsä tarkastamassa paikkoja.
Ihanaa!
Emo - Ihanaa! Uskomattoman ihanaa!
Mikä riemu ja ilo onkaan teillä nyt! Olen niin iloinen puolestanne!!!
Voi kun aina voisi käydä näin - menetetyt rakkaat ja ystävät palaisivat, yllättäen. Juuri kun luulit heidät menettäneesi.
Harvinaisen mutkaton oli joulunaika suomalaisena myös täällä kuumalla itämaalla. Koko maassa ei joulua oikeastan vietetä, paitsi sitä kaupallista ja maan katolisen vähemmistön viettämää juhlaa messuineen.
Selviydyttyämme 38 -asteisen mineraalivesialtaan tarjoaman joulusaunan rentoudesta, lähdimme aattoaterialle. Se oli paikallisten suosimassa kansanravintolassa Etelä-Kiinan meren rannalla nautittu, yksinkertainen, mutta niin täyteläisen maitava merenantimien hot pot sekä lisukkeena valkosipulilla terästetty morning glory -salaatti ja riisiä.
Tarjoilijat kehittivät pöytämme keskelle hallitun nuotion, jonka päälle tuotiin kiehuva pata täynnä äyriäisiä ja kaloja maustetussa liemessä sekä erikseen suuri lautasellinen kasviksia ja yrttejä. Niitä heiteltiin pikkuhiljaa pataan kypsymään ja avot kuinka hyvälle se kaikki maistuikaan. Vatsame olivat ennen pitkää täyteläisen pullollaan, vaan jouluähkystä ei ollut tietoakaan.
Oiva elämys.
Vaan kyllä me kaiholla muistelimme samana iltana edellisjoulua Villa Ottiliassa, kun pöllähdimme vastaavalta reissultamme suoraan kauniiseen ja loistavaan joulupöytään herkkuineen juomineen kaikkineen. Kyllä kelpasi. Ja olimme helpottuneita, kun Rummkainen tunsi meidät vielä pitkän poissaolomme jälkeen.
Terveisiä täältä jostain!
Eksoottinen oli idänkulkijoiden jouluateria, taatusti hyvää!
Mekin muistelimme joulupöydässä sitä miten saimme viime jouluaattona kaksi idän tonttua vieraiksemme. Mukavaa oli teidän kanssanne joulua viettää. Tervetuloa toistekin!
Rummukainen odottaa paluutanne täällä, eikä takuuvarmasti ole teitä unohtanut. Sen mielestä alppiloma on ihan jees, mutta voisi jo loppuakin.
Tartossa ollaan käyty muutamina päivinä ja ulkoilutettu poikaa siellä. Ajettu Tigutornin ohitse ja mietitty että kun se katsoo ikkunasta se varmasti tunnistaa paikat. Vaikkei mitään sanokaan.
Joko koko "Elmeri" tuli haudatuksi täysiin jouluvatsoihinne? Vähän ähkyä on täällä Karkkila-Nuppulinna-akselillakin vaikkakin kaikki karkit on jätetty tänä vuonna syömättä ainakin minun kohdallani! Lähdin laittamaan kommenttia ihan siitä syystä, että tämän joulunajan hienoimpia kokemuksia oli se, että sain tutustua Rummukaiseen, tuon iki-ihanan otuksen ollessa mukananne Suomen käynnillänne. Hieno Koira on Lattekin ja oli hauska katsoa ison ja pienen sopuisaa yhteiseloa!
Marja P - Elmeri on vielä, no jos ei voimissaan, ja kukapa olisi 7 tunnin uunissa istumisen jälkeen, niin ainakin vielä olemassa. Tänään on tarkoitus viritellä laatikot ja tilpehöörit ja sinun tekemä rosolli pöytään ja aloittaa kunnon kinkkukarnevaali.
Hauska lukea ihmisten joulukokemuksista! Etenkin Emon perheessä on varmaan ollut ikimuistoisen onnellista.
Lisää lumitiedotusta: Tuossa alussa uumoilin, että lumen siirtely jonnekin muualle voi kotvan kestää, ja kyllä siihen yli kolme tuntia sai kulumaankin.
Onneksi illalla kävi kunnan aura lykkäämässä meille tien auki ja tuli puolivahingossa putsanneeksi osan parkkipaikastammekin. Tänään sitten tapaninajelun sijasta oli ohjelmassa tapaninlumenluonti, kun kaivoin loputkin parkkipaikasta esiin. Myös sen osan, johon traktori oli tuupannut lumet tieltä. Hiki tuli.
Että veden siirtäminen voi ollakin niin työlästä...
Joululahjat olivat varsin mieluisia. Nameja (lurps), lämpöiset villasukat (kiitos, Outi), kulttuuria elävinä kuvina (kiitos, elokuvaopiskelijavaimo) ja yhteisesti saamamme kolmiulotteinen Notre Dame -palapeli (kiitos, Jaana, tuon kanssa saa kyllä hetken kulumaan).
Aattona syötiin vain alkupalat, mutta täyteen tultiin. Elmeri ja höysteet ovat vuorossa tänään. Itse asiassa taidankin ruveta sommittelemaan laatikoita uuniin.
Lähetä kommentti