Kävimme Tartossa elokuvissa.
Ennen itse elokuvaan menemistä pieni tietoisku: Tartossa on mahdollisuus nähdä leffoja kolmessa eri paikassa, mikä on kaksi enemmän kuin runsas vuosi sitten.
Ensinnä on vanha tuttu Ekraan-elokuvateatteri Riia tn:n alussa. Vuodesta 1964 toiminut Ekraan pyörittää yleensä samanaikaisesti kolmea leffaa.
Ekraanin rinnalle on Tasku-kauppakeskukseen avattu uusi elokuvateatterikompleksi: Cinamon, joka kuuluu liettulaiseen elokuvateatteriketjuun. Cinamon pyörittää samanaikaisesti viittä elokuvaa ja kehuu omaavansa Baltian parhaan tekniikan, kuten mm. tärisevät tuolit. Hinnat ovat myös suht korkeat vaihdellen 55 kruunusta 95 kruunuun riippuen päivästä ja kellonajasta.
Kolmannen mahdollisuuden nähdä elokuvia tarjoaa Athena-kulttuurikeskus, joka esittää ns. taide-elokuvia, eli indie-elokuvia tai muuten harvemmin nähtyjä filkkoja. Huhtikuun alkupuolella pyörii Athenassa 3. JAFF-filmifestivaali, eli japanilaisiin animaatioelokuviin keskittynyt tapahtuma. Liput 40/60 kruunua.
Me lähdimme Ekraaniin, joka kilpailun kiristyessä on laskenut lippujen hintoja. Kello 17.00 näytöksessä tiketit kustansivat 30 kruunua per nuppi (1,90 euroa). Sitä myöhäisempiin esityksiin piletit maksavat 50 kruunua.
Lähdimme katsomaan John Groganin kirjaan perustuvaa Marley ja minä –elokuvaa, jota tähdittävät Owen Wilson, Jennifer Aniston ja erimääräinen luku labradorinnoutajia, jotka esittävät nimihahmoa Marleyta tämän eri ikävaiheissa.
Olen lukenut kirjan, josta pidin aivan valtavasti. Kirjan suomenkielinen alaotsikko on: Elämää maailman kauheimman koiran kanssa. Se antoi lohtua.
Tarinahan sinällään on täysin epäuskottava ja mahdoton. Eihän näin voi tosielämässä käydä?
Hyvää tarkoittava ja hömelö pariskunta hankkii pienen pentukoiran, joka on pesueen rohkein ja suurin, tai ainakin kovapäisin. He aloittavat elämän uuden koiran kanssa uskoen sen olevan ruusuilla tanssimista ja helppoa kuin letkajenkka.
Koira kasvaa
ja kasvaa
Ja siitä tulee laamavasikan kokoinen hunsvotti, joka sekoittaa koko perheen elämän.
Koiran elämä seuraa perheen elämänkaarta, Marley on osa Groganien maailmaa, sen liikkuvaisin ja energisin osa. Vasta koiran menettäessään isäntä täydellisesti ymmärtää, että eihän Marley maailman kauhein koira ollut laisinkaan. Vaan maailman hienoin.
Kuten sanottu, eihän tällaista voi tosielämässä tapahtua? Miksi siis tarina tuntui silti niin tutulta?
Elokuvasta lyhykäisesti: oli se ihan katsottava, mutta jos saisin antaa ohjaajalle vinkin: jatkossa enemmän Marleyta ja vähemmän Wilsonia ja Anistonia. Kiitos.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Elokuva ammentaa menneestä, olemassa olevasta tai sitten tulevasta. Todesta ja fiktiosta. The Big L on tätä päivää ja eikö kuitenkin ole aika mukavaa, että on kuvioissa mukana. Olit valinnut kuvat sillä tavalla, että tiedän sydämesi sykkivän lämmöllä.
Aikaisempiin kirjoituksiin viitaten. Olen todella kade, että olet jaksanut rakentaa kokonaisen taimikasvattamon. Ikinä en ole onnistunut noissa hommissa, mutta voihan se olla, että noissa puitteissa kaikki menee kuten on suunniteltukin:)
Itse kaivoin parvekkeen suurimpaan ruukkuun gladioluksen ja jotain toisia sipuleita. Pitäiskö/saisko niitä kastella. Ajattelin, että jos ne ois pihalla, niin sulava lumi ja sateet kastelisi maata. Niin että kai niitä saa kastella. Ei kai kuivassa mikään kasva? Paitsi ehkä joku ilmasta vettäimevä kaktus.
Terassikalusteet näyttää erihienoilta. Innovaatiotunnustus keskijälle ja perinteen eteenpäin viejälle ovat paikallaan.
Ole maltillinen sen kastelun kanssa ettei mukula mätäne. Mieluummin vähemmän kuin liikaa, on minun ohjeeni. Ja ehkä altakastelu olisi parempi kuin yltä.
Ja gladiolusten luonnollisessa kasvupaikassa ei ole lunta eikä ymmärtääkseni mitään monsuunejakaan, joten lumi/vesi-allegoria ei natsaa.
Luulisin. Viisaammat voivat sitten korjata minua jos pieleen meni.
Laamavasikat ovat suloisia, mutta eivät kovin pieniä suloisia...
Hmm - no voihan se olla, että ne olikin jotain muita sipuleita.
Huomenna ajattelin ostaa vähän multaa ja kylvää sekä hajuhernekset että kelloköynnökset partsin laatikoihin. Partsihan on lasitettu, joten ei siellä mikään enää jäihinkään vedä. Kait?
Lähetä kommentti