keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Häkkyrä - jälkijättöisiä terveisiä pajukursseille

Oh jee, tämähän on juuri niin tätä. Minua.

Monet uudet asiat voisi tehdä toisinkin, etukäteen niihin tutustuen, harkiten tai suorastaan opetellen.

Mutta en minä… ei, elämä on lyhyt ja inspiraatio vielä lyhyempi. Minä saan mielestäni nerokkaan idean ja hetimmiten kuvittelen toteuttavani sen vailla mitään etukäteistietoa tai opettelua. Usko on vahva. Ja kuka tarvitsee käyttöohjeita! Mikä uupuu tiedossa, sen korvaan luovuudessa, lohdutan itseäni.

Aina välillä tulee pahoja huteja, mutta joskus myös onnistumisen hetkiä.

Kerron tästä päivästä.

Kaikki alkoi siitä, että siirsin kasvihuoneessa hajuherneen pikkuruiset taimet isoihin ruukkuihin. Se operaatio meni suhteellisen hyvin, asiasta sen enempää tietämättä. Pienet herneslapsoset olivat hetken kauhuissaan siirto-operaatiosta, mutta iltapäivään mennessä kukaan ei ollut heittänyt henkeään. Ja hetki sitten kasvihuoneelle kurkatessani kaikki hernoset olivat vielä terhakasti pystyssä. Ehkä tämä onnistuu?



Vaan, kuten Sylviakin jossain kommentissaan sanoi, kipuaville hajuherneille tarvitaan kiipeilyteline, suoranainen kiipeilyhäkkyrä. Niitä saa luultavimmin kaupasta tai torilta tai jostain viherliikkeestä. Ihan oikeita ja ammattitaitoisesti tehtyjä. Mutta kun en ollut menossa kauppaan tai torille päätin tehdä kiipeilytelineen ihan itse. Paremman puutteessa.

Alkoi siis Operaatio Häkkyrä.

Ensimmäiseksi painelin läheiselle tonttimme edessä olevalle lammelle ja sieltä napsin sopivaksi katsomiani pajunoksia Häkkyrää varten. Nips. Naps.

Tässä vaiheessa olisin tietenkin voinut tutustua Häkkyrän valmistuksen alkeisiin – ja jos kirjallisuutta ei olisi sattunut käsillä olemaan, olisin voinut ehkä hakea ohjeita internetistä. Mutta miksi ihmeessä? Olenhan nähnyt valmiita häkkyröitä puutarhaliikkeissä. Ja kuka tässä ehtii kursseilla käydä tai ohjeita lukea? Kiire jo on. Kiire jo on.

Siis ei muuta kun sanoista tekoihin ja ideasta eteenpäin. Rohkeasti vailla epäröintiä.

Häkkyrän koon päättelin sopivasta ruukusta. Asettelin alkuoksat siis varsinaista ruukkua hieman pienempään ruukkuun ja tinttasin ne sitten aluksi reilusti maahan kiinni. Sidoin ne latvoistaan kiini. Ja siitä se sitten alkaa. Häkkyrä.

Suosittelen että napsautat kuvaa suuremmaksi, jotta näet nämä ihmeelliset tekniset sovellutukset suurempina. :-)



Alan väkertää ympyröitä raamin ympärille, ensin kolme.



Ja sitten neljä. Tässä kohtaa Linkama tulee ihmettelemään rouvan kätten töitä.



Sitten rinkuloita onkin jo ältsin monta!



Välillä tuntui, että koko homma menee ihan poskelleen, keikkuu vasemmalle, huojuu oikealle – tuli mieleen, että ehkä sittenkin olisi ollut hyvä käydä työväenopiston pajukurssi ennen hommaan ryhtymistä. Tai edes opetella alkeet jostain kirjasta. Onko tämä minun ”suorilta-vartaloilta-asiaan-perehtymättä” –tekniikka ihan joka asiaan järkevä?

Mutta periksi en antanut. Koko päivän väkertämisen jälkeen sain aikaan lopulta mielestäni jonkinmoisesti kelvon Häkkyrän.

Ei se ehkä voita Baltian Design-palkintoa, mutta onpahan itse tehty! Sitä paitsi, jos joku kysyy, se on mallia rustiikki. Joka tietenkin tarkoittaa kultivoituneesti alkuperäisen kaltaista primitiivistä tyyliä.



Vaan nyt minulla on kysymyksiä Häkkyrän jatkokäytöstä.

Ensinnäkin: nerokas, suorastaan neromainen design-ideani oli, että vain neljä varsinaista pajunrunkoa uppoaa varsinaiseen hajuherneen istutusruukkuun. Muu pajusatsi keikkuu sitten siinä päällä, multaan koskematta.

Mutta miten pidän huolen, että tuoreet pajut eivät ala ensi töikseen pukkaamaan juuria hajuherneruukkuun?

Mietin itse tällaisia vaihtoehtoja:

- kastan ne neljä tököä steariiniin
- päällystän ne neljä tököä jeesus-teipillä eli ns. ilmastointiteipillä
- päällystän ne neljä tököä elmukelmulla

Minua ei sinänsä haittaa jos ne tuoreet pajunoksat alkavat pukata lehtiä. Mutta en halua juuria ruukkuun, koska epäilen, että ne veisivät ruukusta kaiken sen voiman mikä pitäisi olla hajuherneillä.

PUUUUH.

Nyt on siis Häkkyrä tehty, kuvattu ja jopa teille siitä juttu kirjoitettu. Saanko nyt vetää henkeä, lonkkaa tai näyttää pitkää nenää pajukursseille?

(Viimeinen ei ollut todellakaan tarkoitettu loukkaukseksi niitä kursseja kohti, joissa ihan oikeasti opetetaan miten tämä homma tehdään - järkevästi ja tyylillä.)

12 kommenttia:

Onukoo kirjoitti...

Gee! Suosittelen, että menet niille kursseille pikaisesti! Mieluummin aikalailla heti. Jos ilman kursseja syntyy noin hienoa, niin en tosiaankaan malta odottaa mitä mieletöntä tekniikan hienouksien opettelun jälkeen syntyy. Häkkyrässäsi on nimittäin sitä "otetta" - jollei jopa uutta pajudesignsuuntausta.

(Mä en olis koskaan edes osannut ajatella, että paju alkais pukata juurta ruukussa. Mutta kääri vaikkapa elmukelmuun,tuskin siitä mitään läpi tulee?)

Outi kirjoitti...

Ei aavistustakaan pajuista. Ja muuten samaa mieltä, manuaalit on lahjattomille.

Nimetön kirjoitti...

Mahdottoman hieno häkkyrä! Vain amatöörit harjoittelevat.

Saan hengenahdistusta noista sun hajuherneistä. Mullakin ovat itäneet mainiosti. Pitäisikö muun siirrellä niitä joihinkin isompiin ruukkuihin.


terkuin Lahden takana S, joka inhoaa varakonettaan ja kaipaa puuttuvia välimerkkejä

Tolkku kirjoitti...

Siitähän tuli ihan käypä peli, jutun alkumetreille olit koonnut niin paljon roikkuvaa jännitystä, että odotin vähintään Erään interventiota.
Kyllähän se käsitöiden suhteen on niin, että vaikka kuinka olisit käynyt kurssit ja lukenut oppaat, niin vain työ itse voi tekijäänsä opettaa.
Jälkipeleissä voi toki brassailla gördes-ja persiansolmujen eroilla, mutta ne eivät ehkä ole pajutöihin soveltuvia kuitenkaan...

Sylvia kirjoitti...

Ihan kelpo häkkyrä! Pääasiahan onkin että herneet jostain kiinni saavat, ei niinkään miltä teos näyttää, vaikka hyvältä se näyttää!

Ja pajukurssinkin voit joskus käydä, sitten syntyy varmasti se Onukoon mainitsema uusi-design-häkkyrä! :-)

Tiina Linkama kirjoitti...

Oikeasti olen itsekin aika tyytyväinen saavutukseeni.

Mutta oli se homma sellaista näperrystä ja vei aikaa ja voimat, että jotenkin tänään ei kauheasti inspiroi tehdä toista perään.

Kaiken kaikkiaan on tarvis ainakin kolmelle häkkyrälle.

Pjukurssin käyneet, pls, kertokaa miten estetään pajun kasvuun lähtö ruukussa?

Vai pitäisikö häkkyrän olla kuivassa kuukausikaupalla ennen käyttöönottoa? Ei nyt jouda, kun sillä on töitä odottamassa.

Tolkku kirjoitti...

Kurssit on käymättä, mutta vahvasti suosittelisin jotain kasvunestoa tosiaan. Versovia hernekeppejä olen sen verran nähnyt...Jos härdelli ehtii kunnolla kuivua ennen virkaanastujaisiaan, niin ei se sitten enää siitä virkoa kasvamaan. Pajunkissaoksat kuivahtaa jo viikossa aika rapsakaksi.

Jos asennat tuen tuoreena, niin olisko oksan päiden steariiniin dippaaminen ratkaisu? Kai sulla talvenjäljiltä kynttilän jämiä on?

marja p kirjoitti...

Hienon häkkyrän olet rakentanut! Itsellenikin tuli heti kertomuksesi alkumetreillä mieleen, että helposti alkavat versoa tuoreet pajun oksat (joskus olen itsekin saanut versoavia pajuntaimia hernekepeistä!) kiva nähdä keksiikö kukaan, millä ne tyvet pitää käsitellä, etteivät kasva. Auttaisko myös kuoren poistaminen sieltä tyvipäästä? Itselläni on sama vaihe taimissani, pitää keksiä kiipeilyteline! Jään uteliaana tarkkailemaan palautteitasi.

aimarii kirjoitti...

Sinä sait aikaan sentään häkkyrän, minä en saanut mitään, vaikka edelliskesänä yritin kovasti.
Ajatuksenani oli just kuten sinulla ja toteutuskin suurin piirtein, mutta häkkyräni romahti!
Meinaan piakkoin tehdä uuden, sillä katsoin perusteellisemmin selaista pajukartioita puutarhaliikkeessä.

Juu, amatöörit harjoittelee ja lukee ohjeita!!

Tiina Linkama kirjoitti...

Uhh, aimarii, arvaan että häkkyrän romahtaminen pisti vihaksi. Olisin ollut varmasti pää punaisena jos omani olisi viime metreillä päättänyt läsähtää kokoon.

Pitäisikö tosiaan hankkia itsellekin joku pajuopas. Nimittäin, niitä mainitsemiani pajukursseja ei välttämättä täältä niin vain löydä.

Minä tein häkkyrään reilusti narulla solmuja niihin tukiympyröihin. Eli kiinnitin ne jokaiseen neljään tukiympyrään kiinni. Ja sitten vasta aloittelin pujottelun.

Ajattelin huomenna yrittää uutta häkkyrää. Nyt ajattelin kokeilla hieman vähemmällä työllä, eli jättäisin tukiympyröiden kiinnittelyn vähemmälle ja luottaisin pujottelun voimaan.

Tämä nyt kuullostaa hieman epäselvältä, täytyy myöntää.

Vielä täytyy miettiä niitten tukikeppien vahaamista tai elmukelmuttamista.

Kokemus on opettanut että pajun elinvoima on valtava, jopa ikivanhat kepukat saattavat lähteä kasvuun kun ne saavat hieman multaa jaloilleen.

Mitäs taimia marja p on kasvatellut? Ethän sinä tapaa esikasvatella yleensä taimia, vai tapaatko?

marja p kirjoitti...

Marja P on kasvatellut jonkinverran hajuherneitä, krasseja ja sitten kokeeksi maisseja ja purjoja. ovat hyvällä taimella kaikki ja A:n viileässä vanhassa kotitalossa odottamassa maahanpääsyä. Ajattelin että siellä viileässä kehittyvät tukevammiksi ne taimet ja hyviltä näyttävätkin. Nyt alkaa olla varmaan hyvä aika siirtää ulos ainakin päiviksi kun ilmat lämpenevät.

Tiina Linkama kirjoitti...

Nyt on toinen häkkyrä valmis. Se eka oli moukan tuuria. Toinen on ihan muotopuoli, rontti, rotisko.

Toisaalta - toisessa oli ote kunnianhimoisempi, yritin tehdä koko virityksen ilman naruvirittelyjä.

Niinhän se sitten uhkasi sortua viime metreillä. Tinttasin huojuvan Baabelintornin nyt yhteen ruukkuun kuivumaan. Ja otin aikalisän. Alkoi nääs vähän hiukka hitusen nousta ärsytys kun monen tunnin jälkeen rustiikki esitys alkoi purkauta alapäästään.

Ehkä ne pajukurssit olisi poikaa. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, epäilen että sellaisia täällä järjestetään.

Olisi edes joku kirja!